Ausseissa ei ole ihan helppo päästä kentille, minäkin helmikuussa selasin tuota 100 parasta kenttää opusta.
Vieraille ei monikaan kenttä ollut avoin.

Mun piti mennä pelaamaan Newcastle golf , mutta oli niin perkuleen kuuma että jano voitti….eli meninkin Hunter Valleyn viinikierrokselle.
Sinä päivänä se hakkasi golfin mennen ja tullen 🙂

Ausseihin pakko päästä vielä takaisin, aivan mieletön paikka.
Seuraavalla kerralla myös Uuteen-Seelantiin asti, nyt oli stoppi Singaporessa. Joka oli hämmästyksekseni tylsääkin tylsempi paikka..

Niin ja tosiaan, Aussien tullihenkilökunta on äärettömän tiukka.
Vein karkkia kaverille tuliaiseksi ja siellä käytiin kyllä kaikki läpi että mitä on ja mitä ei.

Hei!
Ei kai nyt muutaman viikon matkalla kannata mennä ihan halvimmille/tavallisimmille/tylsille/vastaaville kentille??
Jos kyseessä on sellainen ’once in a life’ matka, niin eiköhän pelattavat kentät kannata ottaa sieltä paremmasta päästä.
Uudessa-Seelannissa Cape Kidnappers räjäyttää varmasti golf-tajunnan! Se taitaa olla Eteläsaarella, joten sinne on vähän matkaa, mutta kannattaa varmasti.
Siinä lähistöllä on Kauri Cliffs, jossa on käyty pelaamassa muutama iso turnaus.
Tai sitten vanhempi links-kenttä Paraparaumu Beach.

Kun olet jonkun tai kaikki näistä kokeillut, menet Melbourneen pelaamaan Royal Melbournen, The Nationalin kolme kenttää ja Kingston Heathin, jossa oli Australian Open tänä vuonna.

Sitten, kun golfintoa vielä löytyy, niin pikku hyppy koneella tai vähän pidempi laivalla, niin Tasmaniasta löytyy sitten vielä muutama huippukenttä eli Barnbougle Dunes klubin kaksi kenttää.

Kun sitten palaat Suomeen, niin muistona on takuulla unohtumattomia golfelämyksiä, eikä tavallisia puistokenttiä 🙂

Kateeksi käy, mutta muutamia vinkkejä voin heittää;).

Olen vähän eri mieltä J.J.:n lausunnosta ’Laatukentille voi tosiaan olla vaikeaa ja kallista päästä.’. Tietenkin laadun voi määritellä eri tavoin, ja jos viitataan perinteisiin arvokisakenttiiin, kuten Royal Melbourne, Kingston Heath etc., vaaditaan nuo paperihommat etukäteen ja on kallista. Esim. Mornington Peninsulalalta (Melbournen lähellä) löytyy kuiten hienoja kenttiä, joille pääsee pelaamaan vaivatta (oma kokemukseni vuodelta 2006), ohessa listaa:
Mornington

Näistä pelattu on Dunes, Moonah ja St. Andrews. Moonah Links on upea paikka, ja tarjoaa myös hienot majoitukset: Moonah

Ehdoton helmi Australiassa oli oman vajavaisen kokemukseni perusteella oli kuitenkin Port Fairy. Se sijaitsee muutaman tunnin ajomatkan päässä Melbournesta länteen, mutta kun ajomatkana on kuuluisa Great Ocean Road, ovat näkymät henkeäsalpaavat ja ajamisen arvoiset. Port Fairy mainostaa itseään maailman parhaan hinta/laatusuhteen kenttänä, ja yhdyn kyllä tähän näkemykseen. 2006 maksoimme muistaakseni 25 AUD per naama, eikä nytkään hinta (37 AUD) päätä huimaa. Hieno ja tunnelmallinen links meren rannassa!
Port Fairy

Erinomaista matkaa!

Olimme Australiassa 3 viikon matkalla helmikuussa 2009. Vietimme 6 päivää Sydneyssä ja 12 päivää Morningtonin niemimaalla.

Sydneyssä pelasimme 2 kenttää (suluissa nykyinen sijoitus Australian 100 parhaan kentän listalla: St. Michael’s (58.) ja Long Reef (ei 100 parhaan joukossa). Ei niistä sen enempää, kun et ilmeisesti ole Sydneyhyn menossa.

