Joachim Altonen ja Nikke Tyry, HGK:n nuoret ja vielä lupaavat pelaajat lähtivät tammikuun alussa kolmeksi kuukaudeksi Australian Kultarannikolle paikalliseen golfakatemiaan kehittämään taitojaan. Seuraavassa Niken matkaraportti Tasmaniasta: Pari viikkoa treeniä oli alla edellisen kisan jäljiltä, ja matka jatkui tällä kertaa Tasmaniaan. Tasmaniaan lähtemistä valmentajamme Jon(athan) oli hehkuttanut jo etukäteen sen upeiden maisemien ja hienojen kenttien johdosta. Jon ei liioitellut yhtään, tämä viikko golfarin paratiisisaarella jäi kyllä ikuisiksi ajoiksi mieleen. Suosittelen lämpimästi mailojen mukaanottamista mikäli Tasmania sattuu matkaohjelmaan. Tasmanian avoimet ei välttämättä golfkilpailuna kuulosta amatöörieliitin kilpailulta, mutta saarelle oli matkustanut jälleen Aussien ja Uuden-seelannin hallitsevat nimet. Paikalla oli jälleen myös Englannin edustajia. Tällä kertaa pelaajia akatemiastamme starttasi kuusi kilpailuun. Kisaviikolla myös harjoittelimme tärkeitä taitoja, kuten valmistautumista ja ruokavalion säätelyä jne. Uusia pelaajia saapui ryhmäämme pari viikkoa sitten itävaltalainen golfvalmentaja Wolfgang, ja sveitsiläinen Max. Kisaviikolla luonnollisesti kaikki keskittyivät valmistautumiseen ja mahdollisen hyvän tuloksen aikaansaamiseen. Kuitenkin täytyy antaa tunnustusta Jonille (valmentaja) ja muille saman pienen asunnon jakaneille, Ikinä ei ole ollut yhtä hyvä tekemisen meininki ja rento ilmapiiri kuin mitä toistaiseksi tällä reissulla on saatu kokea. Lempinimetkin on keksitty, Jokke ja Nikke eli nahistelevat suomalaiset on uudelleennimetty Batmaniksi ja Robiniksi. Wolfgang, atleettinen Itävaltalainen tunnetaan nimellä Superman. Loistavasta valmistautumisesta ja hyvästä ilmapiiristä huolimatta Jouduimme toteamaan että harjoittelua on vielä paljon jäljellä ennen huippua. Jokke pelasi jälleen parhaiten, mutta sortui viimeisellä vaikealla par 3 reiällä bogiin ja jatkoonpääsy jäi lyönnillä. Matkaan lähdettäessä oli jo päätetty että odotuksia kisatuloksille ei ole, vaan valmistautumiselle ensikauteen. Tekniikka on muuttunut itselläni todella paljon ja valmentaminen on ollut todella ammattitaitoista ja päättäväistä. Tasmania paikkana on hyvin persoonallinen ja kiehtova. Saari on pinta-alaltaan yhtä suuri kuin esim. Itävalta, mutta hyvin harvaan asuttu (n.500 000 asukasta). Rakennukset ovat pääsääntöisesti hyvin vanhoja. Tasmaniaan eksyville golfpelaajille suosittelen kokeilema Barnbougle Dunes Linksiä. Barnbougle on uudenkarhea, pari vuotta sitten valmistunut linkskenttä. Kentän pelattuaan tuli mieleen spontaanisti se, vieläkö maailmasta voi löytyä 48 parempaa kenttää. l Barnbougle Dunes on nimittäin rankattu maailmassa vuonna 2005 sijalle 49 parhaiden golfkenttien listalla , ja todennäköisesti vuosien saatossa kipuaa entistä korkeammalle. Kentällä tullaan tuskin ikinä suuria kilpailuja pelaamaan sen syrjäisen sijainnin takia, mutta tuulisena päivänä se varmasti tarjoaisi haasteita parhaillekin virtuooseille. Tyynenäkin päivänä silkin pehmeät kädet ovat tarpeelliset kumpujen keskellä chippaillessa. 
Tasmanian kenttien hintataso on todella huokea. Euroissa mitattuna greenfeet pyörivät 10-30 eurossa. Barnbougle Dunesin greenfee oli hieman eri luokkaa eli n. 50e josta voidaan siitäkin käyttää termiä alihinnoiteltu. Tasmanian näköaloista jäi mieleen rannikon jyrkät kalliot ja upeat rannat. Aika ei ehtinyt käydä pitkäksi kun muisti käyttää rantoja hyväkseen iltapäivisin pienen urheilun lomassa. Meidän matkamme jatkui takaisin Gold Coastille ja kovan harjoittelun pariin. Nyt on edessä kolme viikkoa loppurutistusta ja asioiden kuntoon saamista, jonka jälkeen matka jatkuu pariksi viikoksi Sydneyihin jossa pelataan Australian avoimet amatöörimestaruuskisat.
Maisemat Tasmaniassa ovat henkeäsalpaavia