-
JulkaisijaArtikkelit
-
Taisinpa pelata viimeisen kierroksen golfia eilen. Mikään ei toiminut, ainakaan odottamallani tavalla. Se, mitä yleensä olen edes oppinut neljän pelikauden aikana, näyttää hävinneen. Eikä ole kysymys harjoittelun puutteesta: kauden aikana pyrkimys on ollut joka päivä käydä rangella tai muuten harjoittelemassa jos pelaamaan ei ole ehtinyt. On otettu tunteja prolta: on muutettu svingiä gripistä lähtien ja yleensä tuloksena on ollut useamman viikon surkea osuminen palloon! Kyllähän tätä pelaisikin jos olisi edes jonkinasteinen pysyvä taitotaso, vaikkei mestaruusluokkaa tavoittelisikaan. Nyt tuntuu, että armottoman kova harjoittelu ei edistä peliä mitenkään. Tämän pitäisi tuottaa jollakin lailla (edes joskus) onnistumisen elämyksiä, jotta mielenkiinto säilyisi. Taidan siirtyä vaikka veneilyyn! HYvää jatkoa teille jotka vielä jaksatte ja olette luonnostanne riittävän lahjakkaita golfin pelaajiksi.
Avomiehelläni tuntuu olevan sama juttu, kuin sinulla. Viimeksi katkaisi santamailan kiukuissaan.. Joka kerran jälkeen uhkaa lopettavan pelaamisen! Ei kivaaaaa..
avain onnstumiseen on kärsivällisyys vaikka kuulostaakin kornilta. Eli se että jaksaa lyödä jokaisen lyönnin erikseen.
Joskushan noita katastrofikiekkoja tulee kaikille, varsinkin jos on pelannut vähemmän. Poppakonstia tuskin löytyy. Mutta jos itsellä pallot lähtee minne sattuu, enkä tiedä missä vika on, niin kaivan grippiohjeet esille ja käyn stanssin (etäisyyden pallosta) tarkastukseen.
Pidä viikon ajan tauko golfista, unohda koko laji hetkeksi. Tauon jälkeen vain muutama lyönti rangella, pari puttia ja eikun kierrokselle. Ja katso peli alkaakin yht´äkkiä kulkea.
Tuo sama ongelma on yhdellä kaverilla, joka koko talven treenasi ja treenasi vain golfia. Keväällä kentälle päästyään peli ei alkanutkaan kulkea kuten hän odotti, vaan kierrostulokset olivat kaukana edellisvuodesta. Sama näyttää jatkuvan vielä näin kesälläkin, tosin pari kierrosta ovat olleet pilkahduksia paremmasta.
Minulta jäi talvitreenit väliin, keväällä tosin kävin muutaman kerran rangella. Tästä syystä en odottanut mitään ihme tuloksia, päinvastoin, hiukan pelkäsin että eihän se peli voi kulkea kun ei ole tullut harjoitelua. Mutta jostain kumman syystä kierroskeskiarvo on parantunut reilun kolmen lyönnin verran, samoin väyläosumia on ollut keskimäärin pari enemmän kuin ennen.
Joten olisko vika mentaalipuolella? Sitä saattaa asettaa itselleen liian suuria tavoitteita/paineita, jolloin peli kulkee entistä huonommin.
Tiedän Paavo täsmälleen, miltä tuntuu. Itse aloitin miltei tasan vuosi sitten. Minulla ei ollut mitään harhaluuloja golfin vaatimuksista. Vanhana aloittavan pitää harjoitella ahkerasti. Pelaamaan rupesin vasta tänä vuonna. Talven treenasin vähintään kolme kertaa viikossa. Lumien sulettua taukoja on tullut miltei ainoastaan työmatkojen yms. vuoksi. Nyt on lyöntejä kasassa miltei 55 000.
Tasoitus putosi kerralla helposti 34,5:een. Sitten mukavasti jo kulkeneet rautalyönnit hajosivat kokonaan. Merkillistä kyllä puut sen sijaan toimivat yleensä joten kuten. Välillä en saanut raudoilla edes palloa ilmaan. Aika merkillistä. Draivit lentävät 200 metriä ja aika suoraan, mutta rautaysillä en edes osunut palloon.
