Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittelun ydin
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tulipa kirjailtua vähän yhteenvetoa matkan varrella mieleen nousseista asioista. Melkoista tajunnanvirtaahan tuo on vieläkin, eikä lainkaan kattava lista, mutta saattaa siitä joku jopa ajateltavaa löytää. Herättääkö juttu ajatuksia? Harjoittelun ydin
Helppo olisi vastata pelkästään kyllä.
Mutta juu, ainakin tuo osio ’Onko lyöntivalikoimasi riittävä?’, niin täytyy myöntää, että aikas heppoinen se on.
Tietoisuus on kyllä vaikeaa eli varsinkin ymmärtää kehon liikkeet. Ja se, että kuinka tärkeää mutta jotenkin aliarvostettua ja vähän treenattua joku pelkkä grippi (meinasin kirjoitaa ’yksinkertainen asia kuin grippi) ja alkuasento on sille, että edes saadaan kunnon lyönti tehtyä.
Kaikenkaikkiaan niin julmaa tekstiä, että pitäskö vallan lopettaa :).
Ei tuollaista saa laittaa julkiseen jakeluun, jokuhan voi vielä tajuta pinnallisesti mistä tässä lajissa on kyse!;)
NimetönHyviä pointtejahan nuo kaikki on.
Omalla kohdalla ( aloitteleva klubituuppari ) suurin ongelma tuntuu olevan riittävä nöyryys omia pelitaitoja kohtaan. Varsinkin näin keväällä, kun on kentällä kuin kevätlaitumelle päästetty nuori orhi, rankkuja kertyy suhteeton määrä jokaisella kierroksella.
Kyllähän tuossa hyvä lista on ja kannattaa pitääkin suht tiiviinä ja simppelinä vaikka alussa kirjoitatkin, että lista on pitkä. Valmentajilen teeseillä on monesti taipumus karata ylianalysoinnin puolelle. Tarkoitus kuitenkin on, että ohjeet pystyisi sisäistämään mahdollisimman moni.
Tuo ensimmäinen kappale on erittäin tärkeä. Painottaisin siinä vielä omalta mukavuusalueelta pois hakeutumista. Eli pelaamista ja harjoittelua parempien pelaajien kanssa. Heti maailmalle, kun vaan on mahdollista. Vaikeille kentille pelaamaan ym. ym. Tietysti järjen kanssa. Tällä tavoin löytyy oma osaamisen taso ja riittävä nöyryys monipuoliseen harjoitteluun.
Kaikissa urheilulajeissa ja työmaailmassa huippuosaajat ovat nimenomaan rohkeampia tuossa haasteisiin tarttumisessa. Pyöritään helposti omalla mukavuusalueella, eikä lähdetä heti jonkun askeleen täytyttyä kohti seuraavaa porrasta. Tähän vaaditaan myös tukijoukkojen tukea, ettei heti aleta latistamaan, kun suurempiin ympyröihin mennään siipiään kokeilemaan.
Suomalainen kulttuuri on vaan siinä mielessä huono, että täällä taputetaan selkään, jos voittaa suomenmestaruuden. Jos lähtee maailmalle ja on jossain maailmancup-kisoissa esim. 83., niin heti aletaan voivotella. Eihän se pärjännyt, pää petti, maitojunalla kotiin jne. Täällä ei vaan ymmärretä, että useimmissa lajeissa kilpailu on maailmalla äärimmäisen kova. Se 83. sija voi olla sen hetkinen huippusuoritus, jolla voittaisi SM:n ylivoimaisesti. Siitä pitää yrittää taas askel eteenpäin. Turha sitä on mollata.
Kualeppi kirjoitti: (25.4.2011 18:34:37)
Tuo ensimmäinen kappale on erittäin tärkeä. Painottaisin siinä vielä omalta mukavuusalueelta pois hakeutumista. Eli pelaamista ja harjoittelua parempien pelaajien kanssa. Heti maailmalle, kun vaan on mahdollista. Vaikeille kentille pelaamaan ym. ym. Tietysti järjen kanssa. Tällä tavoin löytyy oma osaamisen taso ja riittävä nöyryys monipuoliseen harjoitteluun.
Mukavuusalueelta poistuminen on rankka juttu. Yksi sen ilmenemismuodoista on jopa itsepetos, jossa pelaajat uskovat olevansa todellisuutta parempia, taustajoukkojen säestäessä.
