-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ajattelin turvata eläkepäiväni ja houkutella 5 v tyttäreni golfin pariin. Ostin hänelle US kids mallistosta rautamailan, mutta vinkkejä kaivataan: – Millaista grippiä kannattaa lähteä opettelemaan ? – Swingissä riittänee, että pysytään perusasioissa (pää paikallaan, vartalon kierto, yritetään osua palloon) ? – Onko palstalaisilla muita hyviä vinkkejä ? Jos jollain palstalaisella löytyy lapsille sopivaa putteria tai halpaa/ilmaista putterin raatoa, josta vartta lyhentämällä voisin lasten putterin rakentaa, laittakaapa sähköpostia: ku8750 (at) kolumbus (piste) fi.
Oma tyttäreni on vielä niin pieni, että vuoden-kaksi täytyy odotella ennen kuin mailaa voi käteen laittaa, mutta siskon lasten kanssa on tullut pelailtua ja opeteltua erilaisia pelejä. Muutamia huomioita:
– pienet lapset tekevät helposti luonnostaan oikein asioita. Esim. painonsiirto ja liikeradat ovat usein oikein vaikkei niitä sen kummemmin opetakaan.
– älä yritä opettaa alkuun golfia vaan leikkiä. Palloa lyödään leikkimällä. Sen pitää olla hauskaa.
– paras grippi lienee baseball -grippi, mutta älä sitäkään opeta aluksi ’liikaa’ vaan anna lapsen tarttua mailaan ’luonnollisesti’.
– kehittyminen lähtee siitä, että pallosilmä kehittyy. Myös siksi opettelu leikin kautta.
EnoAntsan kanssa 100%:sti samaa mieltä. Lapsen swingailu on varsin asiallista ihan sellaisenaan. Perusajatuksina leikki ja palloon osuminen.
US Kids kamat ovat hyviä, mutta nekin painavat pienen nappulan käsissä. Tukeva baseball-ote lienee paras ihan aluksi. Puuhailkaa yhdessä – mallintamisen kautta lapset oppivat huikeasti paremmin kuin aikuiset.
Mallista puheenollen: Kyllä huvitti kun toinen tyttäristäni – 3v. – esitteli minulle eilen ilman mailaa swingaillen miten oikea jalka asettuu loppuasennossa… Baletinomainen oikea jalka ilmassa vasemmalla jalalla seisten oli: ’isi, muista, ei näin – varpaat täytyy olla maassa… ’
Samainen nappula vastasi myöhemmin äidin ’mitäs tolle isille vois hankkia synttärilahjaksi’-kysymykseen kuin apteekin hyllyltä: ’ostetaan golfpallo – ei se muuta tarvii’… Hyvin ne oppivat 😉
Vaikka vanhemman tarkoitusperät ovat kuinka ’viattomia’ tahansa saada lapsi hyvän harrastuksen pariin, on ’hyvän maun rajan’ ylittäminen todella helppoa. Mutta kun heti alkuun rehellisesti myönsit, että kysymys on eläkepäivien turvaamisesta niin jo se on askel parempaan suuntaan, tyttäresi ei siis tarvitse prota – sinä tarvitset psykiatria 😉
No leikki leikkinä, mikä on ehdottomasti tärkeintä lapsenkin kanssa ’urheillessa’. Minulla on itselläni 5-vuotias poika, jonka kanssa olen laatinut ITSELLENI joitakin ’sääntöjä’.
Tähän saakka (2 vuodessa) olen opettanut kuinka päin kädet pitää mailassa olla, siis kumpi ylempänä ja kumpi alempana. Sen lisäksi olen selvittänyt ’hyvän tasapainon merkityksen’ ts. tukeva asento pallo keskelle. Siinä on mielestäni kaikki mitä 5-vuotias jaksaa sulattaa, loppu tulee itsestään jos on tullakseen, mutta ehdottomasti liian monta (kaksikin) asiaa kerralla tai yksityiskohtaiset ja vaikeat asiat kääntävät mielenkiinnon heti off-asentoon.
Tässä joitakin sääntöjäni
1. en ole koskaan pakottanut lasta mukaan kentälle
2. jos lapsi on halunnut kentälle, en ole koskaan pakottanut lyömään palloa
3. jos lapsi on halunnut lyödä palloa, olen muistuttanut korkeintaan yhdestä asiasta kerrallaan silloin tällöin, niin monena ’harjoituskertana’ kunnes se on jäänyt kaaliin (esim. käsien ’järjestys’ ja tukeva asento)
4. jaksan seurata ja kehua lapsen ’onnistuneita’ lyöntejä, kestän katsoa räikeitä ’svingivirheitä’ enkä puutu niihin niin kauan kuin lapsella on hauskaa
Eli silloin kun on harjoittelualueella lapsen kanssa niin silloin täysin lapsen ehdoilla. Tosin etiketti yms. asioita olen opettanut jo tiukasti 3-vuotiaasta alkaen, esim.
