Porista ponnistaneen Adeliina Virtasen ja paljasjalkaisen helsinkiläisen Henni Mustosen tiet kohtasivat Golfliiton leirillä, ja sen jälkeen he ovat olleet erottamattomat.
”Iskä kysyi, onko sen jutun otsikko Vuoden pariskunta?”
Ei tullut pelättyä otsikkoa, se kävi jo selväksi. Adeliina Virtasen vanhemmat kysyivät tyttäreltään lisätietoja, mihin haastatteluun hän oli parhaan ystävänsä Henni Mustosen kanssa menossa.
Eivät he itsekään välttämättä tienneet, mihin olivat menossa. Jostain haastattelusta oltiin puhuttu, vähän heitelty Whatsappissa ideoita, mistä asioista lounaan yhteydessä keskusteltaisiin.
Tämä on tarina ystävyydestä, kunnianhimoisista maajoukkueurheilijoista, ja heidän matkastaan kohti naisten golfin kärkeä.
Hetkinen. Itse asiassa, hehän ovat jo kärkikaksikko.
Palataan viime kesään. Tarkemmin sanottuna Master Golfiin, Master-kentän päätösgriinille 17. heinäkuuta kello 14.56. Ilma on paahtavan kuuma. Henni on juuri upottanut lyöntipelin SM-kilpailujen viimeisen putin. Hänestä tuli naisten lyöntipelin Suomen mestari.
Minuuttia aiemmin, kello 14.55, Adeliina on upottanut oman puttinsa. Hän otti naisten lyöntipelin SM-hopeaa. Parhaat ystävät voittivat naisten SM-kisojen kirkkaimmat mitalit. Tytöt halaavat toisiaan kovaa. Se oli suuri päivä valmentaja Pasi Purhosen tiimille.
”En kokenut, että olisin hävinnyt mitään. Toki olisin halunnut voittaa kultaa, se on selvä asia, mutta minulle oli iso asia voittaa myös hopeaa. Se oli ensimmäinen kunnon saavutus. Naisten SM-hopea”, Adeliina vastaa painokkaasti, kun kysyn häneltä, jäikö häntä harmittamaan, kun paras kaveri voitti kultamitalin ja hän jäi hopealle.
Lyöntipelin SM-kilpailut pelattiin paahtavassa helteessä viime heinäkuussa, ja suojautumiskeinot olivat sen mukaiset.
Henni on kolme vuotta Adeliinaa vanhempi. Miten elokuussa 2020 Porista Espooseen perheensä kanssa muuttanut Adeliina, 17, on löytänyt niin hyvän yhteisen sävelen paljasjalkaisen helsinkiläisen Hennin, 20, kanssa, että heitä luullaan jo välillä pariskunnaksi?
”Syksyllä 2020 me ei juuri tunnettu. Tiesimme toisemme, mutta ei sen enempää hengattu keskenämme. Mutta viime vuoden huhtikuussa Dubain-leirillä se jotenkin lähti. Katsoimme samoja sarjoja yhdessä ja teimme saksan tehtäviäkin kimpassa”, Henni muistelee ystävyyden alkuaikoja.
Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat.
Vuoden aikana on naurettu monet naurut, pohdittu golfpelin syvintä olemusta ja treenattu satoja tunteja yhdessä. Valmennussuhde maajoukkuekuvioissakin marinoituneeseen Purhoseen toimii yhdistävänä tekijänä Hennin ja Adeliinan arjessa. Kolmikko treenaa tiiviisti kimpassa.
”Meillä on tullut tästä sellainen golfperhe meidän kolmen kesken. Viihdymme hyvin yhdessä. Olemme myös nähneet maailmaa yhdessä. Tämä on valmennussuhteen lisäksi kaverisuhdekin. Sellainen turvallinen työympäristö, jossa ei ole työpaikkakiusaamista”, tytöt kuvailevat värikkäin sanankääntein.
Asko Paavola, vaimonne odottaa teitä ensimmäisen kerroksen infotiskillä.
Maajoukkueet leireilivät talvella Dubaissa, ja siellä kolmikko ehti myös shoppailemaan. Tytöt mieltävät valmentajansa tyypilliseksi miesshoppailijaksi, joka katselee pääasiassa kelloja, aurinkolaseja ja kenkiä.
”Olemme olleet makutuomareina, kun Pasi on ostanut vaatteita. Meillä on ollut hauskaa niillä reissuilla, ja se on sellaista irtiottoa golfista”, he korostavat.
Golfin ulkopuolella kaksikko osaa ottaa rennosti. Silloin pelataan vaikka sulkapalloa tai uidaan. Tai makoillaan Tapiola Golfin rangella lumihangessa.
Naisten maajoukkueeseen kuuluva Henni ja tyttöjen maajoukkueryhmässä oleva Adeliina ovat kehittyneet golfissa isoin harppauksin. Ahkerasti sekä lajia että fysiikkaa harjoittelevat pelaajat ovat talven aikana tehneet selkeitä havaintoja, että tehty työ on kantanut hedelmää, ja pelin eri osa-alueet ovat menneet eteenpäin.
Maajoukkueleirit ovat tuoneet sopivaa vaihtelua arkiseen harjoitteluun. Tämän talven leireillä on pelattu maineen ja kunnian lisäksi myös isommista asioista.
