-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nyt se sitten tapahtu, nimittäin joku pelle oli vaihtanut yön aikana mun mailat! Maanantaina suurin tuntein astelen Kurkin kentälle ystäväni kanssa ajatellen, että nyt kun peli on edelliset kerrat kulkenut ( bufferiin tai tasan tasoitukseen ) niin tästä päivästä ei voi tulla kuin aurinkoinen! Ekalla väylällä tulos PAR ja sen jälkeen täyttä katastrofia! Kierroksen tulos 11 pistettä! Mitä helvettiä tapahtui? Edellinen kiekka väyläpeli oli loistavaa ja nyt katosi lyönti täysin. Järkyttäviä avauksia, väyläpelistä puhumattakaan. Pallit lenteli 90-180 astetta väärään suuntaan! Vaikka ilma olikin aurinkoinen, satoi sisälläni kaatamalla. Mailoja en koskaan kentällä heittele, mutta voimasanoja lipsahteli siellä ja täällä. Pelikumppanit totesivat vain että kylläpä nyt naista koetellaan. Nyt kysynkin teiltä, että kuinka tällaisesta pääsee yli? Miten nollaan nuppini tähän päivään ja tulevaan kisaan, etten petä/häpäise pelikumppaneitani? Voinko laittaa kaiken mustanmaanantain piikkiin vai onko minulla piikki jossain vielä syvemmällä? Kuka sen kaivaa sieltä pois jos itse en yllä? Olen neuvoton…
Minja kirjoitti: (6.9.2006 10:55:24)
Nyt kysynkin teiltä, että kuinka tällaisesta pääsee yli? Miten nollaan nuppini tähän päivään ja tulevaan kisaan, etten petä/häpäise pelikumppaneitani?
Voinko laittaa kaiken mustanmaanantain piikkiin vai onko minulla piikki jossain vielä syvemmällä? Kuka sen kaivaa sieltä pois jos itse en yllä?
Olen neuvoton…
Yli tuosta pääsee ehkä ajan kanssa. Minä en ole vieläkään päässyt ahdingostani joka ny on kestännä sellaiset 7 viikkoa. Tässä jossain kohtaa oli vallan hirmuinen katastrofirundi jonka jälkeen lohduttauduin ettei huonommin enää voi mennä. Väärin! Vielä kamalampaa oli tulossa. Nyt tämä, kumma kyllä, alkaa olla melko seesteistä. Joka jatkuu siihen asti kunnes ehkä tulee taas se kierros kun kaikki ’onnistuu’. Sen jälkeiseen elämään olisi syytä varautua jo etukäteen, mutta tiedän jo etukäteen että paljon porua on jälleen luvassa.
Tuohan on aivan normaalia golfissa! Itse aloitin tämän lajin 16 vuotta sitten, ja vasta nyt tänä kesänä on mennyt ensimmäinen kausi ilman yhtäkään katastrofirundia (se saattaa kyllä vaania jo oven takana). Siis hieman kärsivällisyyttä, kun olet pelannut yli 10 vuotta luulen, että katastrofirundien määrä rupeaa vähenemään. Sitä ennen niitä tulee väistämättä ja pyytämättä kuin faxeja rva Jäätteenmäelle.
Ymmärrän toki että tulee noita katastrofeja, mutta miten voi tulla tunne että ihan kun ei olisi koskaan koskenut mailoihin? Tänä kesänä nyt takana kuitenkin 60 kierrosta, että luulis nyt jotain olevan jäänyt takaraivoon…
Ei edes kesän ensimmäinen kierros ollut noin kammottava, se oli ainoastaan naurettava 😀
Maanantaisesta voi sanoa vaan notta HYI!Minja kirjoitti: (6.9.2006 11:17:34)
Ymmärrän toki että tulee noita katastrofeja, mutta miten voi tulla tunne että ihan kun ei olisi koskaan koskenut mailoihin?Tuo mystinen tunne on itsellenikin tullut vuosien mittaan monia kertoja. Takavuosina se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta aina heinäkuun jälkipuoliskolla. Syy siihen on edelleen jäänyt täydelliseksi arvoitukseksi. Yksi arvaus: olet siirtynyt liian kauas pallosta/liian lähelle palloa ilman että olet sitä huomannut?
