-
JulkaisijaArtikkelit
-
ttr kirjoitti: (27.10.2011 14:40:57)
Luke Donald hiljattain avautui juuri tätä kehitystä vastaan (siis tour-kentillä, esim täällä). En minäkään oikein näe järkeä niissä mm. PGA championshipin 260yard par-kolmosissa jotka mätkäistään sinne päin puukolmosella. Kyllä sitä haastetta saa myös muilla keinoilla lisättyä.Puukolmosella??? No jo on lyhytlyöntistä sakkia PGA Tourilla!! Suomalaiset kilpajunioritkin kiskovat sponella tiiltä yli tuon 260 jaardia ja pitkälle. Kyllä ammattilaisen pitää saada pallo lentämään 260 jaardia puuvitosella tai hybridillä ja noilla mailoilla edellytetään jo jonkinlaista tarkkuutta.
Siinä ei minunkaan mielestäni ole järkeä, että reikä on pitkä ja griini on kovin suojattu. Jos rakennetaan 200-metrinen parkolkki klubipelaajille, niin silloin griinin edustan tulee olla tyhjä, jotta pallo voidaan rullittaa griinille. Kaikki eivät edelleenkään ylety griinille edes draiverilla, mutta toisaalta jotkut lyövät sinne ilmassa rautavitosella. Se vasta on epistä!
KL kirjoitti: (27.10.2011 15:07:32)
Täsmälleen. Alat oivaltaa tilanteen.Ei 190 m draivilla päästä 450-metristä parfemmaakaan kahdella päälle eikä edes 370-metristä parnelkkua, muttei ole tarkoituskaan.
No eiköhän tuo 370- metrinen nelonen kuitenkin onnistu.
KL kirjoitti: (27.10.2011 15:18:35)
Puukolmosella??? No jo on lyhytlyöntistä sakkia PGA Tourilla!! Suomalaiset kilpajunioritkin kiskovat sponella tiiltä yli tuon 260 jaardia ja pitkälle. Kyllä ammattilaisen pitää saada pallo lentämään 260 jaardia puuvitosella tai hybridillä ja noilla mailoilla edellytetään jo jonkinlaista tarkkuutta.
Niinpä, kaikennäkösiä tuuppareita sinne maailmanlistan kärkipallille pääsee! Ainakin harjoituskierroksilla Donald löi siihen puukolmosen, kisassa taisi jokin hybridi olla kädessä.
Tuupparin mielipide joka pelaa keltaisilta tiiltä
Ei oo tullu vastaan yli 200m Par-3 enkä muista yli 400m Par-4
Mutta jos vastaan tulee niin en jätä peliä sen takia kesken.
Tuupparille yli 160m par-3 ja yli 330m par-4,
unohdetaan fogeliputit ja tavoitellaan paaria.
Jos par onnistuu niin suu on messiingillä seuraavaan kierrokseen asti,
jolloin palaudutaan taas maan tasalle.Ei oo tarvinnut koskaan miettiä mikä on ylipitkä väylä.
Kaikki pelataan kun vastaan tulee.Tuupataan
Johtaja XXL kirjoitti: (27.10.2011 15:23:06)
KL kirjoitti: (27.10.2011 15:07:32)
Täsmälleen. Alat oivaltaa tilanteen.Ei 190 m draivilla päästä 450-metristä parfemmaakaan kahdella päälle eikä edes 370-metristä parnelkkua, muttei ole tarkoituskaan.
No eiköhän tuo 370- metrinen nelonen kuitenkin onnistu.
Miten?
ruusuke kirjoitti: (27.10.2011 14:35:17)
Paksupekka kirjoitti: (27.10.2011 11:03:53)
Johtaja XXL kirjoitti: (27.10.2011 9:52:22)
KL kirjoitti: (27.10.2011 9:31:51)
P.S. Minulta ainakin menisi motivaatio pelata, jos kentällä ei olisi yhtään haastavaa reikää. Typeriä ja huonosti suunniteltuja reikiä en sulata, mutta haastavat kyllä.Asia on juuri näin.