”Meillä on maajoukkueleireillä uusi perinne, että taistelemme sellaisesta leirimiekasta. Kyllä se taistelu aika kovasti minun ja Hennin välillä käydään. Viime leirillä olimme kärjessä koko ajan, ja vasta viimeisellä kierroksella se ratkesi. Henni sen vei”, Adeliina lopulta myöntää.
”Kyllä tuo junnu tulee onneksi vielä vähän perässä”, Henni piikittelee.
Kolmen vuoden ikäeroa ei huomaa, kun heidän kanssaan keskustelee. Tai siis kuuntelee, kun suunvuoron saaminen on haastavaa kaksikon puhuessa lähes taukoamatta. Kumpikaan ei joudu muuttamaan omaa käytöstään toistensa seurassa. Hennin ei tarvitse laskeutua muutamaa vuotta alemmaksi, eikä Adeliinan tarvitse yrittää olla itseään vanhempi.
”Meidän ei tarvitse esittää mitään.”
Treeneissä kaksikko uppoutuu omaan kuplaansa tekemään töitä. Silloin keskitytään ja pyritään kehittymään Purhosen valvovan silmän alla mahdollisimman hyväksi pelaajaksi. Jopa niin hyväksi, että paikka ensi syksynä Ahvenanmaalla pelattavaan Åland 100 Ladies Open by Ålandsbanken -kilpailuun irtoaisi.
Tänä kesänä pitää päästä voiton makuun.
Golfliitto ilmoitti viime viikolla, että Erkko Trophyn voittaja saa itselleen himoitun villin kortin Ahvenanmaan Ladies European Tour -kilpailuun. Se siintää molempien tyttöjen silmissä.
”Asko Paavola, vaimonne odottaa teitä ensimmäisen kerroksen infotiskillä”, kuuluu Kauppakeskus Ainoan kaiuttimista kesken haastattelun. Lohikeitto ei meinaa pysyä suussa, kun nauru valtaa taas pöydän.
Viime kausi oli Adeliinalle tutustumista uuteen. Muutto uudelle paikkakunnalle oli juuri tapahtunut, valmentaja oli vaihtunut, nousu maajoukkueryhmiin, ja kruununa naisten SM-hopea. Tällä kaudella kaikki on helpompaa, kun ympyrät ovat tutumpia.
Tulevana kesänä Adeliinan ja Hennin kilpailukalenterit näyttävät melko erilaisilta, eivätkä he pelaa kovin montaa samaa kisaa. Ikäeron takia Henni kiertää naisten maajoukkueen kanssa kansainvälisiä kilpailuja, ja Adeliinan tähtäin on vielä juniorikilpailuissa. Tavoitteet ovat kuitenkin molemmilla samat.
”Tänä kesänä pitää päästä voiton makuun. Sitä kautta pääsee myös WAGR:lla (amatöörien maailmanlistalla) ylöspäin ja pääsee pelaamaan parempia kisoja”, he sanovat.
Tunteiden näyttäminen golfkentällä ei ole kiellettyä. Hieman reiän ohi menneen chipin jälkeen Adeliinan reaktio oli tällainen.
Kuten kaikkiin ystävyyssuhteisiin, myös tähän liittyy välillä jotain erimielisyyksiä. Pitkillä harjoitusleireillä omaa rauhaa ei ole aina mahdollista saada, ja silloin sitä hetkellistä ärsyyntymistä tulee purettua huonekaveriin. Näin kävi myös Hennille Costa Ballenan maajoukkueleirillä tänä talvena.
”Minulla oli mennyt joku treeni huonosti, ja se vähän ärsytti. Sitten Ade mussutti huoneessa jotain ruokaa suu auki, ja minä tiuskaisin, että ’syötkö suu kiinni’.”
”Minulla oli nenä aivan tukossa, enkä saanut happea. Lupasin kuitenkin laittaa nenäsuihketta, jos se auttaisi. Mutta tällaisia ne asiat yleensä ovat. Se ärsyyntyminen kumpuaa jostain muualta, ja se lähellä oleva kaveri joutuu kärsimään”, Adeliina sanoo.
Tunteella eläminen on molemmille luonnollista myös golfkentällä. Eivät he siellä mailojaan nakkele tai riehu silmittömästi, mutta eläytyvät tilanteisiin omalla tavallaan. Henni myöntää, että ikävuosien karttuessa myös reagointi huonoihin lyönteihin on muuttunut.
”Nuorempana meinasivat mailat katketa. Sitä ei tapahdu enää. Huonot lyönnit pitää vain hyväksyä.”
Adeliinakaan ei pidä itseään aggressiivisena reagoijana.
”Se on enemmän sellaista eläytymistä. Teen sitä treenatessakin. Minun kehonkielestäni pystyy hyvin lukemaan, mitä tapahtuu. Enkä usko, että se on huono asia.”
Viimeisiään vetelevän talvikauden aikana Adeliina ja Henni ovat tehneet paljon töitä pelinsä kehittämiseen eteen, ja tulevalta kesältä on lupa odottaa molempien osalta isoja kehitysaskeleita. Ystävinä he kirittävät toisiaan kohti seuraavaa tasoa.
Parhaat kaverit, sydänystävät. Tassu ja Tonttu, Henni ja Adeliina.