Legendan mukaan Tiomanin saari on kauniin lohikäärmeprinsessan lepopaikka. Lentäessään Kiinasta Singaporeen löytääkseen prinssinsä, kaunis neito pysähtyi etsimään lohtua Etelä-Kiinanmeren kristallinkirkkaista vesistä. Prinsessa haltioitui paikan lumosta ja päätti keskeyttää matkansa. Ottamalla saaren muodon hän pystyi tarjoamaan ikuista suojaa ja mukavuutta ohikulkeville matkaajille.
Saarta ei voi kutsua missään nimessä turistimassojen valloittamaksi kohteeksi. Saarella on hyvin rajallinen määrä palveluita, suurin osa pienistä kylistä eri puolilla saarta on ainoastaan veneellä tavoitettavissa ja saarella kulkee käytännössä yksi tie jonka voi kulkea edestakaisin. Kohdetta ei voi suositella sykettä ja kulttuurikattausta metsästäville, vaan rauhaa rakastaville löhöilijöille, jotka haluavat lepuuttaa silmiään kuvankauniissa maisemissa.
Saaren suurin ja tunnetuin, sekä hyvinkin pitkälti länsimaalaisin standardein ainoa, hotelli kuuluu Barjaya-ketjuun, jonka omistaja taas lukeutuu Kiinan kymmenen vauraimman henkilön joukkoon. Ihastuttavalla ja valtavan kokoisella Berjaya Tioman Resortin hotellialueella sijaitsee bungaloweja, pitkä hienohiekkainen ranta sekä oma golfkenttä.
Vaiettu salaisuus
Itse golfkentän historian selvittäminen palauttaa mielen menneisiin vuosikymmeniin, tietoa ei löydykään nappia painamalla. Tuntikausia internetiä kahlaamalla saaliksi tarttuu parilla keskustelupalstalla kepeä viittaus lähes mystisen salaiselta kuulostavaan paikkaan sekä muutama postikorttimainen mainosvalokuva.
Kenttä on rakennettu taitavasti luonnon ehdoilla.
Mieleen hiipii väkisinkin epäilys, että paikalla käyneet tuntuvat vain kuiskivan asiasta. Hotellialueelle saavuttaessa alkaa salaisuuden verho avautua. Rantaviivasta läpipääsemättömältä vaikuttavaa viidakkovuoren seinään on vaan pari sataa metriä ja ainoastaan lajia harrastava tarkkasilmäinen golfari huomaa ilokseen viheriöt ja väylät, jotka on onnistuttu sulauttamaan maisemaan niin hyvin, ettei golfkentän maine ympäristön viihtyvyyden turmelemisesta ole tietoakaan. Moni lomailija on varmasti viettänyt useammankin päivän tiedostamatta olevansa keskellä kenttää.
Pelaaminen saarella asettaa myös muita haasteita. Singaporesta tai Kuala Lumpurista hotellin oma lentoyhtiö, Berjaya Airlines, lentää useamman kerran viikossa, mutta saaren lentokentän koon ja sijainnin vaikeuden johdosta kone on pieni potkurikone ja lennolla on tiukat matkatavararajoitukset. Kymmenen kiloa per henkilö pakottaa jättämään omat mailat kyydistä ja lähestulkoon pukemaan kaiken mahdollisen päälle. Toinen vaihtoehto saarelle pääsemiseksi on rannikolta kulkeva lautta, joka mahdollistaa taas rajoittamattomat matkatavarat. Molemmat vaihtoehdot ovat helppoja ja huokeita omatoimimatkailijalle.
Kosketus lohikäärmeprinsessaan
Saavuimme Tiomanille maaliskuussa 2012 muutaman päivän Singaporen pyörähdyksen jälkeen viettämään parin viikon rentoutumislomaa. Monsuunikausi oli kestänyt edellisenä vuonna tavanomaista pidempään ja kone laskeutui ukkospilvien läpi lähes naurettavan kapealle kiitoradalle viidakon ja meren väliin.
Potkurikone laskeutui todella pienelle kiitoradalle.
Hotelli järjestää kuljetuksen kentältä, matkaa on muutama kilometri ja tämä väli käytännössä muodostaakin ainoan tieyhteyden saarella.
Pari ensimmäistä päivää tuntui viileältä lämpötilan laskiessa jopa alle 30 asteen. Paikalle saavuttaessa kiire ja kaikki suunnitelmat tuntuivat valuvan hiekan tavoin takaisin mereen ja aika pysähtyi. Pelaamaan ehtii huomennakin.
Ensimmäisen pelikierroksen aikana myös monsuuni päättyi kirjaimellisesti. Etuysiä kierrettiin välillä armottomassakin rankkasateessa, mutta pidellessämme taukoa ja kuivatellessamme klubilla kuin napista painamalla sade loppui ja taivas repesi paljastaen auringon. Paikallinen vanha kentänhoitaja herra nosti katseensa taivaalle, nyökkäsi kuin kiittäen ja totesi sen olleen tältä vuodelta tässä. Tämän jälkeen päivät kuluivatkin kirkkaassa säässä lämpötilojen noustessa lähemmäs 40 astetta.
