Televisiosta, netistä ja paikanpäältä urheilun seuraaminen on monelle varmasti täynnä erilaisia tärkeitä pointteja kiinnostuksen säilyttämiseksi. Monien suosikkilajin seuraamiseen on usein taustalla kiinnostavat joukkueet tai mielenkiintoiset yksilöt. Urheilu on viihdettä, joka ei elä ilman faneja ja katsojia. Jos ei ole tähtiä, harvoin on fanejakaan. Mikäli fanit puuttuvat niin poistuvat myös sponsorit. Tämän jutun tarkoitus on taustoittaa ja selventää mikä saa urheilulajit ja sarjat voimaan hyvin. Otanta on lähes täysin oma versioni, mutta perustelua riittää kerrakseen. Toivon suomalaisten golfaajien ymmärtävän kilpagolfin merkityksen koko lajin kulttuurin jalostumiseen Suomessa. Jotta nuoret voivat innostua golfista, on kotimaisen kilpaigolfin oltava myös kiinnostavempaa ja suurempaa. Lajien harrastajien tulisi entistä aktiivisemmin käydä katsomassa kotimaisia huippugolfkilpailuja. Onko se sen arvoista? Väittäisin, että on. Golf – räväkkää tulosurheilua Lajimme kehittyi yleisöä viihdyttäväksi varmasti jo 1900-luvun alussa. Jack Nickauksen, Arnold Palmerin ja Gary Playerin taistelut viihdyttivät erityisesti 60- ja 70-luvuilla. Seve Ballersteros oli yksi suurimmista pioneereista, hän tosiaan osasi ottaa yleisön mukaan peliin. Koko maailman katseet kiinnitti kuitenkin Tiger. Tiger Woods tuli 90-luvun lopussa ja valloitti katsojien sydämet. Kisajärjestäjät ovat valmiita pudottamaan miljoonia saadakseen Tikrun mukaan neljän kierroksen kisaan. Saman tien katsojamäärät moninkertaistuvat. Tiger toi lajiin tiettyä kiellettyä hedelmää, jota ei aikaisemmin ollut. Ihon väri oli luonnollisesti jo suuri raviste aikanaan. Urheilullisuus ja villi eläminen pelin mukana lieni kuitenkin asia, joka sai katsojat rakastumaan Tigeriin. Vaikea kuvitella pelinsä kanssa romahtaneen Tigerin ja hänen fanien suhteensa lamaantuneen edes skandaalikierteen aikana. Vaikka Tiger ei koskaan palaisikaan takaisin maailman kärkeen, ovat muut pelaajat täyttäneet hänen paikkansa. Rory McIlroyn voitto US Openissa kertoi, että nuorissa on voimaa. Sympaattinen kiharatukka tulee myös täydellisesti toimeen median ja faniensa kanssa. Jalat maassa etenevät supertähdet ovat haluttua tavaraa. Tennis Tenniksessä Roger Federerin ja Rafael Nadalin kaksinkamppailut jäivät (jäävät) aina mieleen. Hirveän moni ei edes jaksanut katsoa kun ykkönen ja kakkonen ”dunkuttivat” kisan heikoimpia pelaajia. Suurten kohtaamista jaksoi aina seurata. Naisten puolella tennis lienee yksi ainoita lajeja maailmassa, jossa palkintorahat ovat samat kuin miehillä. Itse laji on mielenkiintoinen seurata, jolloin lyöntien kovuus ei ole tärkein asia – enemmänkin tiukat ja dramaattiset kaksintaistelut. Pahitteeksi ei myöskään ole useiden pelaajien edustava ulkonäkö.
Snooker – herrasmiesten sikari-klubeilua? Snooker on laji, jossa moni nukahtaa kesken ottelun seuraamisen. Ronnie O´Sullivan on hyvällä sanottuna täysi sekopää. Kolminkertainen maailmanmestari on lähes kaikkien mielestä kautaikojen lahjakkain snookeristi, mutta miksi hän on niin suosittu? Ronnie pelaa nopeammin kuin muut, pystyy suorittamaan täysin erilaisia ratkaisuja pöydällä kuin muut ja mikä parasta – mies saattaa flipata täysin kesken ottelun. Kerran Ronnie poistui ottelusta kesken ilman suurempaa syytä, peli ei kulkenut. Vedonlyöjät tuskin tykkäsivät. O´Sullivan tippui keväällä MM-kisojen puolivälierässä kisan voittoon pelanneelle John Higginsille. Tyylikäs charmantti skotti oli kiistatta turnauksen paras pelaaja, mutta ei missään nimessä yleisön sytyttäjä parhaasta päästä. Itseltäni jäi semifinaalit ja loppuottelut sivusilmän ruoaksi. Suomi koris Koriksessa olen pari viime kautta seurannut Topon otteita melko tarkasti. Toissa kaudella Talin jäsen Antti ”Jumppa” Niskanen pelasi itsensä penkinlämmittäjästä aloitusviisikon pelaajaksi runkosarjan aikana. Jumppa donkkaa tykimmin oli ehkä peruste miksi aina peliä katsoi monta kertaa tarkemmin hänen ollessaan kentällä. Hurjalla taistelulla pienemmän kokonsa korvaava 25-vuotias pelaa kentällä silkasta intohimosta. ”Rakkaudesta lajiin” vetäviä luonnonlapsia jaksaa aina katsoa. Koko sarjan parhaan pelaajan palkintoa Niskaselle ei olla varmasti vielä muutamaan vuoteen myöntämässä, mutta viihdyttävimmän taistelijan palkinto olisi ansaittu. Mennyt kausi käynnistyi myös lupaavasti Jumpan roolin kasvaessa ottelu toisensa jälkeen. Loukkaantuminen joulukuussa varmisti sen, ettei yleisö jaksanut enää seistä joukkueen takana entiseen malliin. Mielenkiintoisen yksilön puuttuminen heikensi koko joukkueen kiinnostavuutta – vaikkei maajoukkuetähdestä ollutkaan kysymys.