Meni pelaaja sitten koviin kisoihin tai hankki sen tiedon mitä kautta tahansa, oelnnaista on rehellisyys itseä kohtaan ja tietoisuus niistä asioista, jotka todellakin vielä vaativat kehittymistä.
Vallan mainiosti sopii tähän yhteyteen pari postausta erään tunnetusti lyhytlyöntisen pelurin lyönnistä tuossa
Nimetönts kirjoitti: (25.4.2011 18:41:57)
Kualeppi kirjoitti: (25.4.2011 18:34:37)
Tuo ensimmäinen kappale on erittäin tärkeä. Painottaisin siinä vielä omalta mukavuusalueelta pois hakeutumista. Eli pelaamista ja harjoittelua parempien pelaajien kanssa. Heti maailmalle, kun vaan on mahdollista. Vaikeille kentille pelaamaan ym. ym. Tietysti järjen kanssa. Tällä tavoin löytyy oma osaamisen taso ja riittävä nöyryys monipuoliseen harjoitteluun.
Mukavuusalueelta poistuminen on rankka juttu. Yksi sen ilmenemismuodoista on jopa itsepetos, jossa pelaajat uskovat olevansa todellisuutta parempia, taustajoukkojen säestäessä.
Rankkaahan se on, siksi juuri lisäsin tuon Tietysti järjen kanssa-lauseen. Aika usein se on kuitenkin tehtävä, jos meinaa kehittyä.
Aika harvoin omalla kohdalla tulee kuitenkaan harmiteltua, että mitähän sitä tuli tehtyä ja minne tuli mentyä. Enemmän harmittaa tekemättä, kokematta ja puolitiehen jääneet asiat.
Hyvää pohdintaa…
Näin kauden alussa muutaman kysärin voisi vielä lisätä, eritoten klubituuppareille:
Montako air shot:ia lyöt kierroksen aikana?
Montako sokettia lyöt kierroksen aikana?
Montako metristä puttia missaat?
Noi kaikki edelläolevat siis ihan omasta kokemuksesta..Ei siinä mitään, jotain juttuja on talven aikana löytynyt, ja oma draivi on säälittävästä muuttunut lähes säälliseksi. Edelleen puhutaan siis klubituupparin kontekstissa, eli kilpapelaajien tasosta ollaan kovin kaukana edelleen tässä, ja kaikissa muissakin osioissa. Tai no, putti löytää joskus kuppiin yllättävän kaukaa.
Erinomaisen hyvä lista on tuo. Se vaan harmittaa, että siitä näkee varsin hyvin, missä tuupparitasolla mennään. Ei mun tarvii, miettiä että mihin suuntaan se pallo pakittais (ei se pakita, paitsi yhessä draivissa tänään). Griiniosuma = hyvä lyönti..
Toiselta kantilta ajateltuna, tuskinpa kovin moni pikajuoksun harrastaja kellottaa alle 11 sekunnin aikoja, eiköhän ne kuitenkin oo jo siinä kohtaa kilpaurheilijoita. En myöskään usko, että monikaan harrastelijamoukarinheittäjä kellottaa edes yli kuudenkymmenen metrin tuloksia.. Pitäisköhän meidän vaan hyväksyä, että ne pelaavat prot on vaan niin paljon parempia, lahjakkaampia, nuorempia, treenatumpia etc.?
Toki sitä omaa parasta tekemistä voi, ja pitää hakea.
yeux de serpent kirjoitti: (25.4.2011 23:05:33)
Toki sitä omaa parasta tekemistä voi, ja pitää hakea.
Nimenomaan sitä ja paljonhan tuossa on yksittäisiä asioita heitetty aika kovankin tason kilpapelaajille haasteeksi, mutta ei niitä kannata jääd tuijottamaan.
Ajatus on lähinnä se, että jos vaikka 35v hyväkuntoinen mies aloittaa golfin, hänen ei tulisi olla tyytyväinen nakutellessaan hetken päästä R7 vaikkapa 110m kaarella, koska hänellä on edellytykset paljon parempaan. Ei pidä tyytyä 160m draiviin jos solussa riittää kykyä saada se menemään 220m.
Monessa kohdassa on paljon kehitysvaraa jos sitä haetaan. Tai edes ymmärretään, että harvoin se oma taso on vielä saavutettu.
nimim: 47v ukko joka lyö pidemmälle ja suorempaan kuin koskaan
Hyviä ajatuksia ts:ltä!
