-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ehdottomasti paras keskustelu aikoihin, tästäkin aiheesta kuulee niin paljon ’varmaa’, mutta kuitenkin väärää tietoa kentillä. Kiitos asiantuntijoille.
Saako noita ’stimpmetereitä’ ostaa jostain, jotta voisi itse vaikka testata halutessaan greenien nopeuden?
Tuossa lueskelin juuri Kytäjän kotisivuja ja kun SE kentällä pelataan PGA:n mestaruuskisat TO-SU niin kenttä oli viritetty seuraavanlaiseen kuntoon
Leikkuukorkeudet:
– greenit 2 mm
– teet 5 mm
– väylät 12 mm
– semiraffit 35 mm
Kysäisin infoa greenien nopeudesta, mutta sateesta johtuen sitä ei tänään oltu mitattu. Arvio oli 2,8-2,9m. Huomenna saadaan varmaan tarkempaa mitattua tietoa (jos aurinko suostuu näyttäytymään).
Kävin mittaamassa kuurojen välillä ja kyllä olivatkin hitaat. Stimpin tukena oli HCP 3:lla mätkivä kaveri, joka luonnehti griinejä hitaiksi. Nopeudet vaihteli 2,3 ja 2,5 välillä, pelimies oli sitä mieltä että tuo ero oli selvästi huomattavissa ja vaati jo säätöä.
Alkukaudesta oli nopeudet 2,6-2,7 luokkaa, niitä pidettiin jo melkoisen nopeina. Pelaajat jotka ovat puheeksi ottaneet, ovat huomanneet selvän eron tämän päivän nopeuteen. Ero on tullut pelkästään siitä, että päätin hoidollisista syistä tehdä yhden rakeisen lannoituksen, ja kun päälle iski kostean ja melko lämpimän sään, on kasvu yli kaksinkertaistunut (leikkuujätteen määrä).
Suurella osalla mestareista on puutarha-alan tai maatalousalan peruskoulutus, joten kasvusta kiinnostueet ovat, kuka mitäkin kautta seuloontuneet alalle. Monet vanhat konkarit ovat aloittaneet -80 luvun lopun rakennusprojekteissa, ja jääneet sitä kautta alalle.
Länsinaapurissa on yleisempää, että pelimiehet ovat siirtyneet hoidolliselle puolelle.
Luulisin, että FGA:lla on vielä stimpmetereitä myytävänä (www.greenkeeper.fi). Golden Prolla taitaa kanssa olla. Mitä säännöt sanovat jos bägissä on stimpmeter ja sitä vielä käyttääkin?
’Mitä säännöt sanovat jos bägissä on stimpmeter ja sitä vielä käyttääkin?’
Kannattaa ainakin tehdä jo pelatulla griinillä 🙂 En usko että siihen on mitään sääntöestettä. Tosin voin olla väärässäkin. Eiköhän joku kohta ota kantaa.
Viitsisitkö vielä, kun tuo keli tuntuu huomisesta eteenpäin kuivuvan, laittaa kerran tai pari leikkuupituudet, muut nopeuteen vaikuttavat tekijät sinä päivänä ja stimppilukeman?
Mittaillaan
vai ois aika saada suomenkentät 2000 luvulle ja ilmottaa stimpmeter lukuja ,sä oot kait ’ GOLF ’ harrastaja ,tarkotan et sä heti maanantai aamuna duunissa kerrot et mä olin pelaamas golffffia viikonloppuna. ei me voida härmäs siirtyä heti 2000 luvulle kun ollaan viel 1915 luvulla eikä se vie sua edes 50 luvulle jos sulla on päässäs uus titleistin lippa , jaloissa ruutupöksyt ja bägis pallo onki ja vaik sä oisit niin ,,,,en sano kuin golffaria.
Hienoa nähdä tällä palstalla asiallista ja näin mielenkiintoista keskustelua meitä kaikkia kiinnostavasta aiheesta, josta harva kuitenkaan mitään tietää!
Haluaisin vielä Keeperiä kiusata ja vaivata parilla kysymyksellä. Eli tästä ketjustahan tulee melko hyvin selville, että ruoho (niin greeneillä kuin tee-paikoillakin) tulisi saada leikattua mahdollisimman/hyvin lyhyeksi, jotta se voisi hyvin ja kestäisi heinäkuun helteet ja rasitukset. Kuitenkin monet kenttämestarit ’suojelevat’ greenejä pitämällä ne pidempänä? Onko tähän jotain muuta järkevää syytä kuin maalaisjärki? Palaminen/kuluminen? Vai onko kenttämestarien ammattitaidossa ja tietoudessa vielä suuriakin puutteita?