– griinillä ei juosta
– griinillä pelataan putterilla eikä lyödä lujaa
– pienet ’harjoitusliput’ nostetaan ja laitetaan paikoilleen varovasti, jos ne otetaan pois niin ne lasketaan varovasti griinin ulkopuolelle jne.
Lapset tarvitsevat sääntöjä myös golf-kentällä ja ne jopa tuntuvat paremmin menevän kaaliin kuin mitkään svingiin liittyvät asiat. Svingistä en tosin 5-vuotiaan kohdalla edes puhua. Tunsin suurta ylpeyttä kun poikani jo 3-vuotiaana esitteli griinihaarukkaa ja sen merkitystä pelikaverilleni. 🙂
Mitä sitten olen jatkosta ajatellut niin jossain vaiheessa JOS poika haluaa jatkaa harrastusta ja lähtee myös mukaan kierroksille, yritän mahdollisimman pitkään ikään asti olla laskematta lyöntejä. Tulee koskemaan myös itseäni, silloin kun pelaan poikani kanssa, en laske omiakaan lyöntejä. Sen sijaan ajattelin keskittyä jokaisen yksittäisee lyönnin haasteellisuuteen, eli mitä vaikeampi paikka sen mielenkiintoisempi haaste.
Pojastani siis kasvaa jossain vaiheessa sadistinen tour-pelaaja, joka yrittää saada pallonsa vaikeimman kautta reikään eikä osaa täyttää tuloskorttia 😉
Pojille, lajissa kuin lajissa, tulee jostain syystä kaikenlainen kikkailu ja ’kapinallinen’ improvisointi luonnostaan kun taas tyttöjä kiinnostaa enemmän ehkä mentaalinen puoli ja ’sileämpi’ tie.
Olen jopa nähnyt kun äiti on rangella ’pakottanut’ n. 7-8-vuotiaan tytön lyömään ’vielä nämä 10 palloa’ ’kun kerta on tänne asti tultu’, tytön ’äiti en jaksa enää, mua väsyttää’ tuntui tosi pahalta ja avasi omat silmäni hyvissä ajoissa.
Itsellä tarkoitus istuttaa golfvirus 4 -vuotiaaseen tyttärenpoikaan. Itse asiassa jo viime kesänä kaveri sai muoviset mailat ja vähän myöhemmin pikkuisen setin. I9 ja putteri.
Palloa lyöty rangella ja takapihalla. Rangelle ei oikein uskalla veijaria otta lähinnä turvallisuusyistä.
Into on kova ja poika lyö omalla tyylillään. Minusta on tärkeintä, että oppii katsomaan palloa ja osumaan.
Kaveri on oikeakätinen, mutta pelaa left-otteella, joten piti teettää vasurimaila.
Mäkin peesailen EnoAntsaa. Lasten innon urheiluun voi tappaa helpostikkin tuputtamalla. Toisaalta taas, kun pitää roinaa sopivasti esille, ottaa lapsen mukaan jo pienestä pitäen harrastuksiin ja antaa lapsen itse tutustua välineisiin, uskoisin innostuksen syntyvän helpommin.
Oma poikani on tosin vasta vähän yli vuoden, mutta hyvin se jo palloon osuu istualtaan :). Ja kaikkein kivoimpia leikkikaluja ovat isän tai äidin golfmailat. Uskomatonta on juuri se, että noinkin pieni jo tarkkailee vanhempiensa hommia ja haluaa tehdä samoja asioita.
Toisaalta ei ole ihme, että kiinnostusta löytyy ko. välineisiin. Heppu on jo alle puolivuotiaasta ollut mukana rangella ja harjoitusviheriöllä silloin tällöin. Kuten myös klubin lattialla konttailemassa… 🙂
Eli viesti: ota lapsi mukaan harrastuksiin, jätä välineitä sopivasti lojumaan ja ihmettele!
(Mulle on aivan sama oikeasti, tulee sitten pojasta putkimies, astronautti tai insinööri, harrastaa sitten balettia tai ammuntaa. on vaan hauska seurata, kuinka mahtavat kyvyt jo aivan pienellä lapsella on itse oppia asioita, tuputtamatta.)
Monihan sen tuossa jo sanoi, mutta sanon viela kerran: Millaan muulla ei tuossa iassa ole valia kun silla, etta sen golfin pitaa olla hauskaa!
Maila kateen ja nurtsille palloa lyomaan! Niin se Tiikerikin aloitti pikkupoikana: muovisilla mailoilla ja isolla kevyella pallolla. Tulokset ovat sittemmin olleet hyvat 😉
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)