’Mukavuusalueelta poistuminen on rankka juttu.’
Tulee tuosta lauseesta mieleen jostain syystä Kytäjän tiiauspaikat. 🙂Näen homman omalta osaltani siten, että lyöntivalikoima riittää, mutta siinä on paljon lisäyspotentiaalia, jota yritän koko ajan täyttää erilaisilla jutuilla, joita askartelen harjoitusgreenillä ja rangella, jossa en juuri koskaan paukuta päättömästi takalaitaan.
Tasaisuus ja luotettavuus tuon nykyisen lyöntivalikoiman kanssa on tämän hetken suurin vaiva. Ilman painetta tulee melko lailla sellainen kaari ja kurvi, minkä mielessään piirtää, mutta kilpailutilanteissa toimituksessa on liian usein reklamoitavaa.
Henkiselle kasvulle pelillisessä mielessä näen vielä isomman kehityspotentiaalin. Lähinnä siihen sisältyy oman lyöntivalikoiman käyttö, eikä sen mahdottoman, kahdesti onnistuneen lyönnin tilaaminen silloin, kun tarvitaan.
Mukavuusalueella pelaaminen on myytti. Jos pystyy tekemään monta paria kierroksella tai osumaan väylään avauksillaan vaikka 8 kertaa, niin miksei osuisi useammin? Ryssiminen tulee kuvioon, kun luulee olevansa huonompi kuin onkaan. Siitä pitää päästä eroon. Oman taidon ja osaamisen rehellinen käsitteleminen tulevaa lyöntiä suunnitellessa on mulle se juttu. Nöyrä ei tarvitse olla, pitää vaan tietää, mihin pystyy joka kerta rangella ja tuoda se kentälle mahdollisimman monessa lyönnissään.
Pekka Pelimies kirjoitti: (26.4.2011 7:27:45)
Mukavuusalueella pelaaminen on myytti..
Mistä sä puhut? Et ainakaan mistään aiheeseen liittyvästä.
Nimetönts kirjoitti: (26.4.2011 8:52:49)
Pekka Pelimies kirjoitti: (26.4.2011 7:27:45)
Mukavuusalueella pelaaminen on myytti..
Mistä sä puhut? Et ainakaan mistään aiheeseen liittyvästä.
Olin juuri Pekalle kirjoittamassa, että miten meidän ajatukset voi mennä noin paljon ristiin.
Ja nöyryyttähän on nimenomaan hioa joku tietty lyönti rankella siihen kuntoon, että se onnistuu 10 kertaa kymmenestä. Mulla on se se ongelma, että yritän kentällä lyöntejä. jotka onnistuvat rankella kerran kymmenestä.
B kirjoitti: (26.4.2011 0:06:30)
Hyviä ajatuksia ts:ltä!
’Mukavuusalueelta poistuminen on rankka juttu.’
Tulee tuosta lauseesta mieleen jostain syystä Kytäjän tiiauspaikat. 🙂Miksköhän mulla on usein sellainen tunne että mä poistun mukavuusalueelta juuri siinävaiheessa kun otan mailan käteen;)
ts kirjoitti: (26.4.2011 8:52:49)
Pekka Pelimies kirjoitti: (26.4.2011 7:27:45)
Mukavuusalueella pelaaminen on myytti..
Mistä sä puhut? Et ainakaan mistään aiheeseen liittyvästä.
Oikeasta asenteesta, harjoittelumoraalista ja päättäväisyydestä. Rehellisyydestä itseään kohtaan ja osaamisensa mahdolilsimman totuudenmukaisesta ymmärtämisestä.
Mukavuusalue on alitajuinen kuva siitä, mitä kuvittelee osaavansa ja olevansa pelaajana.
Rauski kirjoitti: (26.4.2011 15:04:17)
B kirjoitti: (26.4.2011 0:06:30)
Hyviä ajatuksia ts:ltä!
’Mukavuusalueelta poistuminen on rankka juttu.’
Tulee tuosta lauseesta mieleen jostain syystä Kytäjän tiiauspaikat. 🙂Miksköhän mulla on usein sellainen tunne että mä poistun mukavuusalueelta juuri siinävaiheessa kun otan mailan käteen;)
Eikös tuo ole paljon parempi tilanne kuin se, jossa aivot väärentävät hyvänolon tunteen ja kuvittelisit olevasi mukavuusalueella silloin kuin et enää ole.
