HCP25-työryhmä perustettiin nelisen vuotta sitten luomaan parhaita käytäntöjä golfin aloittamiseen ja lajitaidoissa edistymiseen. Aloittelijan polusta haluttiin tehdä mahdollisimman helppo astella – turvallisuudesta ja pelin sujuvuudesta tinkimättä.
Vuoden 2011 green card -uudistus näytti jo suuntaa. Tekniikkaorientoituneesta lyöntikokeesta luopuminen otettiin joka puolella kiitoksin vastaan. Varsinainen green card -suoritus painottuu nykyisin pelaamisen käytäntöihin ja sujuvaan kentällä etenemiseen.
Silti kovin monen suomalaisen mielessä uskotaan sinnikkäästi elävän pelonsekainen mielikuva green cardista pakollisena testinä. Jonkinlaisena mörkönä, joka pitää huolen siitä, että kaikki kiinnostuneet eivät lajia tule kokeilleeksi.
”Green card pitäisi brändätä uudelleen. Vuoden 2011 uudistuksesta ei juuri kukaan tiedä”, sanoo Jarkko Raski, Suur-Helsingin Golfin toimitusjohtaja ja itse noin 4 000 aloittelijaa kurssittanut PGA-ammattilainen.
Riittävien perustaitojen ja -tietojen vaatimisesta aloittelijoilta Raski sen paremmin kuin Suomen PGA järjestönä ei kuitenkaan ole valmis luopumaan.
”Golf on liian vaikea laji aloittaa pystymetsästä. Jonkinlainen kurssi aloittelijoille tarvitaan. Sitä paitsi riittävän hyvät perusteet auttavat parhaiten tekemään harrastuksesta nautinnollisen ja pitkäaikaisen. Ei kukaan halua ehdoin tahdoin tehdä sellaista, missä kokee olevansa huono.”
Arctic Golf ry:n puheenjohtaja Hannu Ylinenpää, HCP25-työryhmän puheenjohtaja ja Golfliiton hallituksen jäsen, on itse oppinut golfin alkeet kävelemällä suoraan kunnalliselle golfkentälle Yhdysvalloissa opiskellessaan.
Tasoitus on nyt kaksi.
”Ei siinä ollut mitään ongelmia”, hän kertoo ensikosketuksestaan lajiin. ”Tuollaisella kunnallisella kentällä ei haasteita hirveästi ole. Taisin selvitä kahdella kadotetulla pallolla.”
Kipinäkierroksista vauhtia harrastamiseen
Rovaniemellä hän on nähnyt, kuinka vaikea ihmiset on saada innostumaan golfista, jos heidät viedään kokeilemaan lajia ainoastaan harjoituskentän lyöntimatoille.
”Ilmeet ovat ihan erilaiset, jos jäsenemme vievät golfkummeina ystäviään ’kipinäkierrokselle’ kentän puolelle. Moni huomaa heti, että tämähän on hieno paikka.”
Ylinenpää on Raskin kanssa samaa mieltä siitä, että nyt olisi aika laittaa uusiksi mielikuvat lajin pariin tulemisesta. Siksi green card -käytäntöjen tarkoituksenmukaisuutta on hyvä pohtia. Ja jopa keskustella avoimesti siitä, onko nykyisen kaltainen green card ylipäätään tarpeen. Voisiko asian ajatella toisinkin?
”Myös lajin markkinointi ja golfin aloittamiseen liittyvä viestintä pitäisi miettiä uusiksi. Voimat pitäisi keskittää niiden tavoittamiseen, jotka eivät vielä pelaa.”
Ylinenpää ja Raski sanovat molemmat, että tulijoiden kouluttamisessa ollaan liiaksi jämähdetty alkeiskursseihin. Varsinaisen oppimisen kannalta monivaiheinen kurssitus tuottaisi paljon paremmat tulokset.
Tilausta tuotteistamiselle ja uudenlaiselle markkinoinnille tässä ajassa varmasti on. Ongelmana vain tahtoo olla se, että tulijoita on vaikea saada sitoutumaan monivaiheiseen prosessiin. Kaikki pitää saada heti.
Suuri osa golfareista aloittaa harjoittelun kurssilla. Kuva Jarkko Raskin ryhmästä Vihdistä kesältä 2010
Espoon Golfseuran toiminnanjohtaja Maitta Kotaniemi-Rauramo on tyytyväinen tuloksiin, joita hän sai vuonna 2012 läpi kesän vetämänsä Ellit golfaa -projektin parissa.
”Ei vastaavia tuloksia voi odottaa muutaman päivän intensiivikurssilla. Mutta iso osa onnistumista oli myös samanhenkisen porukan innostava ryhmädynamiikka, hienot kokemukset.”
Pienet ryhmät ja suunta suoraan kentälle. Siinä yksi toimiva malli alkeiskurssin pohjaksi. Tämä on osoittautunut hyväksi reseptiksi myös Yhdysvaltain mittavassa Get Golf Ready -ohjelmassa.
