Niih ja sitten näistä normaalin hintaisista voi kyllä suositella lämpimästi Ardbeggiä minkä vasta vuosi sitten löysin. Todella hyvä jos tykkää savunmakuisista.

Hmm pitääkin varmaan vaihteeksi käydä tuolla viskihyllyn puolessa.=) Kesällä ei hirveästi tule viskejä maisteltua.

Parikymmentä vuotta alaa harrastaneena voisin muutaman ajatuksen heitellä minäkin …

Vuosien varrella saamistani viski-lahjoista korkeimmalle rankkaan vuoden 1975 Ledaigin. Mullin saari ei ole kovin tunnettu viskeistään, mutta perinteiden ja laadun kannalta pitäisi olla!

Mutta, mutta … : Jos veljelläsi ei ole tapana ostella yli 50 euron viskejä, on valitettavan todennäköistä, että sadan euron helmi löytää tiensä vitriinin koristeeksi, eikä hän sitä raaski korkata kuin vahingossa kaveriporukan jatkoilla neljän promillen humalassa, jolloin mikä tahansa korpikyynel kelpaisi. Näin olen nähnyt käyvän monelle kertaluokkaa halvemmallekin pullolle, ja silloin on lahjasta pointti poissa.

Joten ehdotankin, että unohdat todella kalliit pullotukset, ja hankit lahjan joka varmasti tulee käyttöön. Kaikka tässä ketjussa mainitut ovat kelpo viskejä (Dalwhinnie ei ihan kaikille maistu) ja nuo Laviksenkin ehdotukset sijoittuvat muistaakseni 60-70 euron hintaluokkaan, eli aivan realistisia vaihtoehtoja.

Mutta sen sijaan, että hankit yhden tosi kalliin taikka jonkin vanhan tunnetun vähemmän kalliin, niin suosittelisin pientä kokoelmaa japanilaisia viskejä. Harva on niitä koskaan maistaunut, mutta ne ovat laadultaan (ja melko pitkälle maultaankin) täysin skottilaisten luokkaa. Saatavuus on Suomessa surkea ja Euroopassakin heikko, mutta ainakin arvostettu Royal Mile Whiskies pitää ihan kelpo varastoa. Jos valitset noista vaikkapa kolme kohtuullisen hintaista merkkiä, niin saat lahjan, jossa mikään osa ei ole liiaan kallis avattavaksi, mutta takaan, että lahjan saaja muistelee lahjaasi lämmöllä pitkään.

Jos lahja on saatava pikaisesti eli et ehdi tilaamaan netistä ja odottelemaan tullauksia, niin kelpo paketin saat mistä tahansa Alkon valikoiman kalliimman pään mallasviskistä höystettynä parin vuoden tilauksella Whisky Magazine -lehteä. Jokainen viskin ystävä lukee tuon lehden takuuvarmasti kannesta kanteen ja jos vielä toisessa kädessä on vaikkapa lämmittävä Glenlivet-annos, niin syysillan pimeys ei harmita yhtään.

expat kirjoitti: (13.8.2007 7:29:29)
Oma suosikkini on Islay whisky Lagavulin. Sita on jopa vaikeaa loytaa, mutta Suomen Alkosta olen viimeiset pari vuotta sita ostanut. Maistuu savulle ja turpeelle, ei aivan niin voimakas kuin Laphroaig (jota muuten kannattaa kokeilla jos loytaa casket strength, 57%). Pehmeammista esim Dalmore kelpo juotavaa.
Kiva nahda etta on muitakin viskin ystavia taalla ja kukaan ei ole edes ehdottanut mitaan blended viskia puhumattakaan bourboneista…

Ei kai viskin ystävät blandiksia suosittele! Ei edes Mekong-viskiä. Kiva, että asiantuntemusta löytyy. Nyt on Minjalla ainakin valinnan varaa.

left kirjoitti: (13.8.2007 7:54:42)
Ei kai viskin ystävät blandiksia suosittele! Ei edes Mekong-viskiä. Kiva, että asiantuntemusta löytyy. Nyt on Minjalla ainakin valinnan varaa.

Tämä yleinen blended-viskien halveksunta on aika erikoinen juttu. Uskoisin, että se juontaa yleensä enemmänkin suppeasta kokemuksesta ja blended-viskien halvasta mielikuvasta kuin laadullisista kriteereistä. Toki ne parhaiten tunnetut red-labelit, grantsit ja perus-ballantinesit ovat sopivia enemmänkin kotibileisiin ja humaltumistarkoitukseen, mutta ei kaikkia blended-tyyppisiä viskejä pidä sen perusteella tuomita. Itse asiassa useimmat single maltit ovat blended (tai oikeammin ’vatted’) viskejä siinä mielessä, että ne on miksattu useista saman tislaamon tuotteista. ’Blended’ tarkoittaa vain, että mukaan otetaan myös muiden tislaamojen ’single malt’ viskejä sekä makuvivahteiden korostamiseksi/pehmentämiseksi myös pienehköjä määriä muita tisleitä. Ei se automaattisesti tarkoita huonompaa laatua tai makua.