Jos oikeasti haluaa harjoittelulla sada tuloksia aikaan, pitää aika ajoin tuntua ’aivan kauhealta’. Muutenhan sitä kulkee vain tuttuaja latuja ja ehkä kuvittelee jotain uutta oppivansa. Muttei opi.
Pekka Pelimies kirjoitti: (26.4.2011 16:56:01)
[Mukavuusalue on alitajuinen kuva siitä, mitä kuvittelee osaavansa ja olevansa pelaajana.
Tässä yhteydessä mukavuusalue on sitä, että treenaa itselleen mieluisia jutttuja jotka tuntuvat hyviltä. Eli juurikin koittaa löytää omaa tasoaan, eikä mennä pidemmälle.
NimetönLukaisinpas listan taas uudestaan ja rehelliset vastaukset kuuluvat noihin kysymyksiin ei, ei, ei ja ei. Pohdin, että miksi näin. Miksi harjoittelu ei ole tehokasta? Miksi en harjoittele järkevästi, jotta kehittyisin? Miksi en analysoi peliäni?
Omalla kohdalla vastaus on nimenomaan tuo mukavuusalueelle jämähtäminen. Tasoitusjärjestelmä on nerokas, koska voit hämätä itseäsi ’voittamalla’ selkeästi paremman pelaajan tasoituksen avulla. Olen olevinaan kovakin pelimies, kun voitan tasoituksen avulla. Itsepetosta jos mikä. Nerokas järjestelmä, jolla saadaan paljon harrastajia, mutta luo väärää illuusiota omista taidoista.
Toinen suuri syy harjoittelun vähyyteen on pelaamisesta nauttiminen ja kierroksen ajallinen kesto. Harjoitteluun ei tahdo motivaatio riittää, tekee vaan mieli kentälle.
Noi pulmat kun saisi selvitettyä, niin voisi aloittaa toteuttamaan ts:n harjoittelun ytimessä olevia asioita.
Ehkä jotenkin saisi motivaation itsestään irti, jos pilkkoisi pelin pieniin osiin ja ottaisi jonkun yksittäisen osa-alueen esim. griinibunkkerilyönnin kuukauden kehityskohteeksi. Keskittyisi pelkästään siihen aina kun käy rangella. Siinä voisi tulla äkkiä tuloksia. En tiedä, täytyypä kokeilla
ts kirjoitti: (26.4.2011 20:16:07)
Pekka Pelimies kirjoitti: (26.4.2011 16:56:01)
[Mukavuusalue on alitajuinen kuva siitä, mitä kuvittelee osaavansa ja olevansa pelaajana.
Tässä yhteydessä mukavuusalue on sitä, että treenaa itselleen mieluisia jutttuja jotka tuntuvat hyviltä. Eli juurikin koittaa löytää omaa tasoaan, eikä mennä pidemmälle.
Ei taatana, mehän ajatellaan samoilla hehtaareilla!
Se vaan taitaa tuo tason määrittely olla se ongelma monelle. Yksi proffa ja tohtori sanoi kirjassa, että hän haluaa tehdä töitä kaikenlaisten (ja tulkitsen tasoisten) pelaajien ja ihmisten kanssa, joilla on unelmia.
Haaveilijoille hän ei montaakaan lempeää ajatustaan suonut. Saavat haaveilla omassa rauhassaan.
Useimmilla taitaa kuitenkin syntyä vaan tuo svoinutin tapaus tällaisista pohdinnoista.
Miksi pelaaminen ei voisi olla harjoittelua?
Ainakin itse kuutioin juuri noita missaamisen vaihtoehtoja ennen kuin päätän tehdä sen, mihin kuvittelen pystyväni.
Ihan ensimmäiseksi älkää hemmetissä alkako itseänne moittimaan tai kokeko listaa julmaksi. Ei kenenkään täydy tehdä noita analyyseja tai alkaa j´hulluna treenaamaan tuollaisen jutun takia.
Tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, että kun tekee kuitenkin, voisiko tekeminen olla määrätietoista ja ainakin kehityshakuista.