Sitä paitsi, pitkiä lyöntejä varten on pitkiä mailoja. Tällaisia 200 metrisiä varten Hekkanen teki minulle rautakakkosen, koska olen vanhan liiton mies, enkä lähde parkolmosia puumailalla lyömään, ainakaan, jos joku näkee.
Pitäiskiköhän minunkin vanhan liiton miehenä hankkia r2 noita 200m par3:a varten, kun nykyinen r1 tahtoo olla aika paljon liikaa niille…Parkin 15 oikein kunnolla viritettynä takaa on parhaimmillaan sellaiset 230m ja siinä tuo r1 pelastaa puihin tarttumiselta 😉
Nottei menisi täysin OT, niin minäkään en ymmärrä rutinaa pitkistä väylistä. Jos ei keltaisilta yllä, niin kannattaa alkaa pelaamaan kenttää itselleen sopivalta tiiltä.
Sopiva tii on keltainen kunhan se on oikeassa paikassa, kierroksen välillä ei tiipaikkaa vitsi edes harkkakierroksella vaihtaa. Solpe mittauksessa miesten draivipituudeksi lasketaan 190m eli näillä väylillä ei oletettakaan klubipelaajan yltävän greenille. Eli kuten ehdotin tiiboxeja lisää ja keltainen tee vanhan mallin mukaisella paikalla. Pelaan tasoituksella 11,6 ja pelannut yli 20v. Aliottaessani en tällaisia 200m PAR 3 väyliä tavannut millään kentällä. En halua olla kehityksen ja muutoksen jarruna, mutta onko tämä 95% harrastajakunnan kannalta hyvää kehitystä. Mitä me tästä opimme?
Onpa tämä nyt vaikeaa. Kohta halutaan muuttaa tuulen voimakkuutta ja suuntaa eli tuuli ei saa pilata mun mahdollisuutta tiillä tehdä paria.
Katsokaapa miten Espoossa, EGS, kävi kun kenttää lyhennettiin, siitä tuli pelleilyä. Siellä ilmeisesti ajateltiin jonkin viisaan ’Solpe ? n’ mittauksella, että väylä on draivi plus r9 ja mitta on 190m+105m=295m. Hienoa ja ei ihme että jäsenpulaa kai. Osa pelaajista avaa par4 väylät griinin reunaan, onko se hyvä.
Niinpä, tulisiko väylien vastapainoksi olla niin pitkiä, ettei par4 voi lyödä yhdellä päälle tai par5 kahdella päälle.ruusuke kirjoitti: (27.10.2011 14:35:17)Solpe mittauksessa miesten draivipituudeksi lasketaan 190m eli näillä väylillä ei oletettakaan klubipelaajan yltävän greenille.
Slopessa bogi-golfaaja avaa 200 jaardia eli noin 180 metriä. Eli jos menee sen niin tasoituksen pitäisi olla palttiarallaa 18. Eli jokainen reikä pelataan yksi yli, eli se 200m par3 on oikeasti par4 eli juuri passeli lyhyt helppo par4. Jos taas tasoitus on (reilusti) alempi, niin pallokin lentää pidemmälle ja reiästä tuleekin vaikea par3, jollainen sen pitikin olla. Mielestäni tämä on fiksu itseään korjaava systeemi.
Jos haluaa pelata korkealla tasoituksella tuloksellista skrätsigolfia niin kantsii aluksi mennä sinne punaisille.
