-
JulkaisijaArtikkelit
-
Menneellä viikolla, golfmatkalla jossain päin suomea keskustelimme muutaman oluen innoittamana golfin etiikasta vs. jalkapallon etiikka. Kaikkihan me tiedämme että futiksessa pyritään kaikin mahdollisin tavoin kusettamaan tuomaria, jotta saataisiin edelleen joukkueelle hyötyä. Sillä ei ole väliä, että 250 miljoonaa ihmistä näkee huijauksen, jos tuomari ei sitä juuri sillä hetkellä huomaa. Se vain kuuluu nyt lajin luonteeseen. Ok, golfissahan näin ei voi tehdä, koska lajin säännöt ja arvot eivät sitä missään nimessä salli. Lisäksi joku aktiivinen tv-katsoja voi ilmiantaa pelaajan virheen ja kas, diskaushan siitä seuraa. Caddiekin voi nostaa kulmia, jos palloa potkitaan outista. Lisäksi huippupelaajat tiedetään rehellisiksi ja kunnollisiksi immeisiksi – vai tiedetäänkö? Tässä höpötystuokiossa muodostui kuvitteellinen tilanne, jossa Heikki Huippupelaaja on PGA-tourilla lyönyt pallonsa paikkaan, jossa ainoa mahdollinen jatko on droppi pelaamattomasta paikasta. Kameroita ei ole paikalla ja ei ole pienintäkään riskiä, että kukaan näkisi jos palloa siirrettäisiin viisi senttiä, joka edelleen aukaisisi suoran lyöntilinjan. Itse väitin tiukasti, että kukaan ammattilainen ei tässä tapauksessa huijaisi, vaan toimisi täysin golfin hengen mukaisesti. Ystäväni oli taas sitä mieltä, että useat pelaajat tekisivät opportunistisen tönäisyn ja jatkaisisivat eteenpäin. Tämä on siis täysin hypoteettinen ja hieman naiivi juttu, mutta se koskettaa lajin perimmäisiä arvoja. Onko huippugolfarilla sisäsyntyinen etiikka puhtaan lajin puolesta, vai löytyykö huijareita – silloin kun pelataan todella isoista rahoista. Jostain kummasta syystä uskon itse, että valtaosa näistä golfareista ei antaisi pirulle pikkusormea.
Pieni tarkennus edelliseen. Ystäväni pointti oli siis se, että kun pelataan todella isosta potista, niin urheilun ammattilainen – lajista riippumatta tekee kaikkensa voittaakseen. Vaikka sääntöjen kustannuksella.
Ei! Heikki ei huijaa, koska panokset ovat liian kovat. vertaa; huijaamalla voit voittaa ison palkinnon/jos jäät kiinni kenties elinikäinen kilpailu kielto… ei houkuttele 2 vaihtoehto heikkiä.. Heikki ottaa rankun. joku näkee aina.
Jalkapalloammattilaisten omatunto on juuri sellainen kuin mitä lajiin kuuluu. Potkupalloilijoille opetetaan jo pienestä pitäen, että huijaaminen on sallittua jos ei jää kiinni. Pitää muistaa, että jalkapallo ei ole pohjimmaltaan urheilua vaan äärimmäisen yksinkertainen mykkäfilminäytelmä, jossa tarkoitus on antaa katsojille mahdollisuus kokea suuria tunteita laidasta laitaan. Ei ole edes tarkoitus selvittää joukkueiden objektiivista paremmuutta, pelin todelliset säännöt eivät löydy lajiliiton sääntökirjasta, vaan siinä toimivat tuhansia vuosia vanhat antiikin draaman lait, jotka kaikki tuntevat ja jotka siksi toimivat. Jalkapallon MM-kisat ja ammattilaispaini ovatkin siksi lähempänä toisiaan kuin potkupalloilijat koskaan suostuvat myöntämään.
Golfiin verrattuna jalkapallo-ottelu on itse asiassa pitkäveteinen ja tylsä parituntinen rupeama. Parikymmentä pelaajaa kokoontuu parhaaseen katseluaikaan tasaiselle, suorakaiteen muotoiselle pellolle potkimaan ilmalla täytettyä siannahkapussia toisilleen. Parin tunnin aikana pallo saadaan kerran pari kentän päädyssä varsin kaukana toisistaan olevien tolppien välistä ulos varsinaiselta pelialueelta, varsin usein ei sitäkään.