Golfscoren yksi omituisuus on se jotta siähen ei oikein voi mitenkään vaikuttaa. Mitä enämpi yrittää sen huonommin onnistuu. Huonouttaan pähkiessään voipi ajautua jopa tilaan jossa tuntuu ettei mailoihin olisi koskaan koskenutkaan. Oli tekniikka mikä hyvänsä kyllä se siellä jemmassa jossain on. Kunhan vaan ymmärtäisi antaa sen toimia sillä tasolla joka sille sopii.
Luulen että tämä voisi olla parasta sinunkin tapauksessa. On auttanut meikää ainakin, vaikka on teoriassa käytäntöä helpompaa. Mark Twain sanoin “The inability to forget is infinitely more harmful than the inability to remember.’
Unohda koko rundi. Sen pelasi varmaan joku toinen. Ehkä sama pelle joka voihki mailasi. Siitä sitten eteenpäin kohti kisoja. Onnea.
Mietin itsekin että olenko nyt liian lähellä/kaukana.
Kokeilin kaikki variaatiot ( tuli niitä lyöntejä tosiaan sen verran että ehti kokeilla ), mutta ei sekään auttanut.
Jos se nyt tänään on samanmoista tökkimistä, niin mitä luultavimmin otan tunnin pro:lta 🙂Minja kirjoitti: (6.9.2006 11:29:22)
Kokeilin kaikki variaatiot ( tuli niitä lyöntejä tosiaan sen verran että ehti kokeilla ), mutta ei sekään auttanut.
pro:lta 🙂Harjoittelu ja pelaaminen ei välttämäti sovi yhteen. Itseasiassa harjoittelussakin tulisi kai eriyttää tekniikan ja kohteen hallinnan reenit erikseen.
Minja kirjoitti: (6.9.2006 11:29:22)
Jos se nyt tänään on samanmoista tökkimistä, niin mitä luultavimmin otan tunnin pro:lta 🙂Proffalla käynti ei ole varmaankaan haitaksi. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että quickfixit saattaa toimia hetken ja sitten hetken päästä taas katoaa. Pitkäjännitteisyys palkitsee paremmin. No nythän onkin kausi kyllä jo kohta loppu jotta tekniikan parantaminen saattaisi olla hyvä aloittaa.
Sä olit fyysesti ja henkisesti metsässä. Jos alla on jo tasaisen seesteistä ja onnistunutta pelailua, niin tuon voi laittaa satunnaisen sekoilun piikkiin.
Olitko ehkä edellisinä päivinä tehnyt jotain, mitä normaalisti et tee? Oliko nuppi mukana vai pyörikö ajatuksissa välillä muut asiat? Alun muutaman epäonnistumisen jälkeen päähäsi ei mahtunut mitään muuta ajatusta kuin mikä nyt on pielessä? Tärkeintä on unohtaminen jo pelatessa. Toki voihan jokin stanssiin/swingiin liittyvä juttu olla pielessä, mutta sanoisin kuitenkin, että unohda ne. Seuraavan kerran katsoessasi palloa, ei mieleen saa tulla edelliset epäonnistumiset. Menet kentälle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja alat hutkia ihan niinkuin ennenkin. On vain sinä ja pallo, jonka hutkaiset normiswingilläsi onnistuneesti eteenpäin.NimetönOle itsellesi armollinen ja kärsivällinen ja muista, että et ole vielä mestari. Unohda em. kierros ja keskity tulevaan. Älä ala miettimään yksittäisiä tekniikkaklikkejä vaan koeta ajatella kokonaisuutta. Harjoittele kokonaisvaltaisesti ja muista, että tämä on helkatin vaikea pallopeli. Pelikumppaneitasi et koskaan petä tai häpäise, jos teet kentällä parhaasi.