En nyt ihan ymmärrä miksi par-3 väylien pitäisi olla sellaisia, jossa jokainen pelitasosta riippumatta saa tehtyä verrattain vaivattoman parin. Jos lyönti ei kanna 200 metriä (ja itsellä ei kanna), niin eikö se tarkoita että oma peli kaipaa hiomista eikä sitä että kenttä on liian vaikea. Yli 200 metrin par 3 väyliä ei edes ole kovin paljon ja jos niissä on viheriön edessä mukavasti tilaa niin ottaa sen 4 tai 5 lyöntiä ja on siihen tyytyväinen.
Jos taas par 3 on 115 metriä pitkä, mutta kapea ja syviä bunkkereita griinin edessä ei kukaan siitä valita liian vaikeana. Miksi? Koska jokainen pystyy sen ainakin toisinaan pelaamaan onnistuneella avauksella pariin ja uskottelemaan itsellensä että on kova golfari. Kentän pisimmistä par vitosistakaan ei valiteta, mutta jostain syystä par kolmosiin suhtaudutaan kuin salettina pajatsona jossa nostetaan fiilistä ja tehdään bogipisteitä.
tuota
mää lähtisin pohtimaan koko asiaa seuraavasti:
1) keltaiset on klubituupparille
2) esim. tasurilla 18 ollaan klubituuppari
3) jos kenän par ja slope ovat kohdallaan pitäisi (karkeasti) tarkka tasotus = pelitasoitusnyt kun katselaan asioita tuossa valossa voitaisiinkin esittää väite että kenttämestarin pitäisi ottaa maalipurkki kouraan ja maalata punaisia juttuja keltaisiksi 😉 meinaan aika monella kentällä saa aika hurjia määriä ”extraa” kun tarkka muutetaan pelitasoitukseksi.
eli oikestaan meillä joko
a) annetaan ihan liikaa ”hyvää” slouppauksen kautta
b) kenttien par luvut ovat väärin
c) teepaikat ovat aivan väärissä paikoisssa ja niille ohjataan värän tasoisia pelaajiaseuraavaksi tietysti kysellään mitäs ne jotka osaavat pelata.. no ne palaa kuten isossa muolimassa valkoisilta tai mustilta 😀 (joista jäkimmäisiä vastaavia tee bokseja ei taida suomesta kovin monelta kentältä löytyä )
Jooseppi kirjoitti: (27.10.2011 19:49:57)
2) esim. tasurilla 18 ollaan klubituuppari
3) jos kenän par ja slope ovat kohdallaan pitäisi (karkeasti) tarkka tasotus = pelitasoitusnyt kun katselaan asioita tuossa valossa voitaisiinkin esittää väite että kenttämestarin pitäisi ottaa maalipurkki kouraan ja maalata punaisia juttuja keltaisiksi 😉 meinaan aika monella kentällä saa aika hurjia määriä ”extraa” kun tarkka muutetaan pelitasoitukseksi.
kuinka paljon on hurja määrä? normi näyttää olevan 3 tai alle.
ts kirjoitti: (26.10.2011 23:00:25)
EFC: eikös siinä pistebingon tuloksen määritämisessäkin sentään lasketa ne lyönnit yhteen?
Jep, meinasin kierrostulosta, eli näillä vaikeimmilla väylillä ei tarvitse saada lyöntipelitulosta.
Erittäin mielenkiintoinen avaus, otsikko on kuitenkin valittu väärin.
Jooseppi kirjoitti: (27.10.2011 19:49:57)
tuotamää lähtisin pohtimaan koko asiaa seuraavasti:
1) keltaiset on klubituupparille
2) esim. tasurilla 18 ollaan klubituuppari
3) jos kentän par ja slope ovat kohdallaan pitäisi (karkeasti) tarkka tasoitus = pelitasoitusAi jaa. Miksi kummassa? Väitteen esittämiseksi lienet tarkkaan tutustunut kenttien slouppaamiseen.