Tottakai tilanne vaihtelee kentittäin ja ruoholajikkeittain jne, mutta jotenkin tuntuu vain siltä, että ruoho halutaan pitää pitkänä, jotta se voisi ja kasvaisi paremmin. Nyt jos koskaan olisi kiva kuulla asiantuntijan mielipide!
Vielä lopuksi, mainitsepa mitä ruoholajeja teidän greeneillä kasvaa?
Meillä on pelkkää kylänurmikkaa, rölliä vähän malliksi, mutta olen joskus hoitanut röllejä ja natojakin.
Yksiselitteistä vastausta kysymykseesi ei oikeastaan ole, tai en ainakaan sitä tiedä. Yleisesti ottaen pidempi ruoho pärjää aina paremmin. Raffit ja kotipihat selviytyvät ainakin tilastojen (kuviteltujen) valossa useammin ja paremmin, joten se lienee tietynlainen fakta. Nähdäkseni se perustuu kahteen merkittävään seikkaan:
1. Pitkällä heinällä on paremmat mahdollisuudet varastoida evästä talven varalle, ja enemmän potkua syvemmän juuristonsa takia lähteä (sotilaslentäjien tuntemasta) 0/0 tilanteesta liikkeelle, eli korkeus ja nopeus 0.
2. Pitemmällä heinällä on paremmat mahdollisuudet talvehtia, koska se sietää paremmin jääpoltetta, puolen sentin jääkerros kätkee 4 mm heinän kokonaan, 5 senttisestä heinästä jää vielä 4 sentin jääkerroksen jälkeen vähän pintaan, joka tekee pienenkin auringonpaisteen myötä hengitysreikiä jäähän.
Toinen fakta mielestäni lienee, että kesällä griinikorkeuksiin leikattu heinä ei tukevoidu riittävästi kestääkseen merkittäväsi korkeampaa leikkuukorkeutta. Kun se lakoontuu lumen ja jään alla, on se jo itsessään talvehtimista huonontava tekijä. Eli emme voi täysimääräisesti leikkuukorkeuden nostamista hyödyntää. Samoin, suhteessa kasviyksilön kokoon saadaan juuristoon riittävästi vararavintoa; matalampi leikkuukorkeus -> pienempi kasviyksilö -> kuluttaa vähemmän.
Oma näkemykseni on, että ankara talvi (viheriön kannalta) tuhoaa sen joka tapauksessa, näitä sattuu joka kentälle aina silloin tällöin. Lisäksi korkeuden suuret muutokset (yli kaksinkertaiset) eivät ainakaan edistä pärjäämistä. Saatan tässä olla väärässäkin, mutta kokemukseni mukaan näin useimmiten on.
Kuten huomaat, korkeuspolitiikka kulminoituu aika vahvasti talvehtimiseen ja siitä toipumiseen. Alhaiset leikkuukorkeudet keväällä edellyttävät että syksylläkin on leikattu alas ja kasvusto on talvehtinut.
Kenties vieläkin merkittävämpi ero on viheriön heinälajilla. Kylänurmikka on aika tavalla yksivuotinen, eli sille on luontaista kuukahtaa talvella. Valtaisa siemenvarasto sitten huolehtii (kenttähenkilökunnan pienellä avustuksella) keväisestä kasvuunlähdöstä. Riskiä on paljon helpompi ottaa, kun tietää että on oikeastaan vaan voitettavaa. Kylänurmikan hyviin puoliin lukeutuu myös se, että jos lyhyeksi syksyllä leikattu kasvusto kuolee, on sen kuntouttaminen keväällä helpompaa, kun ei ole kuollutta törkyä niin paljon tiellä.
Kysymys ’kylänurmikka vai monivuotinen heinä’ on nykytietämyksen valossa aika turha, kylis eli ’Poa’ tulee aikain saatossa, varmasti. Hankalinta on välivaiheessa, kun monivuotiset eivät kata koko pinta-alaa eikä kylänurmikka ole vielä oppinut griiniheinän tavoille.
Tiedän, että matalan leikkuun takia tulee vielä joskus takkiin. Jos tietäsin millä huonot kaudet voisi varmasi välttää, toimisin ilman muuta siten (poislukien raffikorkeus griineillä).
Kortti tuo ja kortti vie, mutta kentänhoito on ihan onnenkauppaa. Sen olen huomannut, että jos näyttää hyvältä, kannattaa olla huolissaan. Muutosta tapahtuu varmasti.
