Euroopan kentiltä ei ole muualta kuin Espanjasta kokemuksia, mutta siellähän tunnelma ja kulttuuri on melkein sama, ehkä hieman vapautuneenpaa kuin kotona, suurin osa pelaajista onkin suomalaisia talvisesongin aikaan tietyissa paikoissa.

Golf-kulttuuri USA:ssa onkin sitten toinen juttu(sikäli jos siinä maassa nyt kulttuuria on lainkaan). Siellä on tiukkoja omistuspohjaisia/jäsenmaksullisia klubeja, joihin ei pääse edes klubirakennuksen sisälle ilman seuran jäsentä saati sitten pelaamaan. Vaatetus ja käytös on myös tiukan etiketin ohjaamaa.

Toinen ääripää tässä mahdollisuuksien maassa on nämä ns. public -kentät, joiden taso vaihtelee todella paljon. Siellä ei juuri golfetikettiä tunneta. Pelaamaan pääsee kuka tahansa ja mitään tasoitus- tai jäsenkortteja ei edes tunneta. jos vilauta suomalaista kortiasi Caddiemasterit nauravat sinut pihalle tai katsovat hölmistyneenä ja sanovat ettei tämä ole luottokortti eikä näin ollen kelpaa maksuvälineeksi. Ainoa sääntö, mitä olen nähnyt klubin ulkopuolella on softispiikkipakosta. Golfkansa pukeutuu mainituilla kentillä pääasiassa farkkuihin ja T-paitoihin, olen jopa nähnyt piikkikoroilla sipsuttelevan neidin viheriöllä. FORE-huuto näissä oloissa on tuntematon käsite, puhumattakaan mistään lyöntijärjestyksestä. Jengi kyllä pelaa kenttää oikeassa tee-järjestyksessä (yleensä). Palloja sataa sellaisistakin suunnasta, jossa ei pitäisi olla edes väylää…. no kokemus sinäänsä (pahempaa kuin Peuramaalla tai Kymen Golfissa). Parhaimmille Public-kentille Green Fee on noin 40-90 dollarin kieppeillä, halvemmat ovat noin 25 – 40 dollaria. Hyvä nyrkkisääntö USA:ssa pelaavalle – mitä kalliimpi kenttä sitä toden näköisemmin paremmin hoidettu ja pelaajat etikettitaitoisempia. Mutta urheilumieltä ja kokemuksia hakemaan myös rapakon taakse!

Syksyllä 1997 vaihto-oppilaana saarella ja golfia pelasin kahdella kentällä. Pääsiassa Castletroy kentällä Limerickin yliopiston kupeessa. Porukka erittäin leppoisaa ja aina hyvällä tuulella. Juttua piisas ja koko ajan rento meininki. Muutaman kerran kutsuivat mukaan klubille pintille. Siellä oli klubikulttuuri kohdallaan. Ainoastaan sitä ihmettelin, että ne heput saattoivat vetää 2-4 tuoppia ja silti lähteä autolla ajamaan 🙂 Itse pääsin kävelemällä kentältä opiskelija-asunnolle, joten ei muutama pint haitannut. Mitenkähän tämän saman saisi siirrettyä tänne Suomeenkin.

Tuolla tilavuuskoollahan on nimikin. Vastoin muun euroopan käsityksiä tosin…

USA, Espanja ja Ruotsi ovat tuttuja. USA:ssa homma toimii kaikilla tasoilla – kenttiä on joka lähtöön ja kaikille pelaajille. Espanjassa (Katalonia) olen myös viihtynyt – kentät kivoja, etiketti kuten Suomessakin. Ruotsissa paikalliset pelaa jopa farkuissa hienoissakin paikoissa! (Hulda golfklubben 16.6.2003). Ilmapiiri kaikkialla hyvä, ei valittamista. Kuten ei Suomessakaan.

Olen nyt jonkin aikaa asunut USA:ssa, ja täytyy kyllä sanoa, että maa on golfin harrastamisen kannalta mitä mainioin. Itse käyn töissä NY:ssa ja asun hitusen Manhattanin ulkopuolella. Asuinpaikkani läheltä löytyy 15 mailin säteellä lähemmäs sata kenttää, joten valinnanvaraa riittää.

Kuten aikaisemmat kirjoittajat kertoivat kenttiä löytyy laidasta laitaan. Halvimpia ovat nuo kunnalliset kentät (10 taalasta ylöspäin), joista minulla on vain hyvää sanottavaa. Kestävät vertailun suomalaisiin kenttiin. Ei mitään huippukenttiä, mutta hei 10$/rundi! Näillä klubeilla on kyllä ollut ihan tavalliset pukeutumissäännöt eli kauluspaita, ei farkkuja jne. Näillä kentillä näkee jos jonkunnäköistä palloniskijää… ainkaan vielä ei ole tullut osumia.

Toinen ääripää ovat sitten nämä yksityiset kentät, jonne ei ole mitään asiaa muuta kuin kutsuttuna tai osakkaan vieraana, ja silloinkin pitää olla hyvin tarkka esim. pukeutumisesta (useasti pitkät housut vaaditaan, ja klubilla takki) Monella klubilla jäsenia ei ole kuin vähän toista sataa eli kentät rullannevat aika hyvin. Olen muutaman kerran saanut kunnian pelata näillä kentillä, ja upeaa on kyllä ollut. Kentät ovat todella hienoja ja hyväkuntoisia. Palvelu klubilla pelaa: auto parkkeerataan puolestasi ja mailat kannetaan valmiiksi kärryihin, mailat/kengät putsataan rundin jälkeen, rundin aikana henkilökunta käy aika ajoin kysymässä onko nälkä/jano.

Tähän mennessä en ole törmännyt yhteenkään tiukkapipoiseen pelikaveriin ja juttua amerikkalaiseen tyyliin riittää. Händäri ei täällä ole läheskään samassa arvossa kuin Suomessa eikä sitä tosiaan missään edes kysellä. Honoreita ja puttausjärjestystä ei kovin tarkasti noudateta, vähän sinnepäin. Sääntöjä muutenkin noudatetaan vähemmän orjallisesti, silloin kun ei kisoissa pelata, kuin Suomessa eli pallon paikkaa joskus vähän parannellaan ja droppaillaan ei ihan niin sääntöjen mukaisesti. Mutta eipä tuo ole minua haitannut, pääasia että on hauskaa.

Mukavaa on myös tarvikkeiden hinnat. Golfkaupoissa hinnat jotakuinkin yhtenevät esim. tgw.com tai edwinwattsin kanssa. No, onhan noita tultu osteltuakin (ehkä vähän liikaakin…).

Yhteenvetona voi sanoa, että rentoa menoa ja halvalla pääsee jos haluaa. Yksityisklubilla pelaaminen taas maksaa ruokottomasti.