Jooseppi kirjoitti: (27.10.2011 19:49:57)
nyt kun katselaan asioita tuossa valossa voitaisiinkin esittää väite että kenttämestarin pitäisi ottaa maalipurkki kouraan ja maalata punaisia juttuja keltaisiksi 😉 meinaan aika monella kentällä saa aika hurjia määriä ”extraa” kun tarkka muutetaan pelitasoitukseksi.eli oikestaan meillä joko
a) annetaan ihan liikaa ”hyvää” slouppauksen kautta
b) kenttien par luvut ovat väärin
c) teepaikat ovat aivan väärissä paikoisssa ja niille ohjataan värän tasoisia pelaajia
Kuulostaa hieman siltä, että piakkoin USGA saa luopua rahakkaasta slope-monopolistaan ja saamme nauttia uudesta Jooseppi-slopesta, joka aika lailla kuulostaa taannoin kuopatulta SSS-järjestelmältä. Toisaalta, onhan sekin vielä josaain päin maailmaa käytössä.
Jooseppi kirjoitti: (27.10.2011 19:49:57)
tuotamää lähtisin pohtimaan koko asiaa seuraavasti:
1) keltaiset on klubituupparille
2) esim. tasurilla 18 ollaan klubituuppari
3) jos kenän par ja slope ovat kohdallaan pitäisi (karkeasti) tarkka tasotus = pelitasoitusnyt kun katselaan asioita tuossa valossa voitaisiinkin esittää väite että kenttämestarin pitäisi ottaa maalipurkki kouraan ja maalata punaisia juttuja keltaisiksi 😉 meinaan aika monella kentällä saa aika hurjia määriä ”extraa” kun tarkka muutetaan pelitasoitukseksi.
eli oikestaan meillä joko
a) annetaan ihan liikaa ”hyvää” slouppauksen kautta
b) kenttien par luvut ovat väärin
c) teepaikat ovat aivan väärissä paikoisssa ja niille ohjataan värän tasoisia pelaajiaseuraavaksi tietysti kysellään mitäs ne jotka osaavat pelata.. no ne palaa kuten isossa muolimassa valkoisilta tai mustilta 😀 (joista jäkimmäisiä vastaavia tee bokseja ei taida suomesta kovin monelta kentältä löytyä )
Eihän tuo kentän slope nyt kylläkään noin mene.
Muistan vieläkin hyvin kun noin 7-8 vuotta sitten jossain Espanjan länsirannikon kentällä huitaisin 210m pitkän PAR-3 väylän draiverilla lipulle ja tein birkun. Eli kyllä tallaisesta satunnaisesta onnistumisesta kiksejä saa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että klubitii oikealle paikalleen ja 1-2 uutta tiitä niille jotka nuoruuden innolla haluavat pelata sankarigolfia.
ruusuke kirjoitti: (28.10.2011 8:01:14)
Muistan vieläkin hyvin kun noin 7-8 vuotta sitten jossain Espanjan länsirannikon kentällä huitaisin 210m pitkän PAR-3 väylän draiverilla lipulle ja tein birkun. Eli kyllä tallaisesta satunnaisesta onnistumisesta kiksejä saa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että klubitii oikealle paikalleen ja 1-2 uutta tiitä niille jotka nuoruuden innolla haluavat pelata sankarigolfia.Toisin sanoen olet sitä mieltä, että jokaisen klubituupparin pitää taitotasosta riippumatta päästä jokaisella reiällä puttaamaan birkkua?
Perin mielenkiintoinen näkemys.
ruusuke kirjoitti: (26.10.2011 17:54:39)
Me tavalliset klubipelaajat tulemme vieroksumaan noita alhaisella tasoituksella pelaaville tarkoitettuja kenttiä. Rakennettaisiin mieluummin lisää tiiboxeja, jotta se miesten mieliin syvästi painunut keltainen tii olisi ’oikealla paikallaan’.
Mitä sitä turhaa rakentamaan, vaihdetaan vaan palikat lyhimmästä alkaen keltainen, punainen, sininen, valkoinen ja muut värit.