Hippu Echardt on kiistatta lupaavin suomalainen junori-golfaaja. Ensimmäinen Finnish Tour -voitto tuli 17-vuotiaana.
Finnish Tour – Sankarinviitta tarjolla Jokaisella lajilla ja liigalla tulee olla omat ykköskasvot. Ihminen kenestä kiinnostutaan kentänkin ulkopuolella. Sitähän se on, ”behind the scenes”. Aloin miettiä Finnish Tourin kannalta, kuka olisi valmis hyppäämään näihin suuriin saappaisiin – ketä kannattaa seurata. Finnish Tourin pelaajana tiedän, että tapahtumat olisivat kiinnostavempia mikäli kentällä kiertäisi katsojia. Golf ja varsinkin pienemmät kilpailut ovat erinomainen mahdollisuus päästä läheltä seuraamaan miten golfia pelataan. Myös pelaajien on katsottava peiliin. Yleisön saapuessa paikalle on pystyttävä tarjoamaan jotain, jonka takia myös seuraavassa kisassa halutaan saapua paikalle. Se ei välttämättä ole täydellisiä lyöntejä, mutta kohtelias ja huomioonottava käytös ovat jo suuri asia. Myös huipputulokset ovat toki tärkeitä ja niitä tunnetusti nähdään päivittäin. Kalle Samooja totesi Pickalan kisan jälkeen tapahtuman olleen muuten loistava; ”Vain katsojat puuttuivat”. Läheltä Kallenkin lyöntejä ja peliä katsovat varmasti oppisivat millä tavalla erittäin vaikeasta lajista saa ajoittain erittäin helpon näköistä. Eikä kisojen seuraaminen edes maksa mitään. Kaksi kilpailua Finnish Tourilla alkukaudesta voittanut pelaaja on itsekin innokas lajin seuraaja. Pickalan toisen kierroksen jälkeen turkulaiset kerkesivät ryhmässä lähteä seuraamaan naisten European Tour -kilpailua Taliin. ”Emme kerenneet paljoa näkemään, mutta golfin seuraaminen hyvässä säässä on viihtyisää. Narujen takaa ei välttämättä pääse kovin lähelle, mutta Finnish Tourilla ei naruista tarvitse välittää. Olisi se paljon kivempi pelata jos paikalla olisi yleisöä kenelle tätä hommaa loppujen lopuksi tehdään”, Kalle lähettää terveiset. Kalle Samooja, Joonas Granberg, Albert ”Hippu” Echardt ja muut kotimaiset tähdet nähdään 14.7 käynnistyvässä Finnish Openissa Hirsalassa. Kotimaisten tähtien lisäksi kilpailussa on pelaajia seitsemästä eri maasta. Tapahtuma tulee varmasti olemaan mielenkiintoista seurattaavaa. Hippu Echardt keräsi Kytäjän viimeisellä kierrokselle Finnish Tourin sankimmat katsojameret. Viimeisillä väylillä peliä seuraavia faneja oli kymmenittäin. Kotimaisen kilpagolfin ja pelaajien tähden toivottavaa olisi, että kaikki kynnelle kykenevät laittaisivat oman panoksensa peliin kauden tuleviin koetoksiin.
Kalle Samooja johtaa Finnish Tourin rankingia.
Finnish Openiin tarkastamaan kotimaisen miesgolfin taso! Mikäli Hipun katsojamääriin saadaan nolla lisää ja puhuttaisiin sadoista katsojista, tulisi varmasti myös kotimaisesta kilpagolfista niin pelaajille, katsojille kuin sponsoreille mielenkiintoinen asia. Katsojat myös pääsisivät kokemaan kilpagolfin jännityksen aivan pelaajien vierestä – hyvällä tuurilla omaankin golfiin voisi tarttua tärkeitä oppeja. 14.7-16.7.2011 – Finnish Open Presented By Mikko Ilonen. Laittakaa päivämäärät kalenteriin ja suunta kohti Hirsalaa. Silloin kenttä on täynnä taitavia golfareita, jotka ovat useat myös kiinnostavia ykslöitä. Nikke Tyry
Hyvin perusteltuja mielipiteitä ja toivottavasti ihmiset innostuvat lähtemään paikalle. Itse en ole koskaan käynyt katsomassa muiden pelaamista ja tuskin koskaan menenkään, niinkauan kuin suinkin pystyn itse pelaamaan. Kausi on Suomessa lyhyt ja haluan käyttää kaikki mahdolliset päivät omaan pelaamiseen tai harjoitteluun. Ja jos ilma on huono niin menen mieluummin katsomaan raveja tai futista katettuun katsomoon ennemmin kuin golfia sateeseen. Finnish Openin kanssa samaan aikaan taitaa myös olla joku toinen Open ja sitä tapitan oman pelaamisen lomassa TV:stä.
Hyviä mielipiteitä. Itse käyn kiertämässä kilpailuja katsojana aina kun siihen on mahdollisuus ja tilaisuus kiinnostaa. Lisäisin listaan kuitenkin myös järjestävän klubin roolin. Masentava, välinpitämätön, suorastaan ankea ilmapiiri ei houkuttele paikalle kuin kerran, on osanottajaluettelo kuinka kiinnostava tahansa.