Jännitystä siis luodaan siten, että mitään ei oikeastaan tapahdu, mutta periaatteessa voisi tapahtua. Yleisö kehittää tästä odottelusta kihisevää jännitystä arvailemalla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja koska. Valtava lauma lehtimiehiä ansaitsee palkkansa mainostamalla otteluita etukäteen spekuloimalla yhden – kahden miehen välillä tehtävillä pelaajavalinnoilla ja taktiikkavaihtoehdoilla, jotka nostattavat perusteettomia odotuksia katsojissa, jotka eivät edes jälikäteen kehtaa tunnustaa jälleen kerran menneensä samaan halpaan vipuun. Osa yleisöstä tosin purkaa turhautumisensa tappelemalla, muut tyytyvät juopottelemaan tai odottamaan, josko seuraavassa merkityksettömässä pelissä tapahtuisi jotain.
Mistä siis ne suuret tunteet tulevat, kun kentällä ei oikeasti tapahdu mitään? Yleisö kehittää draaman omassa päässään. Kentälle ilmaantuvat kaikista saippuaoopperoista tutut henkilöhahmot: sankari ja roisto, sankarin jalot ystävät ja roiston apurit, urhoolliset mutta häviämään tuomitut taistelijat, vaivojaan ruikuttavat pelkurit ja pelottomatja väkivaltaiset, vaieten vammat ja vääryydet kärsivät urhot sekä erilaiset huijarit ja ketkut. Mukaan tarvitaan tietysti myös petturit ja kavaltajat sekä tarpeen tullen ja tilanteen mukaan joko sokeat, tietämättömät tai lahjoitut tuomarit, joiden jokaisen ratkaisun oikeeellisuuden tai virheellisyyden yleisö voi havaita viimeistään videohidastuksista, joita tuomarit eivät tietenkään saa käyttää.
Hyvä ei aina voi voittaa, siksi draamaan kuuluvatkin siksi epäoikeudenmukaiset tappiot, siinä missä ihmepelastumisetkin.
Golfissa sen sijaan tapahtuu koko ajan, ja jokainen lyönti tuo tullessaan tapahtumiin perustuvaa todellista dramatiikkaa. Peli saatetaan oikeasti hävitä ja voittaa yhdellä lyönnillä, joka saattaa olla heti ykköstiin ensimmäinen lyönti. Tästä syystä golfissa ei ole tarvetta luoda samalla tavalla keinotekoista dramatiikkaa tapahtumiin sallimalla tosiasiallisesti sääntöjen rikkominen vain sen takia, että tuomari ei rikkeitä huomaa.
Huippugolfissa merkittävä osa hylkäämisistä lähtee liikkeelle siitä, että pelaaja jälkikäteen käy itse ilmoittamsssa rikkeestään, mitä kukaan jalkapalloilija ei ikinä tee edes jälkikäteen hidastuksen nähtyään.Jalkapalloammattilaisten omatunto on juuri sellainen kuin mitä lajiin kuuluu. Potkupalloilijoille opetetaan jo pienestä pitäen, että huijaaminen on sallittua jos ei jää kiinni. Pitää muistaa, että jalkapallo ei ole pohjimmaltaan urheilua vaan äärimmäisen yksinkertainen mykkäfilminäytelmä, jossa tarkoitus on antaa katsojille mahdollisuus kokea suuria tunteita laidasta laitaan. Ei ole edes tarkoitus selvittää joukkueiden objektiivista paremmuutta, pelin todelliset säännöt eivät löydy lajiliiton sääntökirjasta, vaan siinä toimivat tuhansia vuosia vanhat antiikin draaman lait, jotka kaikki tuntevat ja jotka siksi toimivat. Jalkapallon MM-kisat ja ammattilaispaini ovatkin siksi lähempänä toisiaan kuin potkupalloilijat koskaan suostuvat myöntämään.
Golfiin verrattuna jalkapallo-ottelu on itse asiassa pitkäveteinen ja tylsä parituntinen rupeama. Parikymmentä pelaajaa kokoontuu parhaaseen katseluaikaan tasaiselle, suorakaiteen muotoiselle pellolle potkimaan ilmalla täytettyä siannahkapussia toisilleen. Parin tunnin aikana pallo saadaan kerran pari kentän päädyssä varsin kaukana toisistaan olevien tolppien välistä ulos varsinaiselta pelialueelta, varsin usein ei sitäkään.