Sitten voidaan jättää ’miesten’ harkittavaksi pelaako syöpyneeltä keltaiselta vai joltain muun väriseltä.
Ei kai noi pitkät par-3:t ihan uusi asia ole. Törmäsin kenttään, jonka Old Tom Morris suunnitteli vuonna 1890. Kenttä on 9-väyläinen, par 31/62 ja pituus vain alle 5000 jaardia kahteen kertaan kierrettynä. Vaikuttaa numeroiden valossa aivan mikkihiirikentältä tai Paloheinältä.
Tarkemmin katsoessani paljastui että kentän viidesta par-3:ta kaksi on noin 240 jaardisia ja yksi 200 jaardinen. Neljästä par-4:tä kaksi on yli 400 jaardisia. Miltähän tuntuisi tasosta riippumatta omaan pariin pelaaminen tällä kentällä. Saattaa olla vaikeata.
Kentän nimi on Anstruther Golf Club
Punaisilta pelaaminen on fiksu kehotus ja sitä tulee toisinaan harrastettua. Tolkuttoman pitkät par3:t ovat myös ihan ok, jos kenttä on muutenkin normaalia klubikenttää haastavampi. Mä en ole käynyt keskustelussa mainituilla kentillä pelaamassa, joten varmaksi en voi sanoa sitä, minkälaisesta ongelmasta lopulta puhutaan, mutta itseäni ainakin korpeaa sellaiset väylät, jotka eivät istu kentän kokonaisilmeeseen. Mielestäni (joku muu voi olla toista mieltä) esim. Vierumäen Classicin 13. väylä on hyvä esimerkki siitä, miten muuten suhteellisen leppoisaan kenttään on saatu istutettua yksi helvetin vaikea par3! Ja kyseessä ei ole edes kovin pitkä väylä, musta se vaan on ihan väärällä kentällä. Henkilökohtainen mielipide, joka siis luultavasti johtuu vain omasta kädettömyydestä ko. väylän suhteen… Tämän ei tietenkään tarvitse koskea pelkästään par3-väyliä, vaikeita saa muistakin, mutta tämä nyt tuli esimerkkinä vain mieleen.
Näissä tapauksissa kehotus siirtyä punaisille ei oikein toimi, jos kenttä muuten on suht pelattava keltaisilta. Kesken kierroksen kun sitä väriä ei kehtaisi keltaisilta punaisille vaihtaa…
Ajatuksesi siitä, että aina pitäisi saada birkku, tai että sen piätisi ainakin olla mahdollista hämmästyttää. Golf ei ole japanilaista jousiammuntaa, parhaatkaan gurut eivät seiso tiillä mailla kädessä ja jättävät lyömättä koska tietävät, että birkku on tulossa.
Rauski kirjoitti: (28.10.2011 7:32:03)
seuraavaksi tietysti kysellään mitäs ne jotka osaavat pelata.. no ne palaa kuten isossa muolimassa valkoisilta tai mustilta 😀 (joista jäkimmäisiä vastaavia tee bokseja ei taida suomesta kovin monelta kentältä löytyä )
Eihän tuo kentän slope nyt kylläkään noin mene.
joo no ei se ihan niin mene, mutta joskus pitäisi herätä ja miettiä onko nykyinen toimintamalli millään tapaa mielekäs ja vastaako se säännösten alkuperäistä ajatusta ja tavoitetta
rupeehan se oleen vähintääkin naurettavaa moneltakin kantilta tarkasteltuna, jos kentä lätkjäisee klubituupparille pelitasoitusta tyyliin tarkka X 1,2… pistetään vielä vähän lisää pituutta ja saadaan aikaiseksi kenttiä joilla bogikyntäjä paukuttelee pitkälti yli satasen tuloksia ja saa aikaiseksi laskevan kortin 😀
puhumattakaan siitä mikä on lopputulema kun kentälle lähtee 36 tasurin haahuilija.