Aarni Nordqvist Golfliitosta muistuttaa, että nykyinen green card -käytäntö on merkinnyt koko toimialan sitoutumista ylhäältä päin annettuihin rakenteisiin. Jos green cardista luovuttaisiin, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että päätäntävalta pelaamisen käytännöistä ja lajikulttuurin perustan luomisesta siirtyisi golfyhteisöille: seuroille ja kenttäyhtiöille.
HCP25-tyoryhmä haluaa kesän aikana lähestyä lajin eri sidosryhmiä golfin omalla ”Sipilän listalla”. Kyselyyn tarkoituksena on selvittää, kuinka lajin kynnykseen liittyvät ”pakot” eri tahoilla tällä hetkellä koetaan.
Eikä siinä kaikki. Golfliitossa halutaan ottaa selvää siitä, millaisia mielikuvia keskivertosuomalaisilla golfista lajina ja erityisesti golfin aloittamisesta on. Onko green card tuttu ja millaisia ajatuksia se herättää?
Apuna käytetään muutaman vuoden takaista golfin potentiaalitutkimusta, jonka pohjalta suomalaisia lähestytään uudella kyselyselvityksellä.
Suomalaisessa golfissa on pitkään eletty sellaista yhtenäisen lajikulttuurin aikaa, joka golfin maailmassa on varsin harvinainen. Muutoksen merkit ovat kuitenkin olleet jo pitkään näkyvissä. Se tietää monessakin mielessä tarvetta sopeutumiseen.
Siirtymäaikana haasteita heitetään etenkin asennepuolelle. Jotta uudet tulijat voisivat tuntea itsensä tervetulleiksi, konkaripelaajien on kaukaa viisasta ryhtyä poliiseista lajituntemuksessa ja -taidoissa eteenpäin kannustaviksi mentoreiksi. Se on paras tae molemminpuoliselle hyvinvoinnille – täysin riippumatta siitä, millaisia päätöksiä nimenomaan green cardiin liittyen on odotettavissa.
Green cardiin paneudutaan myös Golflehden 3.6. ilmestyvässä numerossa.
Janne Tarmio
Onko Suomalainen golfari tosiaankin niin osaamaton ja tyhmä, ettei ilman GreenCard kusssia ei tule toimeen, vai onko niin ettei opettajilla olisi toimeentuloa ilman GC kurssitusta. Useissa maissa vierailtuani olen huomannut että pelaamaan pääsee kunhan omistaa GreenCardin esim Amex nimeltään. Ei kysellä juurikaan seuraan kuulumisia, tasoituksia saatikka GC lappusia. Ollaanhan me tietysti aikamoisia metsäläisiä, mutta isossa maailmassa kaverin vieminen kentällä on enemminkin poikkeus kun GC kurssille houkutteleminen. Miten ennenvanhaan Suomessa tultiin toimeen ilman GC kurssitusta, vai oliko silloin ihmiset viisaampia ja valveutuneempia, tuskimpa. Silloinkin pelattii golfia
Olin kuin ällikällä lyöty luettuani tänään postiluukusta tupsahtaneen uusimman golflehden jutun greencardista. Siinä mainittiin sana ”turvallisuus” varsin monesti. Pitääkö oikeasi joku golfia vaarallisena lajina? Kyllä se draivi joskus jonkun nilkoille kopsahtaa, mutta siinä selviää pienellä mustelmalla. Jääkiekossa, jalkapallossa, salibandyssa, squashissa yms pallo (ja maila) tulee vielä kovempaa kuin golfissa eikä näihin tarvitse erillistä ”ajokorttia” turvallisuuden näkökulmasta. Näissä siis pallo/kiekko voi lähteä tulemaan kohti ihan senttien päästä, kun golfissa jos pallo tulee nilkoille, etäisyyttä on jo lähemmäs 200m ja pallo on menettänyt leijonan osan liike-energiastaan siinä vaiheessa. Ymmärrän hyvin nämä etiketti, pelitaito ja pelinopeus perustelut, mutta tuo sana ”turvallisuus” pistää kyllä hymyilyttämään.
Työryhmän kokoonpanossa vaikuttaa sellaiselle, että on laitettu Susi lammapaimeneksi tai kettu kanatarhanvahdiksi.. Kaikki osallistujat ovat tavalla tai toisella ”jääviä” tekemän oikeuidenmukaisia päätöksiä GC:n osalta koskien aloittavia pelaajia. Jokaisella on ikioma lehmä ojassa, no tuohan on maan tapa ja eritoteen golff ympyröissä normaali käytäntö Miksiesim. PGA ei voi ajatellakaan GC:tä luopumista, no onhan se olevinaan opettajien etujärjästö. Liitto taas haluaa kontrolloida ja mainostaa asioita nimilistoilla. Kenttäyhtiöt saavat myös tulojaan sen perusteella. Olisiko ajatusta laittaa joku puolueeton tutkija tai konsulentti miettimään asiaa.