Pelaamisen sietämätön keveys
Klubirakennus on samaa tyyliä hotellin muiden rakennusten kanssa, siirtomaahenkeä Malesialaiseen tapaan. Klubille saavuttaessa iskee jälleen pelko, onko kenttä kiinni jatkuneen monsuunikauden takia. Hetken kuluttua jostain tiskin takana olevasta huoneesta herää uneliaan näköinen paikallinen kentänhoitaja, kenttä on auki, tervetuloa.
Klubirakennus on samaa tyyliä hotellin kanssa.
Huolet lähtöaikojen etukäteen varaamatta jättämisestä tuntuvat lähes naurattavalta, lähtijät merkataan vieraskirjaan. Nopea silmäys vieraskirjaan osoittaa, tämä paikallinen caddiemaster onkin saanut levätä pari päivää kenenkään häiritsemättä ja aidon vieraanvaraisuuden takaa on nähtävissä myös aito ilahdus kentälle tulevista pelaajista.
Osa vuokramailoista on vielä paketissa ja valinnanvaraakin löytyy, perussettejä, mutta mailamerkki on nyt viimeisenä mielessä. Tiskiltä saa myös muut tykötarpeet greenfeen ja mailojen lisäksi: pallot, tiit, vesipullot, pyyhkeet ja golfauton.
Koko paketti maksoi kahdelta hengeltä yhteensä noin 60 euroa. Verovapaa saari – verovapaat hinnat, naurattaa yhä enemmän kuitatessa pelikierrosta huoneen laskulle. Varusteet kyytiin ja herra näyttää suunnan ensimmäisellä väylälle.
Kenttä on valmistunut kahdessa osassa, etuysin ”Sea view” on suunnitellut Ronald Fream ja takaysin ”Hill view” muutaman vuoden myöhemmin Michael Coate. Luonteeltaan kenttä on myös täysin kaksijakoinen, mutta siltikin täysin tasapainossa. Etuysi hivelee autiota hiekkarantaa, kun taas takaysi nousee kohti vuoria viidakon keskelle. Par 71 antaa mittaa 5366 metriä.
Väylä 7 pysäyttää
Muutaman väylän jälkeen tunnelma lähes lamaannuttaa, ruuhka tai pelinopeudesta huolehtiminen tuntuvat täysin absurdeilta käsitteiltä. Kentällä juoksentelevat ainoastaan apinalaumat ja verkkaisesti liikkuvat isot liskot, joiden rinnalla golfbägi vaikuttaa varsin vaatimattoman kokoiselta. Molemmat lajit tuntuvat kotiutuneen kentälle mallikkaasti ja ovat täysin vaarattomia.
Kyltti kertoo kaiken kentän leppoisasta tunnelmasta: Vähennä vauhtiasi.
Paikallisten sykähdyttävä ystävällisyys välittyy myös muutamista kentällä työskentelevistä puutarhureista ja kentänhoitajista. Kesken pelikierroksen paikallinen nurmikonleikkaaja lähestyi ilman mitään yhteistä kielitaitoa ja tarjosi lahjaksi keräämiään palloja.
Viimeistään väylä numero 7 pysäyttää pelaajan kuin pelaajan. Vanhojen kiviportaiden juuressa kyltti opastaa mailavalinnassa, kiireen pois jättämisessä ja kameran mukaan ottamisessa. Ylös kavuttuaan pelaaja huomaa seisovansa kielekkeen reunalla, alhaalla meren aallot lyövät puolikuun muotoiseen poukamaan ja 203 metrin päässä odottaa suuri viheriö. Kaiken tunnemyrskyn keskellä mieleen nousee ajatus, jos joskus niin nyt se HIO olisi kirsikka kakun päälle.
Kentän vakiokalustoon kuuluvat myös isot, vaarattomat liskot.
Tioman Golf Resort ei tarjoa vähäisen käyttöasteensa vuoksi kaikkia faciliteetteja klubilla ja parasta kentän kuntoa, jos sitä vertaa esimerkiksi Singaporen kenttiin. Perusasioiden hoitoa voi verrata koti-Suomen maakuntakenttien tasoon kaikessa sympaattisuudessaan. Elämyksenä se on ikimuistoinen, harvoin tällainen aloitteleva klubituuppari pääsee näin lähelle kokemusta pelaamisesta omalla yksityiskentällä.
Teksti ja kuvat Juha Miettinen
Mukava matkakertomus Juha ( Porvoosta ? ) , käynnistäsi tällä eksoottisella saarella. Yhdyn ihailuusi, sillä kävin siellä joitakin vuosia sitten, Singaporessa pidetyn kokouksen yhteydessä tanskalaisen ja hollanilaisen kollegani kanssa. Golfkenttä oli upea ja aika haastava. Meitä varotettiin menemästä etsimään viidakkoon eksyneitä pallojamme, käärmeet voivat olla vaarallisia. Lämpötila oli vähän liian kuuma 35 astetta, mutta pelin jälkeen oli mukava pulahtaa 25 asteeseen jäähdytettyyn uima-altaaseen. Suosittelen vierailua, vaikka matka on aika pitkä Suomesta. Ei ole Esa Mäkinenkään tainnut käydä. Pauli