Jännitystä siis luodaan siten, että mitään ei oikeastaan tapahdu, mutta periaatteessa voisi tapahtua. Yleisö kehittää tästä odottelusta kihisevää jännitystä arvailemalla, mitä seuraavaksi tapahtuu ja koska. Valtava lauma lehtimiehiä ansaitsee palkkansa mainostamalla otteluita etukäteen spekuloimalla yhden – kahden miehen välillä tehtävillä pelaajavalinnoilla ja taktiikkavaihtoehdoilla, jotka nostattavat perusteettomia odotuksia katsojissa, jotka eivät edes jälikäteen kehtaa tunnustaa jälleen kerran menneensä samaan halpaan vipuun. Osa yleisöstä tosin purkaa turhautumisensa tappelemalla, muut tyytyvät juopottelemaan tai odottamaan, josko seuraavassa merkityksettömässä pelissä tapahtuisi jotain.
Mistä siis ne suuret tunteet tulevat, kun kentällä ei oikeasti tapahdu mitään? Yleisö kehittää draaman omassa päässään. Kentälle ilmaantuvat kaikista saippuaoopperoista tutut henkilöhahmot: sankari ja roisto, sankarin jalot ystävät ja roiston apurit, urhoolliset mutta häviämään tuomitut taistelijat, vaivojaan ruikuttavat pelkurit ja pelottomatja väkivaltaiset, vaieten vammat ja vääryydet kärsivät urhot sekä erilaiset huijarit ja ketkut. Mukaan tarvitaan tietysti myös petturit ja kavaltajat sekä tarpeen tullen ja tilanteen mukaan joko sokeat, tietämättömät tai lahjoitut tuomarit, joiden jokaisen ratkaisun oikeeellisuuden tai virheellisyyden yleisö voi havaita viimeistään videohidastuksista, joita tuomarit eivät tietenkään saa käyttää.
Hyvä ei aina voi voittaa, siksi draamaan kuuluvatkin siksi epäoikeudenmukaiset tappiot, siinä missä ihmepelastumisetkin.
Golfissa sen sijaan tapahtuu koko ajan, ja jokainen lyönti tuo tullessaan tapahtumiin perustuvaa todellista dramatiikkaa. Peli saatetaan oikeasti hävitä ja voittaa yhdellä lyönnillä, joka saattaa olla heti ykköstiin ensimmäinen lyönti. Tästä syystä golfissa ei ole tarvetta luoda samalla tavalla keinotekoista dramatiikkaa tapahtumiin sallimalla tosiasiallisesti sääntöjen rikkominen vain sen takia, että tuomari ei rikkeitä huomaa.
Huippugolfissa merkittävä osa hylkäämisistä lähtee liikkeelle siitä, että pelaaja jälkikäteen käy itse ilmoittamsssa rikkeestään, mitä kukaan jalkapalloilija ei ikinä tee edes jälkikäteen hidastuksen nähtyään.Niinpä. Joku näkee aina, jonka takia ei varmasti tehdä tuhmia. Vastauksesi perusteella voisi siis kuvitella, että ei huijata, koska siitä jää kiinni. Mutta se ei ollutkaan kysymykseni.
vieraspelaaja kirjoitti: (16.7.2006 9:49:33)
’Jalkapalloammattilaisten omatunto on juuri sellainen kuin mitä lajiin kuuluu…’’Huippugolfissa merkittävä osa hylkäämisistä lähtee liikkeelle siitä, että pelaaja jälkikäteen käy itse ilmoittamsssa rikkeestään, mitä kukaan jalkapalloilija ei ikinä tee edes jälkikäteen hidastuksen nähtyään.’
Joo.. eihän näitä voikaan verrata keskenään, mutta antaa jonkinlaiselle arvokeskustelulle pohjaa.. vai?
miksi kinata kuvitteellisesta tilanteesta, kun joku viikko sitten Darren Clarke joutui vielä kinkkisempään tilanteeseen moraaliselta kannalta? Hän oli lyönyt pallonsa pitkään heinään, josta ei voinut jatkaa kuin chippaamalla takaisin väylälle. Peli kuitenkin keskeytettiin siinä vaiheessa, ja yön aikana joku kävi tallomassa ruohon pallon ympäriltä niin, että Clarke olisi nyt voinut jatkaa suoraan greenille, mikä edellisenä päivänä ei siis olisi ollut mahdollista. Clarke sai kisan tuomareilta tiedon, että hän olisi voinut sääntöljen mukaan aivan laillisesti jatkaa suoraan greenille. Clarke chippasi silti vain takaisin väylälle, ja hävisi satojatuhansia euroja. Lyönti valittiin Euroopan Tourin kuukauden lyönniksi.
