80-90 -luvuilla kansainvälistä huippugolfia seuranneet muistavat kuinka nopealiikkeisesti svingannut ja ajoittain jopa raivokkaalla pelistrategialla itsensä menestykseen piiskannut Greg Norman niitti menneinä vuosikymmeninä runsaasti mainetta ja kunniaa siellä missä sitä oli tarjolla. Vuosina 1986 Turnberryssä ja 1993 Royal St. Georgesissa British Openin voittanut australialainen yltyi todenteolla taistelemaan kaikkien yllätykseksi Claret Jugista viime viikonvaihteessa Royal Birkdalessa. Pessimistisimmät povasivat ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjen tuntumaan singahtaneelle 53-vuotiaalle veteraanipelaajalle vaikeuksia jo perjantaina, mutta vahvalla kokemuksellaan ja kosolti huomiota herättäneestä tilanteesta selvästi nauttineena Norman piti itsensä kilpailun voittajakandidaattina viimeisen kierroksen jälkipuoliskolle saakka. ”Tiedän, että Greg on iän myötä löytänyt onnellisemman asenteen elämäänsä. Hän on vapautuneempi saadessaan tehdä rakastamiaan asioita, mutta en pysty selittämään, mistä sellainen peliesitys löytyi”, Normanin hiljattain vihkialttarille taluttama puoliso Chris Evert sanoi Yhdysvaltain PGA:n kotisivuilla. Kolmas sija ei lopulta antanut Normanille mahdollisuutta päästä turnauksen päätösseremonioihin, mutta tuskinpa hän silti suuremmin potkiskeli kenkiään pukuhuoneessa kilpailun jälkeen. Itse asiassa Norman teki tämänvuotisesta British Openista todellisen kilpailun, eivätkä monet osanneet kaivata edes Tiger Woodsin puuttumista Southportissa, ”suuren valkoisen hain” varastettua itselleen kiistattoman päähuomion. Pahiten 91 ammattilaiskilpailua ympäri maailman urallaan voittanutta Normania hiersi viimeisen kilpailupäivän nihkeä kierrostulos, 77. Asiat, jotka olivat sujuneet kolme päivää mallikkaasti, eivät enää kantaneet hedelmää täyteen kypsyyteen sunnuntain poimintahetkellä. ”Takavuosina otin tappiot vastaavissa tilanteissa huomattavasti raskaammin, mutta tämä on toisenlainen pettymys. Kun tällaista loistoa on tarjolla monta päivää, niin tietenkin sitä haluaisi itse solmia paketin viimeisen narun”, enemmän tennikseen kuin golfiin viime aikoina keskittynyt Norman selitti. ”Aiheutin varmasti yllätyksen monelle ihmiselle, mutta entäpä jos olisin voittanut British Openin. Minun olisi varmasti pitänyt pelata sen vuoksi jatkossa enemmän kilpagolfia, ja sitähän en olisi taas halunnut. Openin voittoa ei olisi ollut kiva pitää pelaamisen tekosyynä.”, tällä viikolla Senior British Openissa, Skotlannin Troonissa esiintyvä Norman jatkoi. Jotta Normanin Royal Birkdalessa saavuttama kolmas sija saisi oikeat mittasuhteet, kyseli lehdistö osuvasti Chris Evertiltä, miltä hänestä tuntuisi yhtäkkiä pelata 53-vuotiaana vaikkapa Wimbledonin tennisturnauksen välierässä tai finaalissa. ”Jäin eläkkeelle 18 vuotta sitten, joten en pysty edes kuvittelemaan mitään sellaista. Tenniskentällä on nykyään juostava, siinä olisi se olennaisin ongelma”, Evert pohti. Harringtonin menestys lämmitti valtiojohdon Irlannissa Vaikka Padraig Harrington on 102 vuoteen ensimmäinen eurooppalainen, joka on onnistuneesti pystynyt puolustamaan British Openin voittoa, joutui hän Greg Normanin kanssa lehtien urheilusivujen palstatilat mittapuuna pitäen huomattavasti tiukemmalle kuin itse kilpailussa. Greg Normanin hienot otteet ansaitsevat arvoisensa huomion, mutta Harringtonin menestystä se ei millään tavalla himmennä. Kotimaassaan Irlannissa mestari saikin lähes valtiosankarin viitan. 
Pubit ympäri Irlannin olivat täyttyneet sunnuntaina kannustamaan Harringtonia voittoon. Suurimmat hurraa-huudot ja ”high-fivet” läpsyivät, kun oma suosikki varmisti käytännössä voittonsa 17:nnen näyttävällä eaglellaan, kerrottiin dublinilaisessa päivälehdessä. ”Padraig Harrington ei pystynyt edes harjoittelemaan Openin aattopäivänä rannevammansa takia, mutta hän osoitti, että golfari voi olla loukkaantuneena vaarallisimmillaan”, englantilainen Sunday Times leikitteli kirjoituksessaan. ”Käsikirjoitus oli jo laadittu Greg Normanin unelmapaluulle, mutta Padraig Harrington löi kiilansa väliin asettaen itsensä niiden suurten joukkoon, jotka ovat puolustaneet menestyksekkäästi British Openin voittoa”, Tukholmassa ilmestyvässä Dagens Nyheterissä kerrottiin. Jopa Irlannin presidentti Mary McAleese ja pääministeri Brian Cowen soittivat onnittelupuhelunsa Harringtonille, joka taisteli itsensä kovassa tuulessa pelatun kilpailun voittoon kipeästä ranteestaankin huolimatta. ”Koko maa on valtavan ylpeä Padraigin menestyksestä ja tavasta, jolla hän saavutti sen. Hän on jälleen osoittanut mitä voi tapahtua, kun poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus yhdistetään kovaan työhön, sitoutumiseen ja taistelutahtoon”, McAleese innostui ylistämään. ”Padraigista on tullut Irlannin historian paras golfari. Hän on ihana irlantilainen ja maallemme suurenmoinen urheilun lähettiläs ympäri golfia seuraavan maailman”, sanoi Irlannin urheiluministeri Martin Cullen. Padraig Harrington on ainoa varsinainen irlantilainen, joka on pystynyt voittamaan British Openin koko sen 148-vuotisessa historiassa. ”Lähimmäksi” pääsee pohjoisirlantilainen Fred Daly, joka voitti Openin vuonna 1947.
Greg Norman osoitti Royal Birkdalessa kuinka hyvän vastuksen hän edelleen pystyy antamaan maailman golfeliitille. © Getty Images