Ota viikonloppuna muutama siideri ja mieti nousuhumalan aikana golfin positiivisia asioita. Laskuhumalassa unohda golf.
Piikistä en tiedä, mutta kai sinä itse olet paras golftunteittesi tulkki. Vaikka tämä on vaikeata, niin ei tämä kuitenkaan niin vaikeata ole – pidä hauskaa.
kebax kirjoitti: (6.9.2006 11:41:44)
[No nythän onkin kausi kyllä jo kohta loppu jotta tekniikan parantaminen saattaisi olla hyvä aloittaa.Älä nyt hyvä mies julista kautta ihan vielä loppuvaksi, kun pelikautta jatkuu ainakin täällä Uudellamaalla vielä parisen kuukautta, ehkäpä enemmänkin jos Luoja suo.
Ditto kirjoitti: (6.9.2006 11:44:53)
Vaikka tämä on vaikeata, niin ei tämä kuitenkaan niin vaikeata ole.Ei totta tosiaankaan. Tämä on paljon paljon vaikeampaa.
Paksupekka kirjoitti: (6.9.2006 11:44:18)
On vain sinä ja pallo, jonka hutkaiset normiswingilläsi onnistuneesti eteenpäin.
Kyllä siihen mailakin tarvitaan, siis: on vain sinä, maila ja pallo…
Nii, piti vielä sanomani, että swingin säätäminen kesken rundin on tie lopulliseen tuhoon. Kokeneemmat pelaajat toki pystyvät omista tuntemuksistaan, pallon lentoradasta/lyöntien lopputuloksista arvioimaan mikä mättää. Mikäli rundin aikana samantyyppiset virheet toistuvat jatkuvasti, niitä voi harkita jopa säätävänsä. Vaikka Kebaxi onkin tästä erimieltä, niin totean jokaisen lyönnin olevan uusi mahdollisuus täydelliseen onnistumiseen.
Ballmarker kirjoitti: (6.9.2006 11:47:49)
Paksupekka kirjoitti: (6.9.2006 11:44:18)
On vain sinä ja pallo, jonka hutkaiset normiswingilläsi onnistuneesti eteenpäin.
Kyllä siihen mailakin tarvitaan, siis: on vain sinä, maila ja pallo…
Ettei nyt tulisi jo liikaa liikkuvia osia 😉
Ballmarker kirjoitti: (6.9.2006 11:45:41)
kebax kirjoitti: (6.9.2006 11:41:44)
[No nythän onkin kausi kyllä jo kohta loppu jotta tekniikan parantaminen saattaisi olla hyvä aloittaa.Älä nyt hyvä mies julista kautta ihan vielä loppuvaksi, kun pelikautta jatkuu ainakin täällä Uudellamaalla vielä parisen kuukautta, ehkäpä enemmänkin jos Luoja suo.
Kyllähän tuo alkaa aika vähissä olemaan. Auronkikin laskee aina vaan aiemmin ja kohta pitää niitä perkulan viisareitakin siirtää epäsuotuisaan suuntaan. Ei tässä varmaan kovinkaan paljon yli kymmentä rundia enää vejellä. No jokune iltaysi sit päälle.
NimetönJa taas toisaalta, mitkä ovat odotuksesi tämän hetken pelitasostasi? Odotatko jatkuvaa kehitystä ilman alamäkiä? Mitkä ovat tavoitteesi ja oletko saavuttanut / saavuttamassa niitä? Oletko valmistautunut pettymyksiin? Miten käsittelet ne? Oletko realistinen?
Tulipas paljon kyssäreitä, mutta ainoastaan sen takia koska olen itse joutunut vastaamaan noihin itselleni. Lahjattomana pelaajana olen joutunut käymään tämän ns. kovan käden kautta.
