-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kytäjä -topiikissa joku valitteli etäisyysmerkintöjen puuttumista väyliltä. Samaa olen ihmetellyt monilla kentillä. Kastelukansia monilla kentillä käytetään ansiokkaasti. Ampiaistolpat löytyvät, samoin valkoinen,keltainen ja punainen lätkä väyliltä. Kastelukansien tai lätkien kohdalle osuminen on usein silkkaa sattuman kauppaa. Olisiko iso kustannus merkitä väylien reunaan vaikka kilvillä 200:n ja 100 n:n metrin kohdat? Punaisia ja valkoisia tolppia ei tähän tarkoitukseen voi käyttää, mutta miksei vaikka varioiden ampiaistolppaa valko-musta ja puna-musta. Vai onko yhdistelmät varattu johonkin muuhun? Tolpat voisivat jopa säästää aikaa, kun esim. satasen lätkän etsimiset vähenisivät.
Kyllä minusta siellä kentällä on jo ihan tarpeeksi ylimääräistä tavaraa, jonka taakse/päälle on mahdollista joutua ja sitten joudutaan droppailemaan/siirtelemään liikuteltavia haittoja. Esimerkkeinä vesiestetolppat, ampiaiset, suojellut puut, muuntajat, sähkötolpat etc.
Merkatut 150m ja 100m riittävät ihan hyvin, valkoinen 200m on plussaa ja kastelukansimerkinnät n 20 m välein jo luksusta. Kyllä golfarilla pitää sen verran arviointikykyä olla että osaa esim sen 100m lätkän perusteella sanoa että ’tästä on n 115 griinille’. Jos ei osaa suoraan, niin sitten askelmittaa, ei kestä kauaa jos sen tekee taaemmasta merkistä matkallaan pallolle.
Syvyysnäkökyky taitaa vaihdella aika lailla, oma lyöntini on sen verran epätarkka, että 10-15 m:n heitto arvioinnissa ei paljoa merkitse.
Jotkut vain kyselevät etäisyyksiä ja tarkkaan ottaen neuvoja ei saisi antaa. Nipottajan maineen saisi, jos ei vastaisi.
Ei minustakaan asia suurimpia ongelmia kentillä ole.
Neuvoksi ei lasketa yleisesti tunnettua seikkaa kentältä.
Kun joku kysyy minulta etäisyyttä sanon ’tuossa/tässä on keltainen/punainen/xxx metrin lätkä’. Jos sanoisin että ’sulla on nyt 135 metriä griinille’, alettaisiin olla harmaalla alueella. Enkä kyllä muista että pelikaverit kauhean usein kyselisivät ’paljonko mulla on matkaa’ vaan ’missä on/onko tuo kuoppa tuossa punainen lätkä?’, mihin vastaaminen on ihan luvallista. [end pilkunviilaus] 🙂
’…Jos ei osaa suoraan, niin sitten askelmittaa…’
Sinäkö se olit viime kuun pualessa välissä harppomassa Hyvinkään 18lla reiällä niin hartaan näköisenä?
Itse aloitin golf urani skotlannissa ja kun sieltä sitten saavuin syksyllä suomeen pelaamaan, ihmettelin noita ampiaiskeppejä ja satasen lätkiä, sellaisia ei skotlannin kentillä näe.
No tuo nyt on jo ehkä liian konservatiivista, mutta ei hitossa yhtään tolppaa ym. vitkutinta kentän laidalle lisää.
Ennemmin kunnollisia Stroke-savereita. Eli niitä jossa on kunnolla merkitty sekä pituudet tiipaikalta, että pituudet greenille. Nämä siis kaikenmoisiin/kaikenmoista maamerkeistä kentällä.
Ei tolppia lisää. 100,150 lätkät riittää, jos kastelulaiteiden kansissa on lukuja niin OK.
ketun kaipaamia kunnollisia scoresavereita kaipaan minäkin. Auralle tästä pisteet, paras Suomessa näkemäni.
Parhaat etäisyysmerkit olen nähnyt Copenhagen Golf Clubilla Tanskassa. Siellä oli meilläkin tuttujen 100, 150 ja 200 metrin lätkät selkeästi koholla väylän pinnasta, jolloin ne näkyivät tiipaikalle ja kaukaa väylältä. Tarkempi tutkiskelu osoitti niiden olevan jousikuormitteisia, eli eivät häiritse leikkuutyötä, kun painuvat maan sisään painon tullessa päälle.
