fukke diise saisse kirjoitti: (30.3.2012 16:47:58)

Chip Greenside kirjoitti: (30.3.2012 12:38:31)
Tunnen joitakin esim futareita, joista joku olisi ehkäpä maailman huipulla, mikäli olisi ryhtynyt golfinpelaajaksi, eräänkin tasoitus oli ensimmäisen junnupelivuoden jälkeen 5. Täytyy olla täysin mustatuntuu tason kommentti, mikäli väittää, että urheilullisesti lahjakas ja pakostakin hyvän pallosilmän ja koordinaation omaava urheilijanuorukainen olisi jotenkin sopimaton golfinpeluuseen ja että ’jalkapallo- tai jääkiekkolahjakkuus’ sulkee pois golflahjakkuuden. Mulla on pikemminkin sellainen kokemus, että urheilullisesti lahjakas (esim. palloilija) on lahjakas muissakin lajeissa. Meillä on tästä kaikilla hyviä esimerkkejä esim. koulun liikuntatunneilta, jos joku ne vielä muistaa. Hyvä oli siellä hyvä niin palloilussa, voimistelussa, hiihdossa kuin missä tahansa lajissa.

Golfin pariin ovat ajautuneet pikemminkin ne, jotka eivät muissa lajeissa ole pärjänneet. Olen nähnyt monia pullukoita ja liikunnallisesti keskinkertaisia, joista on tullut scratch-tason golfareita ahkeran harjoittelun ja hyvän opastuksen tuloksena, onpa joku tuollaisista voittanut klubin mestaruuksiakin. Valitettavasti asia on vaan niin, että ne lahjakkaimmat aloittavat mieluummin jalkapallon tai jääkiekon kuin golfin.

Minä olin urheilullisesti lahjakas. Juniorisarjoista on SM-mitaleita mäkihypyssä ja jalkapallossa ja olen aina ollut luokkani paras urheilija eli se joka valitsi joukkueen kun tehtiin jako, oli peli ja laji mikä tahansa. Voimistelutunnilla tei aina ensimmäisenä kipit ja voltit, vedin eniten leukoja jne.

Aloitin golfin 15-vuotiaana. Kahden lyhyenä pelatun kesän jälkeen tasoitukseni oli 2 ja voitin Suomen mestaruuden 17-vuotiaana. Halusin tulla hyväksi pelaajaksi ja ryhdyin tosissani harjoittelemaan, mikä siihen aikaan (70-luvulla) herätti suunnatona kummastusta. Helsingistä tuli liittovalmentaja vierailulle, joka selitti että lapa aukeaa backswingissä näin ja sulkeutuu follow througssa näin. Ajattelin, voi vitsi, tuon kun vielä opin, niin mitä tästä tuleekaan. Optin Helsingin opeista vaarin ja harjoittelin muiden mukaan hulluin lailla. Mitä enemmän harjoittelin, sen huonommaksi tulin. Tekniikkani tuli vieläkin huonommaksi, mutta kova harjoittelu laimensi sen heikentävää vaikutusta. Kukaan ei tiennyt mistä asiat johtuivat ja vain minä tiesin että ne johtuivat jostain. Kaikki muut olivat sitä mieltä että ne ei johtunut mistään ja ajattelin liikaa ja pitäisi vaan pelata miettimättä mitään. Viidessä vuodessa tasoitukseni oli noussut melkein vitoseen ja totesin, että jostain sen pitää johtua. Valmentajat ja kanssapelaajat vain hymyilivät vahingoniloisesti ja miettivät ties mitä. Siitä lähtien olen seurannut tätä touhua ja ottanut ’elämäntehtäväkseni’ selvittää, mistä tuo johtui. Surkuhupaisaa on, että suurin osa golffareista on edelleenkin sitä mieltä, että mikään ei johdu mistään….anna bisse.

20 vuotta opiskelin tätä lajia olemassa olevan tiedon pohjalta ja seurasin nuorten pelaajien kehitystä. Aivan selkeä tendenssi on, että mitä enemmän harjoittelee sen nopeammin tekniikka huononee. Muutamia poikkeuksia on, mutta haluammeko sitä, että etsitään tästä maasta ne poikkeukset ja rakennamme kilpakolfin tulevaisuuden ja menestyksen poikkeuksien varaan. Poikkeuksia on aivan liian vähän ja liian monta nuorta lahjakkuutta ja innokasta harjoittelijaa menee hukkaan.

Nuoret omaksuvat nopeasti oikean tekniikan, se on huomattu. Heille ei tarvitse opettaa mitään uutta. Aivan helvetin tärkeää on, ettei heille myöskään opeteta mitään väärää. Siksi valmentajien tulee ymmärtää, mikä golftekniikassa on olennaista ja mikä ei ja miten golfsvingi toimii, jotta he eivät opeta väärää, vaan vahvistava nuoren jo omaksumia oikeita asioista. Tekniikan valmentaminen on siis muutakin kuin teknisten niksien opettamista. Se on myös opettamatta jättämistä. Jotta voitaisiin tietää, mitkä asiat ovat vastoin golftekniikan perusteita, pitää siis ymmärtää, mitkä ovat niitä perusteita. Koska golfissa ei tätä vielä tiedetä. On parempi, ettei tekniikkaa toistaiseksi valmenneta lainkaan.

Mitenkäs tuo Korean malli sitten istuu tähän näkemykseen?Siellähän pitää olla iso liuta ymmärtäviä valmentajia?