Kolme eri prota on ihmetellyt, missä vika. Videolta on katsottu mailan ratoja etc. Grippiä on justeerattu ynnä muuta. Suurin vika on kuitenkin ollut muualla ja sen kyllä keksin ilman muiden apua. Jatkuva pallon takominen on jumiuttanut lihakset. Näin vanhana (58 v) eivät lihakset enää palaudu kuten ennen. Väsyneet lihakset eivät ole pystyneet riittävän rentoihin svingeihin. Lantion kääntö jäi vajaaksi ja painon siirto puutteelliseksi. Kun vielä pallo siirtyi vai vihkaa lähemmäksi, seuraukset voi arvata.
Ostin puu seiskan. Se sopi käteen heti. Suuri osa itseluottamuksestani palasi. Puristus mailan varresta hölleni. Raudatkin toimivat välistä jo aivan moitteetta viitoseen saakka. Tulokset alkoivat parantua ja nyt tasoitus on jo 26,5. Ensimmäisen vuoden tavoite on jo miltei saavutettu.
Pidä Paavo taukoa. Anna lihasten levätä. Kun palaat kentälle, lyö mahdollisimman rennosti. Kyllä ne oikeat liikeradat ovat tallessa.
Jos treenatte tosissanne ja otatte pron tunteja edistyäksenne, pitäytykää niissä saaduissa opeissa ja tehkää annettuja harjoitteita. Tosissaan.
Liian moni valittaa pron jälkeen, että lyönti on entistä huonompi. Kyllä – uusi swingi ja muisto vanhasta käyvät välillä pitkäänkin taistelua herruudesta.
Paavon kohdalla kuulostaa myös siltä, että pakotat itsesi epäonnistumaan. Pelaa pari kierrosta täysin tavoitteetonta golfia -Nauti kävelystä, pelaamisesta ja lyönneistä.
Rentoja tuloksettomia kierroksia minäkin suosittelisin neuvoksi. Swingi rentoutuu kummasti, kun ei ole mitään painetiloja takana. Pelaa vaikka punaisilta niin tulee enemmän onnistumisen elämyksiä.
Toinen juttu on tuo harjoittelu. Se ei saisi olla pelkästään rangella pelkkää pallonlyömistä vaan kannattaa funtsia harjoituksen aihetta kun lähtee rangelle. Esim kirjassa swingistä puttiin löytyy paljon aiheesta.
Yks juttu mitä itse teen aika ajoin on hidastettu swingi (ensin ilman palloa ja sit pallolla) miettii swingin osa osalta ja pikkuhiljaa kiihdyttää vauhtia normaaliin nopeuteen. Sillä ainakin itse pystyn hyvin analysoimaan onko kaikki kunnossa.
Ainakin minulla lyönti huononee jos harjoitusmäärä nousee yli tietyn rajan. Lyönneistä tulee jäykkiä sohaisuja joista rentous on kaukana. Vaikka tuonkin asian olen jo tiedostanut, välillä huomaan lyöväni palloa hampaat irvessä mailaa puristaen. Itselläni on lyönnin ’pakkorentouttamiseen’ toiminut yleensä seuraavanlainen harjoitus:
Ota esille rautamaila jota käytät kentällä 100 metrin lyöntiin. Yritä lyödä pallo tällä mailalla n. 50 metrin päähän, lyö mieluummin vähän alle kuin vähän yli. Kun mielestäsi osaat tämän, lisää pituutta – 60 metriä, 70 metriä jne. Ainakin minä useimmiten huomaan että maila jonka kentällä kaivan bägistä 100 metrin lyöntiin, pitäisikin kaivaa kun matkaa on vain 80-90 metriä. Lyönti pysyisi rennompana eikä tulisi revittyä niin paljon. (…niinniinmutta kyllähänny rautaseiskalla joka ukko lyö vähintään 200 metriä… 🙂
Usko pois, peli alkaa vielä kulkemaan. Tuloksentekokyky ei etene tasaisesti, vaan portaittain.
Itselläni oli takana hyvin treenattu talvi, kevät ja alkukesä. Kierrokset vaan menivät huonompaan suuntaan ja usko meinasi loppua. Aivan varottamatta tulokset siirtyivät uudelle kymmenluvulle ja nyt loppukesä vaan naatiskellaa… (toivottavasti).