Kualeppi kirjoitti: (26.4.2011 21:25:55)
Ehkä jotenkin saisi motivaation itsestään irti, jos pilkkoisi pelin pieniin osiin ja ottaisi jonkun yksittäisen osa-alueen esim. griinibunkkerilyönnin kuukauden kehityskohteeksi. Keskittyisi pelkästään siihen aina kun käy rangella. Siinä voisi tulla äkkiä tuloksia. En tiedä, täytyypä kokeilla
Ei tuotakaan tarvitse noin jyrkästi ajatella, mutta grrinibunkkeri on kyllä oiva paikka pohtia sitä omaa todellsita osaamista. Moni on tyytyväinen kun saa pallon sieltä pois ja toteaa sen nyt sujuvan. Jäävät vielä griinillekin. Vielä tyytyväisempiä ollaan jos hakeutuvat johonkin edes reiän seuduille. Vaikka vahingossa. Sitten tulee joku joka sitä hommaa tekee tosissaan ja toteaa reiälle päätyvien pallojen olevan kaareltaan liian korkeita ja spinnaavan liian vähän, tai paljon. Tai kaaren vaihtelevan liikaa. Ja sivusta seuraava ihmettelee mitä tuo tuossa tuskailee kun noin hienosti menee 😉
NimetönPekka Pelimies kirjoitti: (26.4.2011 21:37:23)
Miksi pelaaminen ei voisi olla harjoittelua?Ainakin itse kuutioin juuri noita missaamisen vaihtoehtoja ennen kuin päätän tehdä sen, mihin kuvittelen pystyväni.
Kyllä se suurimmaksi osaksi sitä mulle onkin. Tahtoisin vaan nopeampaa kehitystä ja tiedän sen, että pelkkä pelaaminen ei riitä kovin pitkälle.
Nimetönts kirjoitti: (26.4.2011 21:42:48)
Ihan ensimmäiseksi älkää hemmetissä alkako itseänne moittimaan tai kokeko listaa julmaksi. Ei kenenkään täydy tehdä noita analyyseja tai alkaa j´hulluna treenaamaan tuollaisen jutun takia.Tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, että kun tekee kuitenkin, voisiko tekeminen olla määrätietoista ja ainakin kehityshakuista.
Kualeppi kirjoitti: (26.4.2011 21:25:55)
Ehkä jotenkin saisi motivaation itsestään irti, jos pilkkoisi pelin pieniin osiin ja ottaisi jonkun yksittäisen osa-alueen esim. griinibunkkerilyönnin kuukauden kehityskohteeksi. Keskittyisi pelkästään siihen aina kun käy rangella. Siinä voisi tulla äkkiä tuloksia. En tiedä, täytyypä kokeilla
Ei tuotakaan tarvitse noin jyrkästi ajatella, mutta grrinibunkkeri on kyllä oiva paikka pohtia sitä omaa todellsita osaamista. Moni on tyytyväinen kun saa pallon sieltä pois ja toteaa sen nyt sujuvan. Jäävät vielä griinillekin. Vielä tyytyväisempiä ollaan jos hakeutuvat johonkin edes reiän seuduille. Vaikka vahingossa. Sitten tulee joku joka sitä hommaa tekee tosissaan ja toteaa reiälle päätyvien pallojen olevan kaareltaan liian korkeita ja spinnaavan liian vähän, tai paljon. Tai kaaren vaihtelevan liikaa. Ja sivusta seuraava ihmettelee mitä tuo tuossa tuskailee kun noin hienosti menee 😉
Haen lähinnä sitä, että näkisi nopeammin tuloksia ja motivaatio säilyisi myös rangelle. Jos käy esim. kerran viikossa hiukan pidempään rangella ja yrittää siinä säheltää vähän kaikkea, niin voi jäädä mieleikuva, ettei tästä oikein mitään hyötyä ole.
Kualeppi kirjoitti: (26.4.2011 21:49:56)
[Haen lähinnä sitä, että näkisi nopeammin tuloksia ja motivaatio säilyisi myös rangelle. Jos käy esim. kerran viikossa hiukan pidempään rangella ja yrittää siinä säheltää vähän kaikkea, niin voi jäädä mieleikuva, ettei tästä oikein mitään hyötyä ole.