No nimes oot valinnu kuitenkin osuvasti
onpa hyvä että monille tuli nyt selväksi etteivät kentänhoitajat suorita noita ilmastuksia, hiekoituksia ja lannoituksia pelaajien kiusaksi vaan ihan kentänhoidollisista syistä – enää ei heidänkään tarvi kirota kentänhoitajia/griinejä
go figure
Mainiota tarinaa, kiitokset taas. Vertailkaapa tätä mainiota ketjua esim. siihen tiskijukan ketjuun. Eroa kuin yöllä ja päivällä.
Rakeisten viheriölannoitteiden typpi on sidottu niin, että se vapautuu hiljalleen kasvien käyttöön. Sidontapoja on useita, mutta ne kaikki ovat riippuvaisia lämpötilasta. Kun lisäksi kuumilla ilmoilla täytyy sadettaa kohtuullisen paljon, on kasvukin ollut melko voimakasta. Tämä helposti tuntuu viheriönopeuksissa.
Laskettiin korkeus viikonloppua varten 2,5 milliin , ja kuivana tehty koeleikkuu antoi noin 2,6 metrin nopeuden. Aamulla kosteana leikattuun oli eroa noin 40 cm.
Leikkuukorkeutta on vielä varaa alentaa, vedettiin yksi koeraita 2,3 milliin ja hyvin kesti. Tosin en laske sinne ennen kuin seuraava hiekoitus on tehty, se vedetään noin viikkoa ennen keskikesän tärkeintä kilpailua. Pitäisi luistaa sitten, hyvinkin.
Hyviä pelejä toivottelee
Sain viime viikonlopun kuivien päivien tilastot Kytäjältä PGA:n mestaruuskisakentältä (eli siis se vanhempi). Luonnollisesti ko. kenttä oli myös greeneiltään viritetty hieman normaalia tiukemmiksi. Yksi kisaa pelannut kaveri manasikin greenien nopeutta, koska ei normaalioloissa pääse harjoittelemaan moisilla viheriöillä.
Tämmöisen viestin sain:
’Perjantaina greenien nopeus oli 3,15 m
Mitattiin teen nopeus ja se oli mid slow’
Kisojen aikaanhan teepaikatkin oli laskettu 5 milliin.
Tuo ilmastointi ja hiekoitus on vuosien varrella tullut vastaan monesti, ja itseltä ainankin menee peli fiilis, kun kuulen reijityskoneen äänen, joten olisiko kenttämestareilla sen verran kiinnostusta meitä pelaajista, jotka kumminkin tuomme teidän tilipussiin ne eurot, että ilmoittaisitte näistä toimenpiteistä seuran kotisivuilla, (etusivulla) että me, jotka kyllä ymmärrämme toimenpiteen tärkeyden, mutta emme halua silloin pelata, osaisimme pysyä pois.
Ja en kyllä ymmärrä sitäkään että kun vieraskentälle menee pelaamaan, että otetaan täysi greenfee kun kenttä ei ole oletettavassa kunnossa, mikä pahinta niin caddiemaster ei aina edes tiedä, että reijitys ja hiekoitus on käynnissä.
Tuossa jossain viestissä oli juttua greenin ruohon talvehtimisesta, siis että ruohon mitta kun on riittävä niin talvehtii paremmin. Niin siitä tuli mieleen että olin tuossa kesäkuun alussa Ruuhikosken kentällä, jossa oli kokeiltu jotain kuplamuovia kahdella viheriöllä, talven ajan peittona. Viheriöt, joissa oli ollut nämä peitot, ne tosiaan oli talvehtineet tosi hyvin, ruoho oli tiukkaa ja jää poltetta ei ollenkaan. Kyselin minkälaisesta kuplamuovista on kyse? ei kukaan paikallisista pelaajista osanut sanoa, muutakuin että kallista muovia.
osaisko joku valistaa että mistä on kyse
kytäjäl oli hyvät griinit pga mestiksissä, kiva välillä puttailla nopeilla griineillä ettei tarvi lyödä palloa niinkuin yleensä suomessa…
kytäkällä oli kentämiesten mukaan 2.5mm sillon ku oli pga mestikset, aika lyhkäne 😀
vai olikos se kenttä kytäjä 😛
ja kai ne oli kenttämiehiä 😀 ei oikee kymmensormijärjestelmä skulaa
Muovipeitteitä on kokeiltu useilla Suomalaisilla kentillä. Parhaat kokemukset siitä lienee Nokian River Golfissa.
Systeemi on seuraavanlainen: syksyllä jäätyneen viheriön päälle levitetään ensin kuplamuovi ja sen päälle täysin vettä läpäisemätön muovi. Kuplamuovi tekee ruohon pinnalle ilmataskun ja sen päällä oleva muovi taas estää veden pääsemisen sen alle, jolloin jääpoltetta ei pääse syntymään.