Olen samaa mieltä ShoulderTurnin kanssa, että Melbournesta etelään sijaitseva Mornington Peninsula on loistava golfkohde. Sieltä löytyy koko joukko laatukenttiä ja green feet ovat edullisempia kuin lähempänä Melbournea. Me asuimme Ryessä), joka on 8000 asukkaan kaupunki vajaat 100 kilsaa Melbounesta. Mornington Peninsula on muutenkin – vaikka golf unohdettaisiin – erittäin suosittu lomailukohde, joten varaukset kannattaa tehdä ajoissa.

Mornington Peninsulalla pelasimme seitsemän kenttää:
– Moonah Links, Open Course (26.)
– The National, Moonah Course (6.) ja Ocean Course (37.)
– The Dunes Golf Links (14.)
– Eagle Ridge (ei 100 parhaan joukossa)
– Long Island (80.)
– Peninsula, North Course (25.)

Kaikki nämä ylsivät tässä keskustelussa vertailukohteina käytettyjen Talin ja Aura Golfin tasolle. Kuitenkin vain Moonah Links, jossa muuten sijaitsee Australian PGA:n päämaja, The Nationalin molemmat pelatut kentät ja The Dunes olivat Suomen parhaiden kenttien Kytäjän ja Linna Golfin tasoa, eivät kuitenkaan yhtään niitä parempia.

Lähes kaikkien kenttien klubirakennukset ovat hulppeita, isoja ja tyylikkäitä, mutta niitä käytetäänkin monipuolisemmin kuin suomalaisia klubeja. Esim. häiden viettäminen golfklubilla on erittäin suosittua Australiassa. Peninsulan valtavan kokoinen klubi ei kuitenkaan ollut tyylikäs, pikemminkin päinvastoin, kun se muistuttaa 70-luvulla rakennettua suomalaista ammattikoulua.

Kun suunnittelee golfmatkaa Australiaan, yksi pulma on, ettei sikäläisten golfklubien nettisivuilla yleensä kerrota green fee –hintoja, mihin olemme Euroopassa tottuneet. Mm. tästä syystä päätimme säästää vaivaa ja varasimme lähtöajat paikallisen golfagentin kautta. Ainakin näin vieraspelaajan oli helppo päästä laatukentille ilman anomuksia ja kotiseuran suosituksia.

En tiedä yksittäisten pelaamiemme kenttien green fee –hintoja. Tiedän vain kokonaishinnan. Yhdeksän kierroksen keskihinnaksi (Sydneyn kentät mukaan lukien) muodostui 67 euroa, siis kentillä, jotka kahta lukuun ottamatta kaikki ovat Australian 100 parhaan kentän joukossa (Australiassa on noin 1800 kenttää). Minun mielestäni se ei ole paha hinta ’once in a life’ –matkalla. Halvempiakin kenttiä Australiassa on ainakin tuhat, mutta kyllä minä voin täälläkin pelata Vihdin tai Kotojärven tasoisia kenttiä. En tiedä, olisimmeko selvinneet halvemmalla, jos olisimme ostaneet green feet agentin sijasta suoraan kentiltä. Minun kokemukseni mukaan joissakin maissa (esim. Irlannissa) green feet kannattaa ottaa ainakin paremmille kentille pikemminkin paikalliselta agentilta kuin suoraan kentältä.

Muutamia pikantteja yksityiskohtia jäi mieleen Australiassa pelaamisesta. Muutamilla kentillä pukuhuoneessa pelaajien vapaassa käytössä oli puolentoista litran Cokis-pullon kokoinen pönikkä 20-suojakertoimen aurinkovoidetta, jota siellä ei kannata säästellä. Kentillä on erilaisia outoja sääntöjä, mutta me emme törmänneet siihen, että niitä käytännössä sovellettaisiin. Eagle Ridgen portilla olevan kyltin mukaan kentälle ei saa tuoda omia eväitä, vaan kaikki syömiset ja juomiset pitää ostaa paikan päällä. Vaatimus valkoisista sukista shortsien kanssa on tuttu monista muistakin maista, mm. Brittein saarten ja Etelä-Afrikan joiltakin kentiltä. The Nationalissa pelaajan sukissa (jos pelaa shortseissa) ei saa olla mitään logoa, mutta jos on, logon pitää olla The Nationalin logo, hah!

