Par-nelosilla tehdään toisinaan hole in oneja mutta harvemmin rautanelosella.
Sami Eljaala on pelannut Vierumäen kenttiä lukuisia kertoja. Cooken 13 reikä (par 4) on klubitiiltä pelattuna reilun 200 metrin mittainen. Eljaalan pelisuunnitelma kyseiselle reiälle on käytännössä aina sama. Avauslyönti griiniä kohti, jonka jälkeen toiveena on olla hyvissä asemissa eaglea ajatellen.
Torstaina Eljaalan kierroksen aikana väylällä puhalsi mukava myötätuuli. Hän tarttui rauta-4:een ja löi pallon komeaan kaareen griiniä kohti.
“Lähti hyvä ja korkea lyönti. Pallo tuli alas muutama metri ennen griiniä ja lähti valumaan lippua kohti. Pallo katosi näkyvistä ja aloin miettimään, että onko griinissä joku notko tai vastaava, johon pallo jäi”, Eljaala aloittaa ikimuistoisen lyönnin kertaamisen.
Väylän reunassa on wc. Omalla kierroksellaan ollut nainen käytti wc-palveluita ja katsoi Eljaalan lyönnin.
“Nainen tuli sitten sanomaan, että sinun lyöntisi meni reikään!”
“Ehdin jo miettiä holarin mahdollisuutta, sillä tunnen kentän hyvin, eikä tällä griinillä pitäisi olla sellaisia muotoja, joihin pallo pääsee piiloon”, Eljaala kertoo.
Sami Eljaala pääsi nauramaan makeasti onnistuneen lyönnin jälkeen.
Lippu oli griinin vasemmassa reunassa, jossa on Eljaalan sanoin “vastaanottokomitea” viitaten hyvään paikkaan, johon pallonsa tiputtaa.
“Etäisyys lippuun oli 204 metriä. Reiän paikka holaria ajatellen oli ihanteellinen. Vaikka lyöntini oli erinomainen, niin pidän silti holaria onnenkantamoisena ja sellaisena mukavana sattumana.”
Koska hole in one tuli par 4:lle on se samalla myös albatrossi. Eljaalalla on poikkeava mielipide asiaan.
“Minä en laske tätä albatrossiksi. Se pitää tulla par 5:lla kahdella lyönnillä. Tämä reikä on ikään kuin pitkä par 3”, Eljaala naureskelee.
Nyt tullut hole in one on Eljaalan kolmas. Edellisestä on aikaa kymmenen vuotta. Ensimmäisensä hän teki parikymmentä vuotta sitten.
Tieto nappionnistumisesta meni klubille ennen kuin Eljaala ryhmineen sinne ennätti. Eljaalan tekemä hole in one Cooken 13. reiälle on neljäs kentän 17-vuotisen historian aikana.
“Viimeisellä reiällä oli kuohuvat odottamassa. Pullollinen nautittiin ja fiilisteltiin porukassa. Mitään sen kummempia holaribileitä ei ollut. Kaverit lähtivät kotiin ja minä menin mökille nukkumaan”, Eljaala hymyilee.
Lue seuraavaksi: Jukka-Pekka, 36, on pelannut golfia vasta muutamia kierroksia ja teki jo nyt albatrossin par 4:lla!
Onnittelut hyvästä lyönnistä!
Tuo väylä on klubipeaajalle hiukan kinkkinen, varsinkin lyhytlyöntiselle. Mutta kun kentällä pelataan pian Vierumäki Finnish Challenge pitäisi se mielestäni pelata par3:na. Samoin väylä 9 pitäisi pelata näiden pelaajien par 4:nä. Viime vuonna siinä tehtiin koko kilpailun aikana 58 eagelia!
Mihin se vaikuttaisi? Kentän par-luku olisi 70, voittotulos olisi vähemmän negatiivinen, reikä 13 pitäisi joka tapauksessa pelata call on -reikänä ja kierrosajat olisivat täysin samat.
Mitä konkreettista muutoksella saavutettaisiin?
Ai niin, etkö huomannut asian koskevan tuota Vierumäki Finnish Challenge kilpailua? Olen tästä asiasta keskustellut erään Suomen kokeneimman caddien kanssa ja hän on samaa mieltä. Nämä kaksi reikää ovat näille pelaajille näillä par-luvuilla turhan helppoja. Kierrosajoista en ole missään kirjoittanut, kisailijat menevät omaa tahtiaan tuomareiden tarvittaessa ohjeistaessa.
Olen ollut kyseisessä kilpailussa tuomarina ja tunnen kentän kohtuullisen hyvin, etenkin tuon 13. reiän.
Toistan kuitenkin kysymykseni: mihin tuo muutos vaikuttaisi? Entä mitä tarkoittaa ”ovat liian helppoja” ? Eikö se helppous (tai vaikeus) ole kaikille sama?
Reikäpelikaudella rei’illä ei ollut par-lukuja lainkaan eikä niille ollut mitään tarvettakaan, vähemmän lyöntejä lyönyt voitti reiän. Tänä päivänä voisi kysyä onko niille mitään tarvetta kilpagolfissakaan. Voittaja on se, joka lyö vähiten lyöntejä. Par-luvut eivät vaikuta asiaan mitenkään, niillä vain luodaan jonkinlainen birkku- ja iigelihypetys.
Tsori mut pakko mun vähä molottaa ja sanoo et en pidä holarinna tota kun par-3:lle vaan