-
Scoop kirjoitti: (4.9.2008 9:26:26)
ts kirjoitti: (4.9.2008 8:53:38)
Mutta tuon oikean käden voimantuotollista puolta pitää pohtia jossain vaiheessa hieman lisää. Eli mihin kohtaan ja miten se vaikuttaa, koska esim Hoganilla oikeassa kädessä kulmat olivat osumassa säilyneet.
Jos ajattelee miten tiukassa kulmassa Hoganin oikea kyynärvarsi on bsw:n huipulla, ja katsoo oheista kuvasarjaa, niin kyllähän siinä aikamoinen oikean käden purkautuminen tapahtuu. Varsin kun miettii tuota millisekunneissa laskettavaa tapahtumaa kahden viimeisen kuvan välillä (koskien sekä vartalonkiertoa, olkapäiden asemaa, että käden ojentumista).
Oikean käden toiminta on helvatin vaikea selittää, mutta yritän kuitenkin, koska väärin käytettynä se on kaiken pahan alku ja oikein käytettynä se on lähes kaiken ratkaisu.
Ds:n alussa oikea käsi pitää mailasta kiinni sellaisesta kohdasta, että vetäminen planen suuntaan (käsi alas ja lantion kierto = plane) pyrkii ensin pienentämään rannekulmaa. Kun tätä vetoa pidetään yllä ’keskipakovoima’ pyrkii heittämään mailanpäätä ulospäin eli avaamaan rannekulmaa. Kulman tasaisesti avautuessa noin klo 20 kohdalla saavutaan sellaiseen kohtaan, jossa ihmisen anatomiasta johtuen oikean käden voima ei enää pidäkään kulmaa kiinni vaan pyrki ’muljauttamaan’ rannekulman auki ja samalla sulkemaan lapaa. Jos tämän annetaan tapahtua, on ongelmia tiedossa lähinnä vasemmiston puolella. Jos vasemmalla kädellä tehdään RR:ää, niin oikean käden voimaliike saadaan hyötykäyttöön ja se lyö osuma-alueella vasenta kättä vasten eikä sen yli. Kun tätä ’käsityötä’ kehitetään ja vahvistetaan riittävästi, tulee pari asiaa, jotka pitää huomioida.
Ajoitus myöhentyy, mutta mailanpään nopeus osuma-alueella kasvaa, joten pallot alkavat nousta taivaaseen eli tulee korkeata lyöntiä. Siihen auttaa vasemman ranteen kuppaus eli kämmenselän painaminen maata vasten (yhdessä RR:n kanssa). Silloin päästään Hoganin näköiseen käsien asentoon osumahetkellä. Mutta tämä vaatii paljon mailanpään nopeutta ja siksi RR ei ole mikään autuaaksi tekevä asia yksinään toteutettuna.
Toinen ongelma on planen kääntyminen oikealle, eli oikeantyyppisen vipujen käytön seurauksena kaikki tapahtuu yläkerrassa nopeammin ja alakerta jää jälkeen, joten lyönnin alkavat lähteä hyvillä osumilla ja hyvällä kaarella hieman oikealle. Silloin tulee tarpeen nopeuttaa alavartalon kiertoa, jossa se ehtii mukaan ja synkronoituu heilurin mukaan ja plane kohdistuu taas kohteen mukaan. Tämän takia Hogan mielsi ’left hip leftin’ niin tärkeäksi.
Haluaisin vielä esittää yhden tärkeän pointin oikean käden käytöstä. Mitä kovempaa sillä lyödään, sitä enemmän se pyrkii heittämään mailaa ulos tasosta, tämä on taas anatomiaa. Jos oikea käsi viedään bs:ssä ylös kuten tarjotin, ollaan asenossa, ossa sormet osoittavat taaksepäin. Pelkkä vipuvarsiajattelun mukainen lyönti tästä asennosta saa aikaan sen, että klo 20 kohdalla (oikean reiden kohdalla) käsi on sellaisessa asennossa, että kämmen osoittaa kohteeseen. Jotta planella pysyttäisiin eikä mailanpää pääse ulkoradalle, kämmenen pitäisi kuitenkin osoittaa suoraan eteenpäin). Siis bs:n lopun ja klo 20 välillä pitää tapahtua oikean käsivarren myötäpäiväistä kiertoa pituuusakselinsa suhteen (ruuvin kiristyssuunta), siis saman suuntaista kuin vasemman käden RR:ssä.
Mitä kovempaa oikealla kädellä lyödään, sitä kovempaa pitää myös oikealla käsivarrella kiertää, muuten mailanpää menee ulos tasolta. Näiden kahden lihaskäskyn (oikea käden veto ja oikean käsivarren kierto) pitää olla synkronissa keskenään.
Sitten oikean käden kokonaisuuden pitää olla synkronissa vasemman käden RR:n kanssa ja molempien käsien liikkeiden pitää edelleen olla synkronissa vartalon kierron kanssa. Nämä pitää sitten istuttaa ihmisen tasapainojärjestelmään, on siinä hommaan.
Sitten svingin muuttamisesta, joka tapahtuu asteittain ja vuorotellen. Ensinnäkin, jos etä muuta mitään olet ajopuu ja onnistut silloin tällöin, mutta oikeata kehitystä ei tapahdu. Olen huomannut, että ihmisten svingit muuttuvat yhteen suuntaan. Jalat passivoituvat ja kädet alkavat kompensoida, relaease aikaistuu ja svingin alakuolokohta siirtyy taaksepäin ja ranteet saranoituvat. Siitä duffit ja muut ongelmat. Se on siis negatiivinen kehitysluuppi.
Ben Hogan on vienyt svingiään tiedostetusti ja monet muut tiedostamattaan toiseen suuntaan, tehostanut jalkaliikkeitään, synkronoinut siihen oikeaoppiset kädet ja passivoinut ranneliikkeensä. Hänen svinginsä alakuolokohta on 30 cm edempänä kuin keskivertoisella singelipelaajalla (ks. Choin ym. kuvat jotka ovat pyörineet täällä golfpisteessä). Nämä miehet ovat parasta A-ryhmää, siis positiivisessa luupissa.
Kun vielä lisätään, että ihmisen tunne on suhteellista ja se kusettaa kaiken aikaa, on aivan mahdotonta odottaa oppivansa lyömään golfpisteen ohjeilla. Kyllä nämä jutut ovat sellaisille ihmisille, jotka ovat pureskelleet svingiään jo pitkän aikaa ja hakevat sopivia palasia tajuntaansa.
Golfsvingin oppiminen on ymmärtämisen oppimista, ei onnistumisen oppimista. Kuka tahansa onnistuu ja siksi holareitakin tekee jopa aloittelijat. Jos haet rangelta onnistumista, olet väärillä jäljillä (jos tavoitteena on tulla hyväksi pelaajaksi). Rangelle mennään tekemään ymmärtämiseen perustuva harjoite ja sieltä tullaan pois onnistumatta ehkä yhdessäkään lyönnissä. Kehitys (positiivisessa ja negatiivisessa luupiss) kulkee omaa polkuaan eikä perustu siihen, miten lyönti tänä iltana onnistui vesiesteen yli.
Kehitys rankaisee tai palkitsee ajan myötä, onnea matkaan vain kaikille!!!!!!!!