Tietysti ilmaisia lounaita ei ole, vaan töitäkin on tehtävä tavoitteiden eteen.
Itselläni on ollut samaa ongelmaa kuin sinulla Paavo. Kuten PrBoy ja sinä, treenasin talvella aika paljon ja lyönti kulki ihan hyvin. Nyt kesän koittaessa kuitenkin peli on ollut kuukauden aivan kateissa.
Harjoittelinkin aika paljon, noin 3-4 kertaa viikossa ja tuntui että swingi vaan hajoaa. Sitten hermostuin kerran, laitoin rangella korillisen palloja riviin monelle alustalle ja mätin kaikki raivolla (’machine gun’-treeni).
Vaikutus oli suoraan sanottuna uskomaton. Kierrostulokset oli välillä +15-30 eli heittoa oli tosi paljon. Nyt pelasin toissapäivänä tuloksen +8. Tuntuu että uusi rentous on löytynyt kun kyseinen harjoitus auttoi unohtamaan turhat murheet ja ajatukset siitä että pelin pitäisi kulkea paremmin. Suosittelenkin kyseistä ’tulitusta’, eipähän siinä mitään häviä ja seuraavana päivänä on varmasti rento olo kun mätät vaan korillisen palloja katsomatta edes mihin ne lentää.
Kyllä se siitä lähtee! Kirjoituksesi varmaan kolahti monelle meistä, jotka ovat tunteneet samoin. Itse haluaisin kehittyä nopeammin, mutta Pro on saanut taottua muutamia asiota päähäni jotka voin tässä tarjoilla mietittäväksi.
– ensin opitaan
– sitten osataan
– sitten opitaan pitämään kiinni osaamisesta
– opettele harjoittelemaan
– opettele rutiineja, toista ne aina
– harjoitus on hartaushetki
– lähipelin osaamisella on merkitystä vasta kun perusasiat(svingitekniikka) osataan.
OMA MOTTO PELATESSA: Ajattele edessä olevaa lyöntiä ja erityisesti sen suhdetta taitoihisi. (Tommy Armour)
Paavo, eilen oli vähän outo ilma 8 – 12.00 ennen ukkosta. Kun sade alkoi tein ekan böördin. Minulla tuntuu ukkosta edeltävä ilma kummasti psyykkeessä. muutoin sain treenata ympäri vuoden 5- 7 vuotta ennenkuin uskoin, että svingi talvehtii ilman vammoja. Kilapilut rupoesivat sujumaan, kun en enää yrittänyt ja vaihdoin seuraa ja rupesin pelaamaan useilla kentillä. Tulijopa kolmen voiton putki syksyllä 1998. Aloitin 44 v. ja nyt täytän 59 v. Joku nuorempi oppii nopeammin, mutta iisi svingi . iisi ampiitio ja huumori kentällä on parempaa kuin totisen torvensoittajan pakkopulla. kyllä se siitä. Kolhvi ruppe sujumaan ku ei uritä. Käy niinkuin harria pyytäessä alkoi satta käänasin selän ja kelasin kiirehtiessäni autolle – silloin se nappasi. Hari kuulöemma syö sateelaa…. Svingi osuu kun meinaa lopettaa ja sille selkänsä.
Veneily on hyvä harrastus! Kalastuskin on rattoisampaa avovedellä kuin vesiesteessä. Suosittelen Taivallahden veneseuraa. Hyvän ja edullisen seuran paras puoli on veneiden sijainti pitkän draivin päässä Töölön sydämestä, Hieataniemen beachin vieressä (minigolfradan vieressä). Jos kaipaat liikuntaa kokeile kanoottia tai kajakkia. Kanootti on upea tapa päästä lähelle luontoa rauhoittumaan. Kireitä siimoja!
Omasta kokemuksesta voin suositella lepoa tasaisesti pelaamisen välissä. Itselläni kolme kierrosta (tai range kertaa) peräkkäisinä päivinä on liikaa. Pari päivää kentällä, sen jälkeen vapaapäivä, niin taas jaksaa ja tulos taso pysyy korkeana koko ajan. Siitä seurauksena on peli-ilo ja motivaatio käydä rangella. PS. Pidä pää alhaalla!