Paksupekka kirjoitti: (6.9.2006 11:49:56)
Kebaxi onkin tästä erimieltä, niin totean jokaisen lyönnin olevan uusi mahdollisuus täydelliseen onnistumiseen.Sulla onkin tuo tekniikkapuoli valovuosien päässä meikäläisen hutkinnasta. Kuten myös on positiivisuudenkin laita. Soitto on suruista tehty.
Jos se nyt jotakin lohtua antaa suruusi, niin kerron, että eräs entinen seurakaverini pelasi Espanjassa ollessamme kasin tasurilla muhkeat kahdeksan pistettä. Ja oli vielä tiettävästi selvin päin….
Täytyy kyllä myöntää, että tuo 11 pinnaa on aika kehno tulos, ja vielä parin aloituksella. Et sentään ollut Dinersin ProAm -finaalissa tuota tulosta tekemässä, jos oikein tuloslistaa tulkitsin?
Moikka Minja!
Aika hyvä, että toi selvis sulle nyt jo golfurasi alkutaipaleella. Tota vaan sattuu ja tapahtuu kaikille. Romahdus ei välttämättä ole noin suuri, jos pelaajalla on enempi kokemusta, mutta on silti yhtäkaikki mielen mustaava kokemus.
Aina välillä tulee musta sunnuntai tai muu viikonpäivä, jolloin kädet ja pää vaan ei skulaa yhteen. Joku pieni virhe siellä alkaa tehdä tepposiaan, sentti sinne tänne, joku ruumiinosa liikkuu hetken liian aikaisin tai myöhään. Sitten, kun alkaa tosissaan raivostuttaa, niin se vaan pahenee ja puristus ja kuristus lisääntyy.
Varsinkin jos ’se’ saa vallan kisoissa, kun pitäs jollainenki tulos saada listalle kaikkien nähtäväksi, niin hohhhoijjaaa…
Tulet kuitenkin hämmästymään, että todennäköisesti seuraavan kerran kun meet kentälle, ootkin taas normaali! Voi sitä riemua!
Pieni puolisvingillä chippailu rangella voi auttaa, saa taas oikeasta rytmistä kii.NimetönIhanaa, että tuollaista sattuu muillekin! Kentillä seilatessa tuntuu usein, että kaikki paitsi minä hallitsevat lajin salat. Herraseurueissa pelaillessa on joskus ilmennyt tilapäisiä väline-ja/tai terveysongelmia, mutta nehän ovat ymmärrettäviä, lajiin kuuluvia, aivan toista kategoriaa kuin täti-ihmisen täydelliset sekoilut.
Pimeiden hetkien syitä olen hakenut toisenkin yön syrjän. Rangella samoin ja prolla, joka toki saakin aina homman hetkeksi hanskaan. Ehkä on tyytyminen siihen, että neljä vuotta ja kaksi ja puoli sataa kierrosta ei vielä riitä minkäänlaisen golfvarmuuden luomiseen. Tai ehkä ei mikään. Mutta olisi NIIN mukava mennä kerrankin ykköstiille varmana siitä, että homma toimii.Minja kirjoitti: (6.9.2006 10:55:24)
Maanantaina suurin tuntein astelen Kurkin kentälle ystäväni kanssa ajatellen, että nyt kun peli on edelliset kerrat kulkenut ( bufferiin tai tasan tasoitukseen ) niin tästä päivästä ei voi tulla kuin aurinkoinen!Ekalla väylällä tulos PAR ja sen jälkeen täyttä katastrofia! Kierroksen tulos 11 pistettä!
Mitä helvettiä tapahtui? Edellinen kiekka väyläpeli oli loistavaa ja nyt katosi lyönti täysin. Järkyttäviä avauksia, väyläpelistä puhumattakaan. Pallit lenteli 90-180 astetta väärään suuntaan!
