Oma greencard-koe oli kyllä varsin huvittava tilaisuus. Menin paikalle opetusryhmän ulkopuolelta, koska olin jo ehtinyt kiertää kenttiä mm. kavereiden tasoituskorteilla yms. Kokeen suorittamisen paineet olivat sietämättömät, koska olin aivan varma että pelaamistani, lyöntejä ja sääntötuntemustani tentattaisiin ihan tosissaan.

No, totuus sitten paikan päällä oli se, että annoin 300mk kaverille kouraan ja sen jälkeen sai kiertää ilman pro:ta pari ensimmäistä reikää. Tämän jälkeen kaveri kirjoitti kortin. Muutamalle tyypille sanottiin, ettei heidän ole hyvä vähään aikaan mennä kentille pelaamaan (ainakaan tälle kentälle!) ja kehotti heidät menemään herttoniemeen pelaamaan ja harjoittelemaan.

Tällä eräällä vantaalaisella kentällä ei ainakaan juuri tasoa vaadittu kortin saamiseen vaan kyseessä todellakin oli pelkkä rahastus. Tosin eihän golfin pelaamista opi kuin tahkoamalla kenttää ja varsinkin aluksi jonkun kokeneemman kanssa.

Meillä oli greencard koe mielestäni riittävä: Teoriakokeen (sääntökirjaa sai käyttää) jälkeen mentiin kentälle ja kierrettiin kolme ekaa reikää. Tulos piti olla tuplapar eli 22 lyöntiä sai käyttää noille kolmelle reiälle. Ei ihan vastannut tulosta HCP = 54, mutta kuitenkin…

Minä olin valmis, mutta samassa ryhmässä oli porukkaa, jota ei missään tapauksessa olisi saanut päästää kentälle. Näin taitaa olla aika monessa paikassa.

Hieman löperösti näitä pelikokeita on ilmeisesti otettu vastaan ja päästetty läpi.

Oma tapaukseni edustaa toista ääripäätä. Suoritimme kaverin kanssa green cardin yhdeksän vuotta sitten Lakistossa. Sitä ennen olimme pelailleet jo vuosien ajan tälläkin palstalla keskustelua herättäneellä Laajasalon jokamieskentällä. Lisäksi muutamilla ulkomaanreissuilla oli tullut sählättyä ’oikeillakin’ kentillä.

Rinta rottingilla menimme Lakiston pron (tuolloin Sipposen Timo) pakeille ja ajattelimme kortin olevan taidoillemme pelkkä muodollisuus. Timo tietenkin näki heti mistä riuhtomisesta oli kysymys ja pisti poikain lyönnin perusteita myöten uusiksi.

Seurasi hienoja oppitunteja pelin eri osa-alueilta ja kunkin opetellun asian yhteydessä Sipponen otti suorituksen green cardiin kyseisestä osuudesta. (Tuolloin piti osua pitkillä lyönneillä tietyllä prosentilla määrättyyn sektoriin, saada chipit ja pitkät putit tietylle säteelle kupista, upottaa lyhyet putit jne. Miten lie nykykäytäntö?)

Kaikki edellä mainitut rastit menivät hienosti, samoin SHG:n kapteeniston järjestämä sääntö- ja etikettikoulutus.

Jäljellä oli enää pelikoe, jonka senkin sovimme suorittavamme Timolle, kunhan olimme harjoitelleet riittävästi rangella ja lähipelialueilla.

Pelikoe tehtiin pelaamalla Lakiston väylät 10-12. Kolmen reiän suoritus sai mennä maksimissaan yhdeksän yli parin, kuten näissä kokeissa on ajatuksena.

Ilmeisen kovia paineita taisi pojilla olla, sillä pelikoe meni Timolle vasta kolmannella kerralla läpi, ja silloinkin muistaakseni rimaa hipoen!

Pitkä tarina, mutta pointtini on siinä, mikä vaikutus perusasioiden vaatimisella ja sopivan asteisella ehdottomuudella on myöhemmälle pelaamiselle. En suinkaan väitä, että olisin teknisesti yhtään parempi tai huonompi pelaaja, jos olisin saanut green cardin pelkkää 300 mk maksua vastaan.

