1. Minkälaista elämäsi siellä on? Kerro miten asut, kuinka paljon sinulla on opintoja ja paljonko on aikaa treenaamiseen ja peleille.
Elämä täällä on melko kiireistä. Parina aamuna viikossa joukkueella on fysiikkatreenit kuudelta aamulla ja koulu alkaa 8-10 välissä ja loppuu puolen päivän aikaan. Siitä sitten yleensä lähden aika pikaisen lounaan jälkeen suoraan kentälle treenamaan/pelaamaan. Kotiin yleensä pääsen 19 aikoihin ja siinä jaa aikaa hyvin läksyjen tekoon. Viikonloppuina yleensä koko joukkue pelaa joko karsintaa tai muuten vaan, eli kentällä kuluu 5-7 tuntia silloinkin. Mutta aikaa jaa iltasin hyvin että pääsee vähän rauhoittumaan, opiskelemaan ja olemaan kavereiden kanssa.
Aika koulun ja golfin välillä tuntuu menevän aika tasan. Opiskeluun kuluu 4-5 tuntia päivässä ja aika saman verran yleensä tulee vietettyä kentällä.
Asun tällä hetkellä omassa vuokrakämpässä tyttöystävän Päivin kanssa. Kämppä on ihan kampuksen vieressä, ettei kouluun tarvitse mennä autolla.
Tonin tyttöystävä Päivi Ikonen muutti tänä syksynä myös Texasiin
2. Mitä aineita opiskelet?
Toistaiseksi en ole vielä päättänyt kokonaan mitä aion opiskella (pitää päättää toisen vuoden jälkeen), mutta todennäköisesti Economicsia eli Taloustiedettä. Ensimmäisenä vuonna ja tänä syksynä on ollut kaiken näköisiä kursseja kuten matikkaa ja fysiikkaa sekä pianoa ja lasten kirjallisuutta. Pianoa en ollut ikinä ennen soittanut, ja ihmettelin miksi mut laitettiin kyseiselle kurssille. Mutta jonkinlainen sisäinen pianisti sieltä tuli esiin, kun A napsahti kurssista.
3. Minkälainen yliopistonne golfjoukkue on? Mistä pelaajat tulevat?
Joukkueeseen kuuluu talla hetkellä 12 pelaajaa. Suurin osa on Teksasista, mutta meita on kolme ulkomaalaista. Mun lisäksi yksi eteläafrikkalainen (Dylan Frittelli) ja venezuelalainen (Julio Vegas, Jhonattan Vegasin veli). Jordan Spieth tuli mukaan joukkueeseen tänä vuonna ja on oletettavasti ollut ykköspelaaja. Lisäksi meillä on tällä hetkellä yhteensä 5 pelaajaa top60 college golf -rankingissa. Taso on varsinkin tänä vuonna ollut aika kova, mikä näkyy meidän tämän vuoden tuloksissakin; neljästä kisasta otettiin kolme voittoa ja ollaan rankingissa ykkösenä. Koko joukkueella on kova voittamisen tahto ja usko siihen, että voidaan voittaa jokainen kisa missä ollaan mukana.
4. Minkälaiset valmentajat sinulla on siellä? Mitä uutta tai erilaista olet saanut peliisi verrattuna aikaisempaan?
Meillä on joukkueessa kaksi valmentajaa: pääkoutsi John Fields ja apukoutsi Ryan Murphy. Koko joukkue tulee hyvin toimeen molempien kanssa ja varsinkin apukoutsi tuntuu olevan usein kuin yksi meistä pelaajista. Usein kun pelataan niin apukoutsi pelaa meidän kanssa. Ensimmäisenä uutena tekijänä omassa pelissä tulee mieleen putteri. Vaihdoin viime syksynä pitkään putteriin, kun puttaaminen täällä alkoi mennä täysin väärään suuntaan. Koutsi ehdotti pitkää putteria ja kun kokeilin sitä ja se alkoi toimia heti tosi hyvin, niin vaihto oli aika helppo. Muutenkin molemmat koutsit ovat olleet itse kovia pelimiehiä, ja osaavat auttaa missä tahansa osa-alueessa hyvin.