Suosittelisin tutustumaan vaikkapa Whyte&Mackayn ja Cutty Sarkin tuotteisiin, niin ehkäpä mieli hieman avartuu.

Samoin, jos eteen sattuu Jack Daniels Silver Select -pullo, niin älkää ohittako sitä vain koska on jenkkiviski (jep, jep, tuo on Tennessee eikä bourbon, mutta pointti tuli selväksi).

Kanadalaisiin en minäkään koskisi ….

Bogisti kirjoitti: (13.8.2007 10:09:32)

left kirjoitti: (13.8.2007 7:54:42)
Ei kai viskin ystävät blandiksia suosittele! Ei edes Mekong-viskiä. Kiva, että asiantuntemusta löytyy. Nyt on Minjalla ainakin valinnan varaa.

Tämä yleinen blended-viskien halveksunta on aika erikoinen juttu. Uskoisin, että se juontaa yleensä enemmänkin suppeasta kokemuksesta ja blended-viskien halvasta mielikuvasta kuin laadullisista kriteereistä. Toki ne parhaiten tunnetut red-labelit, grantsit ja perus-ballantinesit ovat sopivia enemmänkin kotibileisiin ja humaltumistarkoitukseen, mutta ei kaikkia blended-tyyppisiä viskejä pidä sen perusteella tuomita. Itse asiassa useimmat single maltit ovat blended (tai oikeammin ’vatted’) viskejä siinä mielessä, että ne on miksattu useista saman tislaamon tuotteista. ’Blended’ tarkoittaa vain, että mukaan otetaan myös muiden tislaamojen ’single malt’ viskejä sekä makuvivahteiden korostamiseksi/pehmentämiseksi myös pienehköjä määriä muita tisleitä. Ei se automaattisesti tarkoita huonompaa laatua tai makua.

Suosittelisin tutustumaan vaikkapa Whyte&Mackayn ja Cutty Sarkin tuotteisiin, niin ehkäpä mieli hieman avartuu.

Samoin, jos eteen sattuu Jack Daniels Silver Select -pullo, niin älkää ohittako sitä vain koska on jenkkiviski (jep, jep, tuo on Tennessee eikä bourbon, mutta pointti tuli selväksi).

Kanadalaisiin en minäkään koskisi ….

Hienoa tekstiä Bogisti. Edes joku täällä joka ymmärtää asiasta jotain.

Whyte & Mackayn sortimentista löytyy todellisia helmiä. Saatavuus Suomessa on heikkoa, mutta se ongelma koskee vain niitä jotka ei matkusta.

left kirjoitti: (13.8.2007 7:54:42)

expat kirjoitti: (13.8.2007 7:29:29)
Oma suosikkini on Islay whisky Lagavulin. Sita on jopa vaikeaa loytaa, mutta Suomen Alkosta olen viimeiset pari vuotta sita ostanut. Maistuu savulle ja turpeelle, ei aivan niin voimakas kuin Laphroaig (jota muuten kannattaa kokeilla jos loytaa casket strength, 57%). Pehmeammista esim Dalmore kelpo juotavaa.
Kiva nahda etta on muitakin viskin ystavia taalla ja kukaan ei ole edes ehdottanut mitaan blended viskia puhumattakaan bourboneista…

Ei kai viskin ystävät blandiksia suosittele! Ei edes Mekong-viskiä. Kiva, että asiantuntemusta löytyy. Nyt on Minjalla ainakin valinnan varaa.

Ei tarvi viskien mausta kiistellä kun laittaa puolet kokista ja puolet viskiä, siinä huonokin viski maistuu ihan samalta kuin se kalliimpi;)

Rauski kirjoitti: (29.12.2007 23:20:14)

left kirjoitti: (13.8.2007 7:54:42)

expat kirjoitti: (13.8.2007 7:29:29)
Oma suosikkini on Islay whisky Lagavulin. Sita on jopa vaikeaa loytaa, mutta Suomen Alkosta olen viimeiset pari vuotta sita ostanut. Maistuu savulle ja turpeelle, ei aivan niin voimakas kuin Laphroaig (jota muuten kannattaa kokeilla jos loytaa casket strength, 57%). Pehmeammista esim Dalmore kelpo juotavaa.
Kiva nahda etta on muitakin viskin ystavia taalla ja kukaan ei ole edes ehdottanut mitaan blended viskia puhumattakaan bourboneista…

Ei kai viskin ystävät blandiksia suosittele! Ei edes Mekong-viskiä. Kiva, että asiantuntemusta löytyy. Nyt on Minjalla ainakin valinnan varaa.

Ei tarvi viskien mausta kiistellä kun laittaa puolet kokista ja puolet viskiä, siinä huonokin viski maistuu ihan samalta kuin se kalliimpi;)

No huh… Ilmoita asiattomasta viestistä-nappulaa painettu…