Mutta totean, että perusasioiden opettelu hienon pron johdolla ja etenkin se tinkimättömyys, jolla asioita tehtiin, antoivat runsaasti henkistä pääomaa tätä viheliäistä lajia varten. Pääomaa, jota on vaikea tarkemmin määritellä, mutta jota en todennäköisesti olisi saanut green cardeja liukuhihnalla tehtailevilta tahoilta.

Milestäni 70-90 % green cardin suorittaneista eivät ole aluksi valmiit kentälle. Tarvitsisi kiertää paljon PAR-kenttiä jos niitä olisi Suomessa enemmän. Sitten olisi hyvä kiertää kokeneempien pelaajien kanssa aluksi heidän Caddiena ja sitten alku vaiheessa puolikkaita kierroksia hiljaisena aikana. Green card kurssit ovat vaan rahastusta Prolta. Niillä ei opi mitään mutta asiakkaat saa tyytyväiseksi kun isketään kortti käteen !

Jos haluat oppia alkeet kunnolla, varaa mielummin yksityistunteja ammatti opettajalta ja opettele rauhassa. Tulet huomaamaan että opit paremmin ja nautit golfista etkä tunne oloasi tukalaksi kentällä muiden tukkeena !

Suomen green card järjestelmä vaan ei enää ole oikein toimiva kun etäjäsenyydet ovat niin lisääntyneet. Onneksi osa tajuaa itsekkin etteivät vielä kentällä pärjää ja hakeentuvat itse lisäopetukseen !

Miten ihmeessä sait yhdistettyä etäjäsenyyden ja creencard järjestelmän… Ihan vain kysyn, kun en ymmrrä asiayhteyttä?

Vastauksena alkuperäiseen viestíin väittäisin, että minulla oli riittävät (mitä sillä nyt sitten tässä tarkoitetaankaan) valmiudet mennä kentälle. Toisaalta samasta 8 henkilön ryhmästä olisi suurella mielikuvituksella voinut löytää toisen joka oli valmis kentälle ja ehkä kolmannen jolle kortin olisi voinut kirjoittaa. Muut olisi pitänyt armotta hylätä ja vaatia uusimaan ainakin osasuorituksista, mutta kaikille iskettiin kortit käteen ja tervemenoa…

Itse aikanaan sain suhteellisen helpolla korttini, tosin säännöt täytyi opiskella hyvin. Nyt kuitenkin on ajan myötä huomannut ettei sinne kentälle varmasti pelitaitojen puolesta ollut silloin valmis, on meinaan aina vuosi vuoden perään tuntunut kun on muistellut jotain hienoja kenttiä joilla joskus on pelannut, että on se ollut haaskausta silloin, mutta olisimpa nyt siellä niin olisin valmis aivan eri tavalla. Ja aina sama juttu taas seuraavina vuosina huomaa että ei sinne ollut vieläkään valmis…kaikki tämä pelitaitojen osalta. Mutta joskushan sinne kentälle on mentävä..eikä kaikkien tarvitse olla pelitaidoiltaan Tigerin luokkaa, enemmän kentällä on merkitystä toisten huomioon ottamisella ja sosiaalisilla taidoilla!

Itse sain vihreän korttini aikoinaan otettuani YHDEN tunnin eräältä proolta, jonka henkilöllisyys lienee syytä jättää mainitsematta… ;o) Säännöistä ei ollut kuin vaaleanharmaa aavistus ja svingikin vielä melko hatara. Lähipelistä olin joskus kuullut puhuttavan. Olinko valmis kentälle? You bet! En ollut kenenkään jaloissa, kiertelin Peuramaan treenirataa ja funtsailin juttuja itsekseni. Nykyään tulee kyllä tunteja otettua huomattavasti enemmän…

Greencardin suoritin avovaimon kanssa Masterissa viime syksynä. Kurssi oli tiivistetty mutta tehokas (vain neljä osanottajaa, joista kaksi viime hetken ilmoittautuneita). Kaikki kokeen osa-alueet todella suoritettiin, ei tosin tyyliin: ’Oppilas N.N., pitkien lyöntien koe suorita!’, vaan pienen ryhmän mahdollistamana siten, että pro salakavalasti katsoi suoritukset vähän niinkuin ’puskan takaa’. Pelikokeessa keskityttiin turvallisuuteen, etenemiseen, etikettiin jne, ei niinkään lyöntimäärään.

Kynnys kentälle lähtöön oli silti suunnaton.