Muista Australian 100 parhaan joukossa olevista kentistä Morningtonin niemimaalla ovat Moonah Linksin Legends Course (13.), The Nationalin Old Course (16.), Peninsulan South Course (39.), Portsea (38.) ja Sorrento (88.), mutta niiden pelaaminen jäi meiltä ’second time in the life’ –matkalle. ShoulderTurnin mainitsema St. Andrews Beach (32.) oli matkamme aikana suljettuna konkurssin vuoksi, mutta on näköjään saanut uudet omistajat ja avattu taas. Lähempänä Melbournea ovat kuuluisat Sandbeltin kentät, mm. Royal Melbourne (3.) ja Kingston Heath (1.), joista pelasimme siis ainoastaan Peninsulan North-kentän.

Jos menet Morningtonin niemimaalle, suosittelen, että otat golfista ainakin pari vapaapäivää, koska sieltäpäin löytyy muutamia koko Australian suosituimmista turistinähtävyyksistä. Philip Island on tullut tunnetuksi lähinnä kerran vuodessa ajettavasta moottoripyörien MM-kisasta. No, mopot eivät meitä kiinnostaneet pätkääkään, mutta vietimme siellä yhden unohtumattoman hienon päivän ja kävimme tutustumassa koaloihin, pelikaaneihin, muutamaan tuhanteen hylkeeseen ja pikku pingviineihin.

Toinen päivän matka Morningtonin niemimaalta kannattaa ehdottomasti tehdä Great Ocean Roadille), joka on maailman tunnetuimpia autoilureittejä huikeiden maisemiensa vuoksi. Sen alkuun pääsee lautalla Sorrentosta. Ehdimme hyvin käydä Ryestä yhdessä päivässä katsomassa The Twelve Apostles ja Loch Ard Gorge -nähtävyyksiä.

Vietimme Melbournen keskustassa vain muutaman tunnin ennen paluulennon lähtöä. Kävimme risteilyllä Yarra-joella, joka virtaa kaupungin läpi. Melbourne vaikutti samanlaiselta kuin muutkin suurkaupungit. Ei ollenkaan tuntunut siltä, että haluaisin asua lomalla siellä.

Golfista en Brisbanen suunnalla osaa sanoa mitään, en katsonut edes niitä kenttiä.
Mutta käykää ehdottomasti Gold Coastilla.
Australian Miami, vei ainakin mun sydämen.

vanurmi kirjoitti: (18.8.2010 17:37:54)
Hei!
Ei kai nyt muutaman viikon matkalla kannata mennä ihan halvimmille/tavallisimmille/tylsille/vastaaville kentille??
Jos kyseessä on sellainen ’once in a life’ matka, niin eiköhän pelattavat kentät kannata ottaa sieltä paremmasta päästä.
Uudessa-Seelannissa Cape Kidnappers räjäyttää varmasti golf-tajunnan! Se taitaa olla Eteläsaarella, joten sinne on vähän matkaa, mutta kannattaa varmasti.
Siinä lähistöllä on Kauri Cliffs, jossa on käyty pelaamassa muutama iso turnaus.

Cape Kidnappers on tosiaankin käymisen arvoinen paikka. Se sijaitsee itse asiassa pohjoissaarella, about 5 h ajomatkan päässä Aucklandista etelään. Kierroshinta on kyllä aika suolainen, muistaakseni 200 €.

Kauri Cliffs on taas muutama tunti pohjoiseen Aucklandista ja on kuulemma Cape Kidnappersin kaltainen elämys.

Aucklandin tuntumassa, tyyliin puoli tuntia pohjoiseen on Gulf Harbour niminen kenttä. Oli kanssa oikein kiva ja muutama oikein näyttävä väylä mahtui myös joukkoon. Viikonloppuhintakin oli edullisempi kuin hyvien kenttien hinta Suomessa.

peter_tee kirjoitti: (16.9.2010 15:23:52)
Aucklandin tuntumassa, tyyliin puoli tuntia pohjoiseen on Gulf Harbour niminen kenttä. Oli kanssa oikein kiva ja muutama oikein näyttävä väylä mahtui myös joukkoon. Viikonloppuhintakin oli edullisempi kuin hyvien kenttien hinta Suomessa.

Kun greenfee on kaikkina päivinä NZD180 (for international players) eli noin 100 euroa, en sanoisi hintaa edulliseksi Suomeen verrattuna. Sen sijaan viereisellä Whangaparaoan kentällä on normaalimpi uusiseelantilainen greenfee – NZD40 eli 23 euroa. Kenttä on championship-luokkaan hieman lyhyt mutta muuten ihan ok.