Samalla kentällä oli myös ratkaistu eteen/keskelle mittakiista merkiten kastelulaitteen kansiin 136F/151C.
Joskus tuntuu, että oudon hitaasti saavat yksinkertaiset ja toimivat ratkaisut jalansijaa vanhojen totuttujen tilalla
NimetönOliko Ruotsissa (Sollentuna?) Jossa oli kastelulaitteiden kansissa selkeät värikoodatut metriluvut:keskelle greeniä ja greenin etureunaan. Kannatan ja investointina kentälle mitätön.
Tiiauspaikoille selkeät väylätaulut, johon kaarilla matkat oleellisten esteiden etu- ja takalaitoihin, (kuten EGS:ssä)
En viime kuun, mutta toukokuun puolessa välissä tuli kyllä mittailtua HyG:llä (huonolla menestyksellä) Clubhouse Invitationalissa… 🙂
Stroke savereissa on kyllä ideaa. Ja ennen kaikkea niissä saisi olla sitä mittadataa enemmänkin.
Erityisesti: Monilla par5:lla, kakkoslyönnin mailavalinta tuottaa usein ongelmia, jos näkee että siellä laskeutumisalueella on vesi- tai hiekkaesteitä. Tällöin olisi erittäin hyvä, että stroke saverista löytyisi mittoja joistain selkeistä maamerkeistä (puut, kivet, etc) sinne esteen etu/takareunaan.
Auran stroke/Score -saver on tosiaankin hyvä. Lomareissulla bongasin tänä vuonna Wiurilan kentän, ja mielestäni heidän saverinsa on vielä tyylikkäämpi, kannattaa tsekata.
Muuten olen itse sitä mieltä, että liialliset etäisyysmitat eivät kuulu golfiin. Yksi lajiin kuuluva piirre on nimenomaan etäisyyksien arviointi.
kyky arvioida etäisyyksiä silmämääräisesti on olennainen osa golftaitoja. Ei väylillä eikä greeneillä ole piirrettyinä korkeuskäyriäkään, ne pitää osata lukea. Etäisyysmerkit ovat turistikenttien keino nopeuttaa peliä (=rahankiertoa). Seuraavana varmaan edellytetään tuulimittaria joka väylälle, mieluummin tietysti kaksi, toinen puunlatvojen tasalle ja toinen maanpinnan tasolle putteja silmälläpitäen.
NimetönJostain kumman syystä ammattilaiskisoissa caddiet nuotittaa kentät ja antaa metrin/jaardin tarkkuudella mitat. Näin pelistä riistetään siihen olennaisena osana kuuluva asia,vai?
Oma kokemus ulkomaisesta vuoristokentästä tuulisella säällä ilman tarkempia etäisyysmerkkejä on se, että niitä ei tosiaankaan kaipaa. Muuttuvia tekijöitä on niin paljon, ja pienimpänä niistä ei ole oma svingi ja osuma palloon.
Hyvillä pelaajilla matkojen tarkka tieto merkitsee enemmän.
Se on kyllä totta että etäisyysmerkintöjen totaalinen puute asettaa vieraspelaajat eriarvoiseen asemaan kenttää vakituiseen kiertävien kanssa. Klubigolfareilla ei yleensä ole ammattilaisten tapaan mahdollisuutta pelata tutustumiskierrosta kentällä, tai edes kävellä sitä läpi tehden muistiinpanoja/mittaillen.
Voisiko joku valottaa sitä, mitä ammattilaisten ’nuoteissa’ lukee ja millä tavoin nämä ne muistiinpanot luodaan?
Sinänsä väylän reunassa olevat merkityt kohdat auttaisivat, mutta esim. joissakin käytössä olevat tuija-pensaat riittäisivät 100 ja ehkä 200 m kohdalle – eivät ole droppipaikkoja eivätkä siirrettäviä haittoja.
Muuten olen sitä mieltä, että kaiken maailman kastelukansimerkinnät ovat pääosin turhia, kun kuitenkaan suurin osa meistä ei pysty samalla mailalla lyömään aina kymmenen metrin tarkkuudella samaa matkaa. Ampiainen ja 100 m lätkä/tuija ovat ainakin allekirjoittaneelle riittäviä – onhan lajin yksi paras viehätys arviointikyky.