Tämä järjestely toimi ilmeisesti hyvin useilla kentillä tänä talvena missä sitä käytettiin. Tämä suojausmetodi on hyvin työläs, joten sen käyttäminen vaatii melkoisesti talkoovoimaa. Esim. Nokialla on iso pelaajaryhmä syksyllä valmiustilassa, jolloin kenttämestari voi hälyttää miehet samana päivänä ’muovitöihin’, kun viheriöt ovat asettuneet talvikuntoon.
Jos syksy on lämmin ja kelit vaihtelevat pakkasen ja lämpimän puolella koko ajan, voi tämäkin menetelmä epäonnistua. Parasta olisi, että talvi tulisi kertaheitolla.
Niillä kentillä missä talvi yleensä joka tapauksesessa tappaa viheriöruohon on tämä menetelmä ehdottomasti kokeilun arvoinen.
Neljällä eri kentällä pelannut nyt parin viikon sisällä. Kaikkien greenit on leikattu aika lyhyiksi ja aika nopeet. Kiva pelata.
Laskettiin korkeus melko lähelle kahta, nopeus on kolmen pinnassa. Siitä on helppo pinnistää kolmen yli jos tarve vaatii.
Kumma juttu, että liian pitkät putit eivät tahdo mennä reikään.
kun täällä tätä todellista asiantuntemusta Keeperin muodossa pyörii, niin en malta olla palaamatta tuohon hiekoitusasiaan vielä.
Mikä on normaali tahti tuolle hiekoitukselle? Omalla klubilla tuota hiekoitusta on 5-7 kertaa vuodessa, joka on mielestäni aika paljon (käsittääkseni griineissä on rakenteellisia ongelmia, joita ratkotaan hiekalla). Hiekoituksen jäljet näkyvät griinillä selvästi 3-5 päivää ja leikkuukorkeuskin on muutaman päivän todella korkea (hiekkaa siis käytetään yleensä melko runsaasti). Monella kentällä olen nähnyt griinien olevan ’pelattavia’ jo seuraavana päivänä eli onko tuossa käytettävän hiekan määrässä tosiaan isoja eroja vai onko kysymys esim. muista hoidollisista toimista? Ja mikä on hiekan määrän vaikutus?
Lisäksi olisin kiinnostunut siitä, voiko griini olla liian hiekkainen? Ainakin tuntuu, että todella hiekkainen griini pyörii jalan alla melkoisesti -vai suojaako hiekkakerros kaikissa tapauksissa kasvustoa? Todettakoon vielä, että ymmärrän kyllä hiekoituksen välttämättömyyden (laiminlyönnin seuraukset ovat aika karmivia, ainakin Hattulassa olen nähnyt tästä esimerkin); asia vain kiinnostaa, kun tietoa ei ainakaan omalta kenttämestarilta saa.
Nopeuksista itsellä on ainakin se kokemus, että mitä nopeampi griini, sitä paremmin puttaan erityisesti scoring distancelta (alle 5m). Tosin, griinin on tällöin oltava tasaisia. Syynä on mielestäni se, että palloa ei tarvitse ’lyödä’ ja tällöin voi luottaa saavansa pallon haluamalleen linjalle.
Missä Suomessa pääsee pelaamaan ’3 pinnnassa’ olevilla greeneillä? Ja siis vilpittömästi tuuppari halajaa kunnon greeneille.
Normaalimäärää ei taida ollakaan. Hoidollisesti olisi hyvä laittaa selvästi enemmän kuin käytännössä on mahdollista. Sitten joudutaan päättämään yritetäänkö laittaa kerralla reilusti vai usein ja vähemmän. Tietyn tyyppisiin ongelmiin voidaan joutua käyttämään usein, mutta paljon.
Jos on tiivis kasvusto (niin kuin tavoitteena on) ei pienikään määrä tahdo upota. Me korvataan seuraavan päivän leikkuu jyräyksellä, hiekan ja jyräyksen yhteisestä vaikutuksesta ei nopeus ainakaan putoa, eivätkä linjat kärsi. Hiekkaa nousee kyllä vielä muutaman päivän jälkeenkin.
Vaikutuksensa on silläkin harjataanko vai verkotetaanko hiekka. Harjaus upottaa hiekan paremmin, verkko tekee paremman puttipinnan. Hiekkalaaduissa on lisäksi eroja, ja myös niiden hinnoissa.
Tuuppari, tule meille kokeilemaan!
-
JulkaisijaArtikkelit