paljon fiksumpaa olisi laittaa ihmiset palaamaan golfia sellaisesta tee boksista josta lopputulema olisi järkevä määrä lyöntejä, varsinkin kun samaan aikaan kaikkalla kitistään hitaista kierroksista
mikä helvetti siinä on niin vaikeaa ymmärtää että +200m par3 ja +400m par4 ovat käytännössä isolle osalle tuuppareita (varmaan 75% koko golf populaatiosta) par 4 ja par 5 ja noilla 75% kutistuu vehkeet kuin avantouimarilla jos ne edes katsovat punaisten palikoiden suuntaa… jonne he oikeasti kuuluisivat lyöntimittojensa puolesta tasoitukseen katsomatta.
mua oikeasti vituttaa raskaasti viettää kentällä 5,5 tuntia kaivamassa nenää ja odottelemassa että pääsisi vällillä lyömäänkin sitä palloa kun pääosa kenttää kiertävistä koettaa itkua tuhertaen päästä joskus sinne viheriölle asti.
ne taas kenelllä mitta ja taodot riittää noihin.. miksi silloin ei pelaisi valkoisilta?
taikka miksi ei rakenneta niitä ihan oikeita championship bokseja asianmukaisin mitoin niille joilla on tarvetta pelata oikeasti pitkällä kentällä?Tässä onkin vastatuuleen sudittavaa: 555m keltaisilta ja 603 valkoisilta. Löytyykö jostain vielä tätä pidempää – ’minähän en puumailoja käytä’ – kenttää?
Jooseppi kirjoitti: (28.10.2011 11:40:20)
paljon fiksumpaa olisi laittaa ihmiset palaamaan golfia sellaisesta tee boksista josta lopputulema olisi järkevä määrä lyöntejä, varsinkin kun samaan aikaan kaikkalla kitistään hitaista kierroksista
…Olen tästä erinomaisen samaa mieltä, valitettavasti valtaosalle golfareita tiinvärit merkitsevät jotain sukupuoleen liittyvää. Kytäjällä tehtiin mielestäni hyvä veto, kun siirryttiin merkitsemään tiit kentän metrimäärällä.
Useilla ulkomaisilla kentillä (etenkin jenkeissä) olen törmännyt startteriin, joka hienovaraisesti pyrkii ohjaamaan pelaajia itselleen sopivalle tiille.Tästä voi lukea hyvän artikkelin, jonka perusteella voi päätellä tämän ongelman koskevan myös muita kuin suomalaisia 😉
Alkoi mietityttämään että avauksessa kiinnitetään huomiota nimenomaan par-3 reikiin?
Onko pelaajalle ylipitkä par-3 jotenkin erilainen kuin yliptkä par-4 tai par-5?Ehkä se oman pelin lyhyys nousee selkeämmin esille kun on vain se yksi lyönti jolla pitäisi päästä perille. Ja kun tosimies lyö par-3:n aina raudalla pin-high 🙂
Oma peli on sen verran lyhyttä että joka kentällä on kaikenlaisia väyliä joista GIRin saaminen on pituusmielessä utopiaa. Tiiboxissa pitää heittää siinä kohtaa niellä ylpeytensä ja heittää plan-b kehiin.
Siirrytään lyhyemmille tiille tai lähdetään hakemaan yhden putin paria on kai ne kaksi perusvaihtoehtoa.Ps. Mä olen tässä kohtaa heittänyt ilkkuville kavereillepeliin usein Ben Hogan-kortin. Ben nimittäin opetti ja toteutti taktiikkaa jossa saattoi jättää tahallaan lyhyeksi välttääkseen griinille yrittämiseen liittyvät riskit.
Ben Hogan-kortti voittaa golfissa kaiken. Jopa yhdistetyn Chuck Norris/Tiger-Woods kortin.Ei 200m ole mikään pitkä:
-
JulkaisijaArtikkelit