Andalucia tammikuussa, melkoisia eroja kenttien kunnossa

[K2]

Palasimme juuri reilun viikon golfreissulta Andaluciasta. Ensimmäinen etappi Marbella, jossa pelasimme Marbella Golf & Country Clubin ja Santa Claran. Ensimmäinen kohtuullisessa kunnossa ja mukava pelattava auton kanssa. Kauniit maisemat kaupanpäälle. Santa Clara oli todella hyvässä kunnossa. Hieno, haastava ja vaihteleva kenttä. Väkeä oli, mutta ei liikaa ja kenttä rullasi ihan mukavasti. Kivat kesäiset säät kruunasivat kierrokset. Seuraavat päivät Rio Realissa, jossa kenttä oli myös todella hyvässä kunnossa ja ruuhkaa vain aamuisin. Takaysi vähän turhan tasainen, mutta ihan mukava kenttä kuitenkin. Hotellissa oli vain kourallinen asukkaita ja ravintola illalla aivan tyhjä. Ruokailemaan menimme Marbellaan, joskin taksi oli välttämätön kun hotelli oli varsin mäkisellä paikalla. Sää edelleen kaunis ja pelatessa pärjäsi hyvin lyhythihaisessa. Illat alkoivat viiletä. Viimeinen pelikierros perjantaina Torrequebradassa, josta oli erinomaisia muistoja viime vuoden tammikuulta. Nyt kenttä oli todella luokattomassa kunnossa ja pelaamisesta vei ilon myös kunnostustyöt yli puolella väylistä. Työmiehiä kymmenittäin eivätkä tehneet elettäkään väistääkseen kun lähestyttiin greenejä. Traktoreita ja muita työkoneita pörräsi koko ajan ja autoa piti siirrellä heidän edestään. Ymmärrän, että joskus työt on tehtävä, mutta olisi vähintäänkin kohtuullista ilmoittaa niistä nettisivuilla tai viimeistään caddiemasterin toimesta. Harmitti todella maksaa täysi hinta, kun todellisuus selvisi kolmosväylällä. 17 ja 18 saatiin sentään pelata rauhassa. Kenttä (silloin kun se on kunnossa) on kuitenkin hieno, joten eiköhän ensi tammikuussa mennä taas tarkastamaan tilanne vaikka alueella on monta muutakin kokemisen arvoista kenttää. Tammikuu on hyvä off-season aika pelimatkalle.

[Quid Pro Quo]

Tässä toinen näkemys Torrequebrasta, jota olen pelannut säännöllisesti yli 25 vuoden ajan, ja tämänkertaisella reissulla joulukuun puolivälistä lähtien.

Väylät ovat täsmälleen samanlaisessa hyvässä kunnossa kuin aiempinakin vuosina. Jos haluaa kävellä pehmeällä alustalla ja lyödä paksusta väyläruohosta, kannattaa valita K2:n tavoin Rio Real tai vaikkapa Santana tai Los Naranjos. Mutta jos haluaa kävellä tukevalla väyläalustalla ja puristaa palloa vähän lyhyempää väyläruohoa vasten, tervetuloa Torrequebradaan.

Griinit Torrequebradassa eivät ole viime tai edellisvuoden tasoisessa kunnossa, koska puolet niistä on vesivahingon takia uusittu irtonurmella marraskuussa. Ottaen huomioon korjauksen hiljattaisuus, haitta on enää lähinnä visuaalinen, koska griinit pidetään kokemukseni mukaan aina tähän aikaan vuodesta suhteellisen hitaina.

Kunnostyön alla Torrequebradassa ovat tällä hetkellä ainostaan griinibunkkerit väylillä 2, 3, 6, 7, 8, 12 ja 14. Tästä on kaksikin noottia kädärin tiskillä, toinen vaakatasossa ja toinen pystytasossa – tosin vain englanniksi. Remontissa syvimpien griinibunkkerien pohjia on korotettu väylillä 3, 6, 8, 12 ja 13 – mielestäni valitettavasti, mutta kaipa matalammat griinibunkkerit nopeuttavat pelaamista. Lisäksi kaikkiin remontoituihin bunkkereihin on rakennettu irtonurmitetut kaulukset, jotka estävät matalia ja hitaita palloja ylipäätään joutumasta bunkkeriin, joka sekin helpottanee monien pelaamista. Ja työn jälkihän on visuaalisesti komeaa: bunkkerit erottuvat ympäristöstään kauniisti. Bunkkeriremontin ainoa kritisoitava asia onkin mielestäni käytettävä hiekka, joka on liian hienojakoista ja sitä on aivan liian paljon. Tässä on ilmeisesti otettu varaa sateen tiivistävälle ja tuulen eroosiovaikutukselle.

Ja lopuksi ne remonttimiehet. Minuakin ne hieman häiritsevät, mutta päinvastaisesta syystä kuin K2:a. He ovat nimittäin mielestäni jopa ylikohteliaita: koneet pysäytetään ja sammutetaan jo pitkältä etäisyydeltä, ja koko seurakunta kääntyy hartaasti katsomaan lyöntisuoritusta ja pallon lentoa. Katsekontaktia otetaan ja käsi nousee tervehdykseen hyvällä herkkyydellä.

Torrequebradan lisäksi tällä reissulla on (vaimon vaatimuksesta) pelattu vain Mijas Olivos, joka oli normaalin kuivakkaassa mutta ei Torrequebradan veroisessa kunnossa, vaikka sielläkin oli lisätty hiekkaa muutamiin, aiemmin avolouhosta muistuttaneisiin bunkkereihin. Lagos sen sijaan oli suljettu joulukuun alun rankkasateiden jäljiltä, mutta auton ikkunasta katsoen näytti sekin normaalikuntoiselta. Mijaksen ravintola oli uusittu, mutta makuuni hieman kolkon oloiseksi. Onneksi sentään currykana oli säilytetty ruokalistalla…

[tuhatforea]

Tässä vielä kolmas näkemys Torrequebradasta. Pelasin kentän joulun välipäivinä kolme kertaa läpi ja olin kuullut siitä, että se olisi lähialueen yksi parhaista. En osaa vertailla, mutta kentän layout oli mielestäni erittäin kiinnostava, koska väylät olivat kukin erilaisia, korkeuseroja löytyi ja edellisen kirjoittaman mainitsema alusta oli kova, mikä parhaissa tapauksissa näkyi mukavina rulleina pallolle. Voin siis vain suositella kenttää, mutta ensimmäisen arvioijan kanssa olen samaa mieltä siitä, että osa väylistä oli luokattoman huonossa kunnossa ja nämä oikeastaan osuivat etuysin loppuun, missä ainakin silloin tehtiin isompia remontteja ja väylien alimmat kohdat olivat veden pinnan alapuolella. Se näkyi siinä, että ruohoa ei ollut juuri nimeksikään, mutaa löytyi ja muutenkin olemus oli kostea. Näillä väylillä oli myös griinit kaikki remontissa ja etenkin viimeinen par3 etuysillä oli käytännössä jotain muuta kuin väylä. Uskon, että näiden jälkeen kenttä on vielä parempi.

Positiivista oli myös se, että kentällä työskenteli suomalainen caddiemasteri, jolta pystyi kyselemään kuulumisia ja muuta. Hyvää oli myös se, että rangella pystyi lyömään ruoholta, mutta muut harjoittelualueet olivat luokattoman huonoja, mukaan luettuna puttigriini.

[Julkaisija]

Artikkelit