Lähipeli on parantunut huomattavasti täällä ollessani. Apukoutsin kanssa ollaan treenattu paljon erilaisia lyöntejä griinin ympärillä ja valikoimaa on tullut lisää. Puttaaminen on mennyt eteenpäin uuden putterin kanssa, mutta vielä on parannettavaa tasaisuudessa.
5. Onko teidän joukkueessa käytössä karsintasysteemi, jossa jokaiseen kisaan pitää karsia? Miten koet sen?
Tänä vuonna on selvä karsintasysteemi. Jokaiseen kisaan karsitaan 2-4 kierrosta yleensä riippuen siitä, kuinka paljon ehditään. Karsinnasta parhaat viisi menevät suoraan kisaan. Jos edellisessä kisassa on ollut top10:n joukossa, pääsee suoraan seuraavaan kisaan ja voitolla pääsee suoraan seuraavaan kolmeen kisaan. Esimerkiksi pari viikkoa sitten pelattiin Ohiossa ja meitä oli 4 pelaajaa top10:ssä ja yksi kaveri ei voinut pelata loukkaantumisen takia, niin sai sen kisan paikan seuraavassa kisassa, joten meillä ei ollut ollenkaan karsintaa seuraavaan kisaan.
Kilpailu on tietty kovaa, kun kisapaikoista pelataan, mutta ei siellä hampaat irvessä vedetä. Kaikki kannustavat toisiaan ja parhaat menevät kisaan. Mun mielestä meidän karsintasysteemi on tosi toimiva ja palkitsee ne pelaajat, jotka sillä hetkellä pelaavat parhaiten.
6. Mikä on parasta elämässä Jenkeissä? Onko jotain mitä ihmettelet, jotain mistä et pidä?
Ei nyt suoranaisesti tule mitään erityistä mieleen, olen nauttinut aika lailla kaikesta mitä on tullut eteen. Harjoitusmahdollisuudet ja kisat ovat kyllä ihan huippuluokkaa. Meidän kotikentällä pääsee treenaamaan ihan mitä vaan ja käytössä on kunnon pelipallot. Kisat pelataan huippukentillä koko ajan ja järjestelyt ovat yleensä viimeisen päälle kunnossa. Eli golfillisesti on kyllä parhaat mahdolliset olosuhteet.
Lisaksi ruoka on aika hyvää. Paljon barbequeta ja meksikolaista, toimii mulle oikein hyvin! Ja tietty lämpö! Nyt eletään lokakuun loppua ja joka päivä lämpötila nousee 30 paikkeille tai vahan päälle, ei ole paljon valittamista siinä.
7. Mitä kaipaat Suomesta?
Tyttöystävä muutti tänne tänä syksynä mikä on tehnyt ajasta täällä vielä hienompaa. Kavereita ja perhettä on tietysti ikävä. Mutta perhekin on päässyt käymään täällä pari kertaa, mikä on ollut tosi mukavaa. Kyllä koti-Suomea on aina välillä ikävä, mutta sitä erityisemmältä se aina tuntuu, kun pääsee käymään kesäisin Suomessa.
8. Mikä on suurin golfiin liittyvä ahaa-elämyksesi, jonka olet Jenkeissä saanut?
Hmm paha kysymys. Ehkä täällä on tullut vielä selvemmäksi se kuinka tärkeää on pelata fiksua golfia. Griinit, griinin ympärykset ja varsinkin lipunpaikat kisoissa saattavat olla ihan järjettömätkin välillä.
Itse olen ollut tosi aggressiivinen pelaaja ja hakenut lippua koko ajan, mutta täällä pelitaktiikka ei useinkaan voi olla se. Monesti olen nähnyt (ja itse tehnyt) virheen, että lähtee liian tiukalle lipulle ja korttiin tulee tupla tai tripla. Virheiden kautta oppii yllättävän hyvin etteivät kaikki riskit kannata, ja täällä se korostuu entisestään. Se on ollut varmaan isoin muutos peliinkin. Par on täällä usein kova tulos.
Hakula on putannut jo vuoden verran pitkällä putterilla ja ollut vaihdokseen erittäin tyytyväinen.
Haastattelu Laura Grönqvist, kuvat Toni Hakula omista albumeista