Avovaimon veli (singelipelaaja) onneksi hoksasi tilanteen, varasi puolentoista tunnin varoitusajalla lähdön StLG:n Kalkki-Petterille ja käski meidät paikalle. Mies teki arvaamattoman suuren palveluksen kierrättämällä meidät kentän läpi.

Kyseessä oli arki-illan viimeisiä lähtöjä väljälle kentälle, koko kierroksen pysyimme edellä menevän kahden pelaajan ryhmän tahdissa, vaikka sisääntulossa olimmekin kentän viimeinen ryhmä. Kierrosaika venähti tasan neljään tuntiin, koska jouduimme parilla väylällä odottelemaan. Ilman mukanaollutta kokenutta pelaajaa tahdinpitäjänä olisimme varmasti tärvänneet aikaa ainakin tunnin enemmän.

Tuon kokemuksen perusteella olisin valmis liittämään greencard-kokeeseen pakollisena lisäsuorituksena täyden pelikierroksen kokeneen pelaajan mukana.

Oman aloituskokemukseni perusteella olen aika lailla samaa mieltä kuin elvis ja Tetsa. Kyllä golf opitaan menemällä innostuneena kentälle ja pelaamalla sitä.

Itse aloitin käymällä firman järjestämillä tunneilla Vermossa kevättalvella -97. Hyvä pro opetti meitä kolmen ryhmissä niin, että kullekin tuli 20 minuuttia opetusta kerrallaan. Lopputunti treenattiin sitten itsekseen. Näitä tunteja tuli muistaakseni 4 tai 5.

Tämän jälkeen tulikin muutto USAan ja homma jäi kaiken muun häslingin takia 1,5 vuodeksi. Sitten aloitin pelaamisen läheisellä kentällä viikonloppuaamujen varhaisina tunteina. Heti kun valo alkoi klo. 6:n ja 7:n välillä riittää lähdin liikkeelle, että sain rauhassa opetella häiritsemättä oikeita pelaajia. Ensin 9 reiän kierroksia ja sitten jo täysiä. Kotona tavailin Leadbetterin kirjaa ja koetin ymmärtää ja soveltaa vinkkejä.

N. 30 tälläisen pelikerran jälkeen taitotaso oli parantunut 100 – 115 lyöntiin helpohkolla kentällä (sillä tasolla olen muuten vieläkin). Muutettuani Suomeen kävin pelaamassa vakiopelikaverin klubin pron kanssa 3 reikää, minkä perusteella hän kirjoitti todistuksen. Hänen mukaansa olin osoittanut riittävät valmiudet pelata kentällä.

Mielestäni kurssin ja sen perusteella saadun green cardin tarkoituksena on innostaa lajiin ja varmistaa, että pelaaja tietää, miten kentällä tulee käyttäytyä ottaen huomioon ennen kaikkea turvallisuus ja säännöt sekä etiketti ja oikea pelinopeus. Sitten pelaamaan kentälle em. asiat huomioiden ja oppimaan niitä varsinaisia pelitaitoja, jotka kehittyvät eri yksilöillä hyvin eri tahdilla ja hyvin eri tasolle. Itse pelaan yleensä kierroksella jotkin 3 reikää > +9 (mutta myös toiset 3 reikää +3), mutta olen silti varmasti valmis kentälle. Jos en ole, niin eivät ole yli 50 % muutakaan siellä kentillä tänä päivänä pelaavaa.

Kierros cädinä muuten lukee suosituksena ihan gc suorituslappusessakin. GC:n vaatimuksista ei kauheasti kannata urputtaa. GC:llä pääsee pelaamaan kotikentälle ja oma seura saattaa pitää siten korkeampaa kynnystä kuin ’kaupalliset’ kurssit. Pitääpä muistaa, että tuolla pelkällä GCllä ei käytänössä pääse ainakaan etelässä vieraskenttinä kuin pääasiassa lyhkäisä (par3+) kiertelemään. Ihan hyvä onkin noilla harjoitella ihan oman motivaationkin kannalta. Lähipelillä kuitenkin se tulos tehdään. Jos pitkä väyläpeli vielä tökkii, into loppuu lyhyeen, kun muutamankin lyönnin jälkeen lippua pitäisi kiikarilla etsiskellä..

Onko kenelläkän tietoa, että kuka saa myöntää green cardeja ?

Itse olen joskus kuullut että gc:n myöntäjän tasoitus pitäisi olla n. < 10.

Pitääkö tämä paikkansa ??