Jaha, Kurkin kirous vaatinut taas yhden uhrin. 🙂
Kerronpa oman tapaukseni keväältä 2003, jolloin kuuluin kyseisen seuran jäsenistöön, hcp oli n 15 tuolloin. Pelattiin kuukausikisoja, tasoituksellinen lyöntipeli. Ennen kisoja klubilla hehkutin pelikaverille ja samassa pöydässä istuneelle kapteenille että ’nyt on lyönti tikissä’, niinkuin tuntui ennen kierrosta rangella olleenkin.
Eikun kentälle. Eikä siellä ollut swingistä mitään jäljellä. Jok’ikinen rautalyönti sokettiin -> lerpsu tökkäisy n 40-60 astetta etuoikealle. Palloja hävisi leegio, oli esim oikeasti vaikeaa päästä reiän 11 rotkon yli, taisin siihen tehdä 12 lyöntiä tms kamalaa. 🙂 Lopputulos 143 lyöntiä. Pistebobitulosta en enää muista, mutta ei se mitenkään voinut yli 10 p olla. Merkkariparankin peli meni ihan ripulille ja hänkin pelasi 120+…
Noh, kierroksella ensin iski epäusko, sitten vitutti, sitten itketti ja lopulta alkoi huvittamaan koko touhu ja suurin jännityksen aihe oli riittävätkö pallot. Ei muuta kuin pari pro-tuntia kiekan jälkeen ja harjoittelua ja tilanteen nollaamista. Kyllä soketti jatkoi kummitteluaan pitkin kesää mutta sitkeydellä sain sen taltutettua. Jopa niin hyvin että 3 kk myöhemmin pelasin ekan 80 alitukseni, 76 lyöntiä Nevaksessa – siinä teille tuloshajontaa. Joo ja niin, samaan ajanjaksoon mahtuu myös ensimmäinen albatrossini.
En tiedä onko mun stooristani sun tän päivän kierrokselle mitään apua, mutta kun hyväksyt sen että golf antaa ja golf ottaa (joskus isolla kauhalla), niin ehkäpä säästyt suurimmalta masennukselta. Kyllä se siitä.
Kyselit Ditto että oliko tavoitteita tälle kaudelle ja onko ne saavutettu. Oli kyllä ja nehän on saavutettu mennen tullen eli mun pitää ehdottomasti olla tyytyväinen. Tavoite oli kierros alle 120 lyöntiä ( 113 on paras ) ja tasoitus 36 ja nyt se on tosiaan tuo 35. Ekaa kesää pelanneelle mielestäni hyvin. Olen vain sen verran itsekriittinen että soimaan heti jos kaikki eivät suju itselleni asettamien odotusten mukaisesti. Niinhän ei pitäisi tehdä, mutta luonne on vähän vinksahtanut 🙂
Ja se maanantain kierros tosiaan oli sitten sitä, että kun meni persiilleen niin yritin kahta kovemmin ja meni kahta enemmän persiilleen. Svingulaa en muutellut, se on kuulemani mukaan toimiva, ainoastaan tosiaan yritin lähestyä palloa ja mennä loitommaksi ja näin.
KL -> en luojan kiitos ollut siinä kisassa mukana…se olisikin ollut näky 😀
Tänään onneksi rämplätään, ehkä mun putteri käy kuumana…
Talvea vasten sitten opettelen miten ranteet vapautuu, ensi kesälle sitten uudet tavoitteet. Tämä pari kk mitä kautta on ( toivottavasti ) vielä jäljellä, niin mennään tällä kokoonpanolla.
vallu kirjoitti: (6.9.2006 12:19:13)
Pieni puolisvingillä chippailu rangella voi auttaa, saa taas oikeasta rytmistä kii.Toi on muuten hyvä neuvo, juuri tuota tekemällä minäkin olen aina ruotuun palannut.
-
JulkaisijaArtikkelit