ongelma on sangen kiusallinen,

itseä se on vaivannut jo 10v eikä saa millään korjattua. Vaikka pahin ongelma ei varmaan ulkoa sisään-tuleminen, vaan se, että häviää pituutta ja osumat eivät ole niin teräviä. Mitään absoluuttista drilliä en ole keksinyt, mutta itse yritän bäkärin huipulta kuljettaa mailaa mahdollisimman suoraan alaspäin, ei palloa kohti. Ja mitä enemmän kroppa slaidaa sivusuunnassa svingin aikana, sitä helpommin ranteet aukenevat aikaisin.

Jos muilla on vinkkejä niin pistäkää tulemaan!

Proolle matkasi käyköön!

Ulkoa sisälle kulkeva mailan rata johtuu käsivarsien ja vartalon liikkeistä, ei ranteista. Ranteiden laukaisun viivyttämiseksi on kikkoja ja drillejä kasapäin mutta valintaan vaikuttaa taitotasosi, tavoitteesi ja tekniikkasi.

Kyllä tuon pumppausdrillin voi tehdä pallonkin kanssa (ja niin se mulle on aikanaan neuvottu).

Kaksi pysäytystä ja kolmas downswing palloon ja loppuliikkeet tavalliseen tapaan. Oleellista lienee, että pumppuliike ei ole liian laaja.

Moi Robusto,

ajattelin vain sanoa että kannattaa varmaan kysyä prolta ennenkuin alat ’pumppailemaan’ mitään tai ketään 😉

Tuo rannekulman (liian aikainen) aukeaminen johtuu yleensä siitä, että downsvingisi liike on liiaksi ’ympäri’ eikä ’alas ja läpi’. Tiedän, nämä ovat kliseitä, mutta kuten useimmat kliseet, näissäkin on vinha perä.

Jos ensimmäinen liikkeesi yläasennosta pakottaa kätesi liikkumaan radaltaan ’ulos’, tapahtuu lähes väkisin ns. ’virveliliike’, eli siiman päässä oleva kuva (=lapa) lentää, etkä juuri sitä pysty pidättelemään. Keskipakoisvoima tekee mailasta tuossa vaiheessa jopa 30 kiloa painavan, sitä on hankala pidellä pelkillä rannelihaksilla…

Usein tuollaisen aika tuhoisan liikkeen aiheuttaa selkärankasi kulman (tai yleisemmin vartalon kulmien) pettäminen, se oikenee. Katsoppa vaikka tigerin svingiä suoraan lyöntilinjan takaa. Näet kuinka Tiger ’painuu’ hieman alaspäin juuri ennenkuin downsvingi alkaa (samalla spinekulma säilyy, näyttää jopa että se ’kasvaa’). Jotkut kutsuvat tätä jalkojen päällä pelaamiseksi vastakohdaksi pyörähdykseen tai spinnaukseen, jossa kaikki vartalon osat ja viime kädessä lapa lentävät jonnekin ulospäin (ja spinekulma oikenee). Tuo ’painumisen’ näkee kaikilla hyvillä pallonlyöjillä, Tigerillä se on vain hyvin selkeästi nähtävissä.

Eli mielestäni rannekulmien säilymistä ei voi oikein harjoitella ’pumppaamalla’ (kuka muuten on keksinyt näin karsean termin?!?) vaan mieluummin oikean svingiradan opettelulla. Jos svingiratasi on kunnossa, saat olla aikamoinen fakiiri jos vielä onnistut rannekulman liian aikaisin avaamaan!

Hyvillä pelaajilla ongelma on usein jopa päinvastainen, eli rannekulma söilyy turhankin pitkään ja vapautuminen menee ’tarkalle’. Tämä voi aiheuttaa heillä ns. blokkeja oikealle tai sitten kovia hukkeja. Näissäkin tapauksissa svingiradassa on jotain pielessä, hyvä pelaaja vain omaa taidon (=lahjakkuuden) kompensoida ongelman hieman paremmin, tai sitten hän on yksinkertaisesti lyönyt niin paljon että on oppinut tuon kompensaation.