Italialainen jalkapalloammattilainen Paolo Di Canio sai vapaan maalintekopaikan itselleen Englannin Valioliigan ottelussa muutama vuosi sitten, kun vastustajan maalivahti loukkaantuessaan tuupertui kentän pintaan. Di Canio ei laukonut tilanteessa maalia kohti vaan keskeytti pelin, koska ei halunnut hyötyä maalivahdin loukkaantumisesta ja toisaalta että loukkaantunut maalivahti saisi tarvittavan hoidon.
Niinpä. Kaikki jalkapalloilijat ovat huijareita, kukaan golffareista ei huijaa ja kaikki venäläiset ovat rikollisia. Vai voisiko asia olla kuitenkin toisin?
NimetönValitettavasti joudun kertomaan että futis ja golfin tuleva ammattilainen ei ainakaan paljon toisistaan eroa. Ihmisiä(hän) he molemmat on… Ja Huipulle pääsevillä yleensä on voiton tahto kovinta luokkaa…
Vaikka tiedänkin tämän olevan vain välikäden tietoja kun tarkkoja henkilö nimiä jne en enää muista. Niin taannoin pelikaverina oli yksi joka tiesi hieman junjori asioista sillä hänen poika pelasi yli 15v. huipputasolla suomessa. Hänen kertomanaan kuulin että sm-kisan kärkikolmikosta eräs juuri metsään lyönnin jälkeen paransi pallon paikkaa potkaisemalla sitä. Joku yleisöstä näki sen ja ilmoitti eteenpäin ja hän vielä tunnusti teon klubilla. Rangaistus oli diskauksen lisäksi 2 v. kilpailukieltoa!!! Valitettavasti en tiedä henkilöä ja ehkä on jopa turha kaivella sitä enempää mutta rangaistus oli mielestäni tosi kova. Voikohan ura enää jatkua moisen jälkeen…
Kyllä sen kaverin ura jatkuu ja rangaistuskin lyheni valituksen kautta. Asiasta käytiin tällä palstalla keskustelua.
JMäki kirjoitti: (16.7.2006 23:15:15)
Valitettavasti joudun kertomaan että futis ja golfin tuleva ammattilainen ei ainakaan paljon toisistaan eroa. Ihmisiä(hän) he molemmat on… Ja Huipulle pääsevillä yleensä on voiton tahto kovinta luokkaa…Vaikka tiedänkin tämän olevan vain välikäden tietoja kun tarkkoja henkilö nimiä jne en enää muista. Niin taannoin pelikaverina oli yksi joka tiesi hieman junjori asioista sillä hänen poika pelasi yli 15v. huipputasolla suomessa. Hänen kertomanaan kuulin että sm-kisan kärkikolmikosta eräs juuri metsään lyönnin jälkeen paransi pallon paikkaa potkaisemalla sitä. Joku yleisöstä näki sen ja ilmoitti eteenpäin ja hän vielä tunnusti teon klubilla. Rangaistus oli diskauksen lisäksi 2 v. kilpailukieltoa!!! Valitettavasti en tiedä henkilöä ja ehkä on jopa turha kaivella sitä enempää mutta rangaistus oli mielestäni tosi kova. Voikohan ura enää jatkua moisen jälkeen…
Jos tarkoitat samaa kaveria, kun minulla on mielessä, niin lopussa esittämääsi kysymykseesi vastaus on kyllä. Sutaisi tänä vuonna yhdessä kisassa yhdellä kierroksella huiman tuloksen, joka olisi ollut kenttäennätyksenä todennäköisesti pitkään voimassa, mikäli tuolloin ei olisi ollut talvisääntö voimassa ja kenttäennätys siten hyväksyttävissä.
Ko. kaveria epäiltiin tuon teon aikoina vastaavista muistakin rikkeistä. No nyt on varmaan ikä tuonut järkeä ja läksy opittu…
Jos puhutaan rehellisyydetä tai vilpistä, niin eihän golfista ja futiksesta voi tässä yhteydessä puhua samalla vuosituhannellakaan.