Voi kun golf saisi Sipilän kaltaisen persoonan purkamaan normeja, voisi lajista joskus tulla hauskakin. HCP huijauksiin ei puututa, koska se ei tuota kenellekään euroakaan, mutta näitä muita normistoja kehitetään. Eihän futikseenkaan tarvii mitään laji -ja sääntökursseja suorittaa – mistä johtuu että golffarit on näitä normistoja ja sääntelyä vaativia. Eikä ole montaakaan toimaria – joilla olisi oikeasti kompetenssia johtamisessa – matkaoppaita kyllä jotka kertovat paikallisen ajan ja sään !!
Outoa jutussa oli se, että edelleen linkitetään kurssi ja suoritus yhteen. Kurssihan ei koskaan ole ollut millään tavoin pakollinen ja olen jo 90-luvulla ottanut (silloin pakollisia) suorituksia vastaan monilta jotka eivät ole kurssia käyneet. Kurssin tarpeellisuutta pitää vallan muilla keinoilla tuoda esiin kuin pakollisena askeleena green cardin suorittamiseen. Suosituksena perusteineen se voi olla.
Ansiallinen kirjoitus – siinä nostetaan asiakaslähtöisyys kunniaan. On jokaisen golfyhteisön (golfOy) oma asia millä perustein sillä pelataan – tässä on siis yksi merkittävä ”profiloitumisen” paikka. Jatkotuotteistus so. kuinka aloitteleva/eteenpäinhaluava/singeliä tai vastaavat osaavat valita ja ostaa tarpeitaan vastaavat palvelut asian osaavalta palveluntarjoajalta (PGA-prot)? Nykyisellään palvelut ovat valtaosaltaan hyvin vajavaisesti tuotteistettu ja PGA-proiden erikoisosaaminen myös vajavaisesti löydettävissä. Millään muullakaan alalla ei kukaan hallitse koko toimialaansa varsinkaan kun kyse on spesialistista. Kysyntää varmasti noin 150 000 golfarin puolelta löytyisi riittävästi. Olisiko tässä myös PGA-proilla ”profiloitumisen” tilaisuus? Missä olet paras? Valitse asiakkaasi ”ketkä ovat asiakkaitasi ja ketkä eivät” on asiantuntijapalveluiden tarjoajalle yksi tärkeimmistä kysymyksistä menestymisen näkökulmasta.
Näitten pienten kenttien proothan pysyy leivän syrjässä kiinni, kun myyvät näitä green cardeja kurssilaisille, mikäli ehtivät sitä tehdä keskustelupalstoille kirjoittelemisen välissä. Tahtoo joillakin puolet opetysajastakin kulua viestejä kirjoitettaessa tabletilla. Siksi opetuksen tasokin on mitä sattuu, kun kirjoitteleminen on pääasia.
Golfia lajina tutkien green card on pääosin käyttäymisprotokollaan ohjaava vaihe, mikä laji on, miten kentällä toimittava yms. Lajin itsensä kannalta se on este, jota ilman ei helposti voi edes lajia kokeilla. Säätelyn korkea seinämä, jonka yli kiivettävä. Jos golfseurat haluavat pysyviä jäseniä ja lajin säilyvän, edelleenkin byrokraattisia alkutoimia voisi vähentää lajista, joka on lähinnä liikuntaa suurelle osalle kiinnostuneista. Sääntöviidakon tuntemattomuus selviää viimeistään kilpailuihin osallistuessa muutaman rangaistuslyönnin jälkeen tuloksessa. Golfin periaatteet oppii aivan hyvin seurojen sisäisinä opetuksina, ja vieläpä tehokkaammin kuin muodollisina oppitunteina, joiden kirjo on vaihteleva muutenkin. Green card koe seurojen sisäisinä olisi muutenkin luonteva kanava hakeutua lajiin mukaan, kuin seurojen toiminnasta irrallinen opetus ja koe, jonka jälkeen täytyisi itse hakeutua johonkin seuraan. Tyhjän päälle siis. Varmasti vaihtelevia käytäntöjä onkin.
Hyvinkäältä saa kuulemma 50 eurolla green cardin.
Siis samaa mieltä kuin ”äimistynyt”, että eiköhän golf ole kaikkein TURVALLISIN pallopeli, tai ehkä biljardi ja keilailu ovat suunnilleen samoissa. Otetaan ajatusleikki: 1) GOLF 4 keski-ikäistä, vaikkapa 50-vuotiasta, miestä pelaa koko kesän golfia kierroksen viikossa, ovat siis kentällä 20 x 4 tuntia eli 80 tuntia. Sattuuko todennäköisesti kenellekään mitään? No ei. 2) SÄHLY Samat 4 keski-ikäistä miestä pelaa talven aikana 80 tuntia sählyä. Ihme olisi!!! jos EI kenellekään sattuisi mitään! 3) PUULAAKIJALKAPALLO Äijät pelaavat kesän aikana 80 tuntia puulaakijalkapalloa… pysyyköhän edes luut ja nivelsiteet ehjinä? puhumattakaan tällasista, kuten 4) KARATE 5) MOTOCROSS … PP3B2C