Tuon lopun osalta olet täysin oikeassa ja yksi suurimpia tekijöitä koko jutun kirjoittamisessa. Kun vuosia seuraa ’harjoittelevia’ pelaajia, joiden tekemisessä ei näy mitään todellista kehitystä, tulee ihan tuskainen olo. Ja samalla ihmetyttää mistä se motivaatio pään seinään hakkaamiseen oikeen löytyy vuodesta toiseen. Tuo mainitsemasi nimittäin ei ole pelkästään mielikuva, vaan hyvin pitkälti myös totuus. Kivaahan se voi olla silti.
Kualeppi kirjoitti: (26.4.2011 21:49:56)
ts kirjoitti: (26.4.2011 21:42:48)
Ihan ensimmäiseksi älkää hemmetissä alkako itseänne moittimaan tai kokeko listaa julmaksi. Ei kenenkään täydy tehdä noita analyyseja tai alkaa j´hulluna treenaamaan tuollaisen jutun takia.Tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, että kun tekee kuitenkin, voisiko tekeminen olla määrätietoista ja ainakin kehityshakuista.
Kualeppi kirjoitti: (26.4.2011 21:25:55)
Ehkä jotenkin saisi motivaation itsestään irti, jos pilkkoisi pelin pieniin osiin ja ottaisi jonkun yksittäisen osa-alueen esim. griinibunkkerilyönnin kuukauden kehityskohteeksi. Keskittyisi pelkästään siihen aina kun käy rangella. Siinä voisi tulla äkkiä tuloksia. En tiedä, täytyypä kokeilla
Ei tuotakaan tarvitse noin jyrkästi ajatella, mutta grrinibunkkeri on kyllä oiva paikka pohtia sitä omaa todellsita osaamista. Moni on tyytyväinen kun saa pallon sieltä pois ja toteaa sen nyt sujuvan. Jäävät vielä griinillekin. Vielä tyytyväisempiä ollaan jos hakeutuvat johonkin edes reiän seuduille. Vaikka vahingossa. Sitten tulee joku joka sitä hommaa tekee tosissaan ja toteaa reiälle päätyvien pallojen olevan kaareltaan liian korkeita ja spinnaavan liian vähän, tai paljon. Tai kaaren vaihtelevan liikaa. Ja sivusta seuraava ihmettelee mitä tuo tuossa tuskailee kun noin hienosti menee 😉
Haen lähinnä sitä, että näkisi nopeammin tuloksia ja motivaatio säilyisi myös rangelle. Jos käy esim. kerran viikossa hiukan pidempään rangella ja yrittää siinä säheltää vähän kaikkea, niin voi jäädä mieleikuva, ettei tästä oikein mitään hyötyä ole.
Missä kohtaa on se taidon ja potentiaalinsa hyödyntämisen taso, jonne haluaa pelinsä menevän?
Jos uuden taidon oppimiseen kuluu 1.000 – 2.500 onnistumista, hallitsemiseen 100.000, automaatiotasolle siirtymseen… Kevään saldona on jo tässä vaiheessa noin 1.000 lyöntiä rangella ja pari lupaavaa tulostakin tehtynä.
Oma rosessi on nyt 5 vuoden tuhraamisen jälkeen siinä kohtaa, jossa aletaan hieroa niitä tuloksen tekovälineitä pakkiin. Mulla on unelma ja jahtaan sitä.
Pekka Pelimies kirjoitti: (27.4.2011 2:20:29)
[Jos uuden taidon oppimiseen kuluu 1.000 – 2.500 onnistumista, hallitsemiseen 100.000, automaatiotasolle siirtymseen…
Tohon on pakko puuttua sen verran, että tuokin uskomus joutaisi sinne mihin aurinko ei paista.
Ei oppimiselle ole mitään määrällistä rajaa tämän lajin puolella. Oppimista tapahtuu joka hetki ja ominaisuudet kehittyvät jatkuvasti oikealla tekemisellä. Ei tätä voi ajatella kuin auton tankkaamista, että homma on valmis kun pistooli naksahtaa.
Tuo ajatus koskee liikemallia ja aika täydellisenä toistettua. Mutta kun ei tässä tarvitse, eikä koskaan kukaan tule pääsemään täydelliseen. Aivan älytöntä edes ajatella koko peliä sitä kautta.
Meinasin kirjoittaa tuosta enemmänkin, mutta rakennanpa jatkoa tuonne artikkelipuolelle jossain vaiheessa otsikolla ’riittävä taso’ Sen ymmärtäminen olis iso juttu sekäpelaajille, että myös valmentajille.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittelun ydin