Omalta kohdaltani ’koukkuun’ jääminen tapahtui

samoin noin 20 v sitten.Nuorempana oli kilpailuvietti

ehkä päällimmäisenä.Parasta golfissa tänään on

hyvä seura,ei eritellä kirvesmiehiä ja lääkäreitä.

Plussaa on tietysti myös ulkoilu ja liikunta ja ennenkaikkea se että aina kun kentälle lähtee koen

olevani ’mini lomalla’ eli irti kaikesta muusta.

Isäntä meni golfkursseille pari vuotta sitten, käytyään ne hän kävi silloin tällöin rangella harjoittelemassa green card kokeeseen. Kerran hän pyysi mut mukaan rangereissulle. Meni ite lyömään, anto mulle putterin ja pallon ja sano että puttaile tolla harjoitusgriinillä. Jotenkin se puttailu oli niin kivaa..sitten teki mieli kokeilla pidempiä lyöntejä, no isä ei osannut tietenkään hirveästi opastaa, kun ei ollut kovin kauaa pelannut. Siis kävin aloittelija kurssin ja parin viikon päästä olin onnellinen pikkupoika green card taskussa.

Siitä se lähti, en tiedä mikä tässä viehättää. Kai se on se kilpailuvietti ja nimenomaan pahinta vastustajaa vastaan kilpaileminen, eli itseäni…

Aloitin pelkästä uteliaisuudesta.

TG:ssä oli silloin ’klubi-rakennuksena’ vanha junavaunu johon mahtui myös mailojen ja kärryjen säilytys. Jalkavaivainen vanha nainen (nimeä en enää muista…Mailis?) kummiskin ’caddiemaster’ kävi välillä keräämässä pallot rangelta käsin koriin ja kantoi vaunulle.

Ratoja oli muistaakseni 11 ja tee-aika oli aina kun näytti tilaa olevan, ja sitä oli aina. Eikä ratoja tarvinnut kiertää järjestyksessä. Hintoja en enää muista, mutta ei se paljon ollut.

Sittemmin nykyisinkin jatkuva hype on muuttanut homman luonteen lopullisesti, eikä välttämättä ainoastaan parempaan suuntaan. Vaikkakaan itse peli ei ole muuttunut miksikään.

Mailat on kehittyneet huimasti kuten muutkin varusteet. Pallot ei ole ikävä kyllä kehittyneet mitenkään. Ne lentelee edelleen mihin sattuu.

Minua innostaa tämän urheilulajin haastavuus – miten ihmeessä tuollainen pieni pallo voi pitää isoja ihmisiä pilkkanaan?

Minua innostaa myös lajin tarjoamat mahdollisuudet tarkkailla omaa kehitystään – yleismaailmalliset tasoitusjärjestelmät (vaikka ovatkin osin erilaisia maasta riippuen) sekä yleisesti käytetyt ja ymmärretyt pelin tilastointimenetelmät, joilla pystytään ymmärrettävästi keskustelemaan oman pelin vahvuuksista ja heikkouksista. Nämä tekijät mahdollistavat myös jatkuvan kilpailemisen omaa itseään vastaan, täten saan myös tyydytettyä oman kilpailuviettini. Minä en pidä kilpailutilanteen tuomasta ylimääräisestä jännityksestä.

Minua innostaa myös onnistumiset kentällä. Tikkusuorana lentävät draivit, lipun viereen putoavat lähestymiset ja reikään uppoavat putit. Ja ymmärrys siitä, että jotain pitää todellakin tehdä oikein, että onnistumisia tulee.

Joku on myös saattanut joskus huomata, että minua kiinnostavat myös ne välineet (erityisesti itsetehdyt), joilla tätä lajia harrastetaan – tuokin osa-alue lajista on addiktiivinen.

Upein tunne on kyllä se, kun joskus saa pallon käyttäytymään siten, miten on ennen lyöntiä suunnitellut.

Yleensä golfia pelataan, liikunnan, esteettidyyden, kilpailun,
statuksen, high society-leimautumisen, rentoutumisen, hyvän seuran ja siistin lajin takia. Golfarilla on herran kukkaroissa olon tuntu.

Isäni pelasi golffia,mutta pidin lajia koukkupolvisten lajina.

Sitten Wulff ja Aarne HALLAMA kutsuivat Krapihoviin Tuusulaaan ja Jusa Hämäläinen opasti swingin alkulähteille v. 1986. Kun puumaila osui ekan kerran kunnollla ja pallo lensin.130 metriä – olin myyty. Muta odotin 2 vuotta , että pääsin Innisbrookiin jenkkeihin oppimaan golfia oikeassa ympäristössä.

Olin 44 v ja ensi vuonna täytän 60 .

Golfissa on jotain tuoretta kuin mäkihypyssä , kun lähdet hyppyrimäkeen tai avaat 1. teellä – usein dreiverilla-

olet jossakin sfäärissä ja poissa arkipäivän murheista.

Sitten annat vaan mennä ….

Tämä laji on ihmisille, jotka kaipaavat haastetta. Ihmisille jotka saavat perverssiä tyydytystä siitä, että vaikka kaikki on kunnossa ennen kierrosta ja pelin pitäisi kulkea kuin unelma niin toista lyöntiä haetaan jo metsästä 😉

Mikään vaatteet päällä tehtävä juttu ei voita fiilikseltään sitä, kun lyöt täydellisen avauksen PING-äänen saattelemana keskelle väylää, kauas. Pelitoverit lakonisesti toteavat ’hyvä lyönti’. Sisälläsi kihelmöi kun kävelet taas pallolle ja olet taas nollassa.

Mikään ei voita sitä, kun pitkä rauta päätyy 150m päästä lipun viereen.

Mikään ei voita sitä, kun sateessa rämmit ojan taakse ja yrität lyödä toivottomassa asemassa olevaa mutaista palloa ja se lentää 3 metriä päätyäkseen ojan pohjalle.

Tämä laji tarjoaa elämyksiä ja emme palaisi aina uudelleen kentälle jolleivät monet huonot kokemukset jäisi harvojen mutta orgastisten täydellisten suoritusten varjoon.

Teen montaa muutakin asiaa zenmäisellä antaumuksella, mutta golf tarjoaa jatkuvasti valaistumisen tunteita, kun tietää että seuraavalla lyönnillä on vain yksi rata eikä se voi epäonnistua. In-the-zone.

Viime keväänä 54 nyt 20,6

Miksi puolet suomalaisista aloitti laskettelun takavuosina? Samoin joskus -70-luvun alussa ’kaikki’ pelasivat tennistä? Lähes koko maa pysähtyi seuraamaan BB loppuotteluita Wimbledonissa.

Silloinkin oli elämää ko lajien ulkopuolella ja kaiken aikaa on myös muita ilmiötä kuntoilussa, niinkuin muillakin inhimillisen elämän alueilla.

Kyllä tietyt sosiaalliset kuviot selittävät golfin suosion tällä hetkellä. Toinen aikuisväestön liikuntaharrastus, sauvakävely, sopisi useimmille meille paremmin, mutta siltä lajilta puuttuu näkyvät edustajat. Siinä ei saa haluttua leimaa otsaansa eliitin tai sopulilauman jäsenenä. Lähes kaikki ’celebs’ harrastavat golfia, eikä ketään sauvakävelyn harrastajaa tuoda julkisuuteen.

Siis sopulilauma johtaa sopulit haluamaansa suuntaan. Mutta kun asiaa tarkastellaan 20-vuoden kuluttua, on tilanne varmasti toinen. Golf on jäänyt lajiksi muidenjoukkoon ja sopulilauma suunnistaa uusiin seikkailuihin.