Vaikuttaa kovin tutulta. Sekä omana kokemuksena sekä mitä on kentillä lokkina nähnyt ja kuullut. Itse olen puurtamassa sitä samaa mäkeä eikä minulla ole antaa sinulle neuvoja miten matkasta voisi selvitä. Olin vähällä kirjoittaa ’pää pystyyn ja eteenpäin’, mutta se taitaa olla vähän huono neuvo golffarille 🙂
Vakavasti puhuen olen tähän mennessä saanut hilattua lyöntimäärää alaspäin neljän kesän ajan, mutta nyt tuntuu olevan seinä vastassa. Siihen sopeutuminen on ollut vaikeaa.
On se henkisesti vaikeaa tuuppia yli 20 lyöntiä suurempi kierrostuloksia kun mihin parhaimmillaan pystyy.
Kai se kuitenkin niin on ettei sellaista ihmistä olekaan joka menisi pelkästään eteenpäin golfissa ja aloitusvaiheessa (eka 5-10 vuotta) vaihtelut voivat olla suuriakin.
Pari latteutta loppuun muka piristämään ja neuvoksi:
’Seksi ja golf ovat ainoita asioita joista voi nauttia vaikkei olisikaan hyvä niissä.’
Kaikki on kiinni luottamuksesta svingiisi. Jos luotat siihen ja lyöt läpi keskittyneesti loppuun saakka niin homma toimii. Jos mielessä on epäilys onnistumisesta niin silloin halu katsoa pallon perään on liian vahva ja se tuhoaa lyöntisi. Bon Jovin sanoin: ’Keep the Faith’.
Ps. Merellä on aina kylmää ja märkää…
Partille ensin terveisiä:
’Ps. Merellä on aina kylmää ja märkää…’
Mitäs vikaa siinä sitten on. Sehän veneilystä juuri veneiliyn tekeekin. Suolainen merituuli ja aaltojen viileä pärskähdys vasten kasvoja. Hetkistä hienoimpia. T: Veneilynkin ystävä #;=)
Noh asiaan…
Olen itse tuskastellut saman asian kanssa ja mukavaa huomata etten ole ollut yksin. Kaikki kannanotot ovat olleet mielestäni erittäin hyviä ja omasta mielestäni tärkein on lepo. Talvella löin kuplahalleissa 10 000 – 15 000 palloa ja kauden alussa odotukset olivat hurjat. Hcp oli tällöin 29,5.
Kovan harjoittelun jälkeen lähdin ystäväni kanssa Agadiriin viikoksi pelaamaan ja pettymys oli valtava. Toppia, duffia, soketteja, slaisseja…
Suomessa ensi kierros Meri-Teijossa 125. Ensimmäisten kolmen kierroksen keskiarvo 115.
Pelasin ja pelasin, harjoittelin ja harjoittelin. Tavoitteena oli alle sadan kierros, ensimmäinen sellainen. Ei näkynyt. Peliin hiipi turhautuminen ja yliyrittäminen. Pelaaminen, harjoittelusta puhumattakaan, ei tuntunut enää mukavalta joten alkoi ’vähän’ into laantua, vaikka välillä tasoitus laskikin. Ei vaan tuntunut hyvältä.
Työkiireiden ja siviiliasioiden takia huomasin yhtäkkiä etten ollut kolmeen viikkoon käynyt rangella tai kentällä ja ystäväni kutsui minut pelaamaan. Ajattelin etten voi tehdä kunnon tulosta, kun en kerran ole harjoitellutkaan. Lähdin täysin pelistä nauttien kentälle; tulos 94. Seuraava kierros 97 ja seuraava, eli toistaiseksi viimeinen 84.
Nyttemmin olen tajunnut että harjoittelun ja levon tasapaino on paljon tärkeämpää, kuin valtava pallomäärä rangella. Itselleen asetetut tavoitteet ovat valtava paino, jota edes ahkera harjoittelu ei pysty keventämään. Tärkeintä on, ainakin minulle, pitää rentous ja pelistä nauttiminen mielessä.
Jos tuntuu ettei peli kulje ja hakkaa päätä seinään, älä koske mailoihin ainakaan kuukauteen. Mene rangelle tai kentälle vasta sitten kun et enää pysty olemaan pois. Ei tuloksen takia, vaan pellaamisen ilon.
Ps. Vaikka veneilykin on hieno harrastus, älä vielä luovuta. Niin on golfkin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)