Ammattilaiset saavat etäisyytensä lipulle metrin tarkkuudella, joten siellä ei taida tarvita arviontikykyä matkan suhteen…
Ammattipelaajajilla on ammattigadit, he muodostavat tiimin kuten rallikuski ja kartturi. Kenttä on nuotitettu yhdessä. Sekin on vaatinut ammattitaitoa.
Ammattipelaajaksi pääseminen on myös vaatinut aika paljon arvointikykyä.
Itse en välitä siitä, että golf tehdään aina vaan helpommaksi ja helpommaksi erilaisilla apuvälineillä ja merkinnöillä.
Ammattilaiset eivät pelaa golfia golfin takia, he pelaavat rahan takia.
Kerran Tunisiassa kilpaillessamme kysyin matkanjohtaja L. Tilanderilta, mitä mahtavat tarkoittaa nuo puunväriset kepit väylien varsilla; etäisyyttä griinin etureunaan vai keskelle, yardeissa vai metreissä ja ennen muuta kuinka paljon jotakin niistä.
Lassilla oli vastaus valmiina: -Siitä on rautaseiskan verran.
Luuletko todellakin että esim tikru pelaisi golffia vain rahaa ansaitakseen ???? Rahaa huippuammattilaiset käyttävät toki arvostustason mittareina ja eihän sitä koskaan voi olla liikaa mutta ’vain rahan takia’. Heh heh hyvä provo!
Kylläpä on vieraspelaaja muuttanut ajattelutapaansa, vai miten on tulkittava
’Oppiakseen pelaamaan ripeästi on sisäistettävä muutama asia, joita ei opi, ellei niistä silloin tällöin huomauteta. Kenenkään pelinautinto ei kärsi siitä, että maila valitaan tai kastelulaitteen kannessa oleva etäisyys tarkistetaan jo pallolle mennessä, tai että puttilinja katsotaan yhtä aikaa muiden kanssa, eikä kukin vuorollaan.
On ihan ymmärrettävää, että aluksi lyöntitekniikassa on ihan tarpeeksi ajattelemista ilman, että joutuu kuuntelemaan huomautuksia siitä, että jättää kärryt greenin väärälle puolelle tai nukahtaa omaa lyöntivuoroa odotellessa. Tämä kärsimys on kuitenkin suhteellisen pieni ja lyhytaikainen, jos vaihtoehtona on kuuden tunnin pelikierrokset, jonka aikana jokainen lyönti on yhtä epävarma kuin ykkösen avaus.
(vieraspelaaja 10.4.2002 15:16:48) ’
Eiköhän nyt vaan hyväksytä ja pidetä hyvänä sitä, että kastelukansissa on ne etäisyysmerkinnät. Etu on nimenomaan vieraspelaajilla, omat jäsenet kyllä matkat tietävät. Ja merkinnät nopeuttavat paljon peliä verrattuna strokesaverin käyttöön.
Muuten, myös amatöörikisoihin tehdään nuotit, koska jokainen haluaa menestyä. Onhan harjoittelukin, esim rangen käyttö sallittu. Jalompaa toki olisi, että vain alettaisiin pelata kuten golfin alkuaikoina, jolloin rangeja ei edes ollut.
Eniten Suomessa toki pelinopeuteen vaikuttaa, millä kentällä pelaa. Sarfvikissa ja Amerin Bökarsissa nopeus on useimmiten vain omasta flightista kiinni, kun kentillä on hyvin tilaa. Mutta Ringsidessa etäisyysmerkintöjenkin apu on tarpeen pelkän pelinopeuden takia.
olisiko se tulkittava niin, että arvostan tuulisilla links-kentillä koville greeneille pelattavan golfin, jossa saman väylän saattaa joutua pelaamaan millä mailalla tahansa välillä rauta-8 – puu-1 tuulesta riippuen, kuin koordinaattien mukaan vastaanottaville pehmeille greeneille pelattavat tikkakisat?
Eikös se ollut penaltin arvoinen neuvo?
Ilman muuta olisi ollut. Mutta keskustelu käytiin illalla palkintojen jaossa. Muuten: ei kai penaltin vaan kahden penaltin neuvo, kisan aikana.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 25)
Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 25)