Nykyään korostetaan voittamisen merkitystä kaikessa. Monessa lajissa sen eteen tehdään/hyväksytään vaikka minkälaista rikettä ja jopa vastustajien vahingoittamista jne. Tämä näkyy, ikävä kyllä, joskus myös golf’issa. Uskoisin että täälläkin referoitu nuoren pelaajan virhe johtui juuri tällaisesta voittamisen pakosta. Hän on rangaistuksensa kärsinyt, vaikka itse tapaus tuskin unohtuu.
Jos tahallista vilppipelaamista tapahtuu, niin silloin on unohdettu tai ei ole edes sisäistetty golf’in syvintä olemusta. Siinä ei ole kysymys siitä onko jossain ulkopuolinen näkijä tai TV-kamera, jonka takia pitää sääntöjä noudattaa. Ei todellakaan.
Jokaisessa tapauksessa on näkijä – Pelaaja itse. Hän tietää varmasti tahallista vilppiä tehdessään ettei se ole oikein ja hyväksyttävää. Eikä tässä mitään tuomareita tarvita.
Jos Zidane ja Mazerati pelaisivat reikäpelin.
Niin mahtaisivatko päästä koskaan edes ykkösen tee boksista eteenpäin?
Futiksen ja Golffin suurin ero on mielestäni tuossa.
Siis tarkoitan että golffissa vaikka reikäpeliä pelataankin niin ennen verbaalisia henkisen taspainon horjuttamis yrityksiä oikeasti golffari ajattelee mitä sanoo. Moni futari ei.
Itse kysymkseen: ei potkaisisi palloa, mielummin vaikka jaettu kakkos sija kuin epärehellisyys ja mahdollinen kiinnijääminen.
Mielestäni tässä on enemmänkin kyse lajien kuin henkilöiden luonteesta.
Olen itsekin aikonani, joskus viime vuosituhannen puolella, pelannut futista silloisessa neljännessä divisioonassa ja mm. salaa käsin auttanut palloa liikkumaan oikeaan suuntaan. Golfissa sen sijaan en ole fuskannut edes yksin pelatessa.
Futiksen luonteeseen kuuluu pieni ’viaton vilppi’ mutta golfissa rehtiys on sidottu pelin luonteeseen. Uskon, että huippugolfarikin futista pelatessaan tekee samoja koiruuksia kuin muut. Ja toisaalta huippufutarit pelaavat golfia sääntöjen mukaan.
Toki meitä löytyy joka junaan ja osa jää myös asemalle!
Pahin rangaistus vilpin seurauksena? Se, että päivästä toiseen lopun ikäänsä itse tietää saaneensa pytyn vilpin seurauksena. Joka helvetin päivä se muistuttaa vitriinissä tai takan reunalla asiasta. Puoliso ylpeänä kiillotaa pokaalin, lapset ja lastenlapset aikanaan tinkaavat: kerro vielä kun voitit pritis oupenin. Kapakassa aina jossain vaiheessa esitellään kylän suuri poika ja meidzör voittaja…
Olihan se ruottissa 80-luvulla erään, erään kuuluisan jääkiekkoilijan golfammattilais-poeka kun väärensi tuloskortin allekirjoituksen saatuaan.
Pakko kommentoida tätä 15 v. kaverin tapausta.
Avausviestissä oli kysymys PGA-tourilla pelaavasta huippu ammattilaisesta. Juniori urheilu (jollaiseksi siis 15-vuotiaat vielä luokittelisin) on asia erikseen. Kyllä jokaisesta lajista löytyy alasarjoista ja junioritasolta hurjia esimerkkejä lajin sääntöjen rikkomisesta. Kaverin teko osoitti sinänsä kyllä huonoa harkintaa, mutta hän on rangaistuksensa kärsinyt ja itse toivotan kaverille parasta mahdollista golfuraa.
Golf kasvattaa! En usko, että lajin pariin hakeutuu poikkeuksellisia ihmisiä. Kyse on ennemminkin siitä, että pelaaminen ja golfkulttuuri ohjaavat kunnioittamaan sääntöjä. Toisilla se käy kivuttomammin ja toisilla se vaatii, että jotain ikävää tapahtuu (15 v. kaveri).
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen uskon siis, että Heikki Huippuammattilainen ei siirtäisi palloaan. Huipulle päästäkseen hän kulkenut jo niin pitkän tien, että sääntöjen noudattaminen tulee annettuna eikä sitä tarvitse tapauskohtaisesti erikseen harkita.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)