Aihe: Sokettia pukkaa, p*rkele! - Golfpiste.com

31.12.–6.1. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[2][1]
KilpailuaSuomalaista

Sokettia pukkaa, p*rkele!

Etusivu Foorumit Yleistä Sokettia pukkaa, p*rkele!

Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Nimetön

    Viime kesän (ensimmäinen golfkesäni) alussa olin suhteellisen tyytyväinen rautalyönteihini, mutta puut eivät toimineet sitten pätkääkään. Juuri ennen juhannusta, kun olin oppinut jo hieman puitakin käyttämään, jopa rauta-3 tuntui toimivan, kunnes yht’äkkiä soketti iski. Noin kuukauden verran kentälle meno oli yhtä tuskaa: lähes kaikki rautalyönnit sokettia, vaikka rangella olisikin lyönnit lähtenee kohtuullisen hyvin. Niinpä pyrin lyömään mahd. paljon puilla tai chippaamaan alle 70 metriset. Tälläkin taktiikalla voi jotenkin pelata, mutta lyhyistä par-3 väylistä tuli painajaisia. Muutaman pron tunnin jälkeen (prolle oli vaikea selittää, kun rangella ongelma vaivasi harvoin, joten neuvot olivat tyyliin: ’katse palloon, kauemmas pallosta’) pääsin osittain eroon soketista ja uskalsin käyttää jo jonkin verran rautoja, mutta aika usein soketti palasi pilaamaan peliä. Kesän viimeisissä peleissä löin jo suht. turvallisin mielin rautalyöntejäni, ainoa ongelma vain oli, että lyönneistä oli pituus kadonnut (rauta-7 noin 110 metriä, kun aikaisemmin oli 140 metriä). Nyt 1,5 kk:n lyöntitauon jälkeen aloin talvitreenauksen kuplassa. Eka kerta alkoikin hyvin, kun läiskin palloja rennosti sen kummemmin ajattelematta: lyönnit olivat suoria ja napakoita, tuntui että nyt kulkee. Heti kun aloin miettiä svingiä (rytmi, taaksevienti, hartiakierto,…), soketti iski. Mätin sata palloa kädet rakoilla pelkkää sokettia. Turhautuneena aloin lyömään puolisvingillä ja taas lähti hyvin. Pysäytin ’puolisvingini’ yläasentoon ja huomasin, että eihän se ollutkaan mikään puolisvingi vaan melkein 4/5-svingi. Jatkoin iloisena pallojen mättämistä (kaikki lensivät kauniisti) ja ajattelin, että vika oli ollut vain pitkäksi venyneessä backsvingissä. Innoissani ryntäsin heti seuraavana päivänä (toissapäivänä) uudelleen kuplaan lyömään lyhennetyllä svingilläni ja mitä tapahtuikaan: ensimmäiset lämmittelylyönnit hienoja lyöntejä, kunnes aloin taas svingaamaan oikein ajatuksen kanssa soketteja. Taas noin sata palloa sokettia, välissä pari satunnaista hyvää lyöntiä! Sitten muutama chippi, pieni tauko, ajatustyötä ja eikun lyömään. Yritin taas kaikkea mahdollista (oppikirjan neuvoin ’laita pallon taakse este, johon maila törmää, jos lapa karkaa…’). Yht’äkkiä nostin vahingossa vasenta kantapäätä ilmaan pari senttiä backswingissä ja lähti hieno lyönti. Analysoin lyöntiä: paino siirtyi ’vahvemmin oikean jalan kantapäälle ja hartioiden kierto tapahtui pystymmin. Jatkoin svingaamista samaan tapaan ja nyt jokainen lyönti oli suora ja voimakas. Lähdin onnellisena kuplalta, olin voittanut soketin. Nyt kädet ovat niin rakoilla, että en voi lähteä vielä lyömään, vaikka mieli tekisi. Toisaalta pelottaa, että taas soketti iskee ja pitää keksiä uusi jippo. Varmuuden vuoksi: tietääkö kukaan pro’ta, joka olisi oikein erikoistunut soketteihin (siis pystyisi antamaan muitakin neuvoja kuin ’katse palloon’ tai ’kauemmas pallosta’). Lopuksi täytyy vielä todeta, että mikään lyöntivirhe ei ole niin raivostuttava ja kohtalokas kuin soketti. Slaissin ja hukin kanssa voi elää ja pelata, soketin kanssa ei.

    Täyttä asiaa puhut ja varsinkin tuo ’soketin kanssa ei voi elää’.

    Pari vuotta sitten minullakin oli soketti ongelma joka parani pron luona 5 minuutissa.

    ’sulla on paino liikaa päkiöillä, siirrä painoa hiukan kantapäille’.

    Se oli siinä! Ei ole sen koommin vaivanut, mitä nyt yksittäistapauksissa kun ei ole oikein keskittnyt.

    PS Yritä opetella lyömään tarkoituksella sokettia, voi olla joskus hyötyä 😉 (tai sitten ei)

    Niinpä. Soketti iskee kuin miljoona volttia.

    Mulla oli viime kaudella sellainen ajoittainen sokettiongelma, aina lyhyellä raudalla tai wedgellä, ja aina väylältä, ei koskaan raffista. Kyseessä oli poikkeuksetta lyönti johon kädessä oleva maila oli mitaltaan ns. ’spot on’. Eikä soketti tullut edes reilusti joka kerta, vaan salakavalasti ehkä kerran – pari viikossa.

    Jäljitin syyn loppujen lopuksi itsekin painonsiirtoon, tosin niin että paino siirtyi oikealle päkiälle taakseviennissä. tästä ’etupainoisesta’ asennosta oli sitten kovin helppoa tulla hoselilla palloon.

    Kun vika löytyi, loppuivat soketit siihen paikkaan. Taisi olla kyseessä pikemminkin varovaisuus tilanteessa jossa oikeasti pitäisi olla agressiivinen. Eli: kunnollinen painonsiirto lyhyissäkin lyönneissä.

    Soketti on ehkä golfin kiehtovin lyönti. ja sokettiputken uhri tutkimusten mukaan voi saada pienen aivovaurionkin sen jo olemassaolevan G-piste siirtymän lisäksi (G-piste siirtynyt alkuperäiseltä sijaintipaikaltaan jonnekin otsan alueelle aiheuttaen positiivisia värinöitä, kun napsahtaa tai kilahtaa). Sokettiputken uhria yritetään kohdella luontevasti ja asiallisesti välttäen mainitsemasta S-sanaa. Toisaalta parhaat naurut 19 reiällä sadaan parin pirtelön jälkeen juuri sokettiputken uhrin värikkäistä kertomuksista.

    Mutta asiaan: Toverit puhuvat mielestäni täyttä asiaa kun peilaan sitä omiin havaintoihini. Satunnainen soketti iskee itselläni lähes aina tilanteessa, jossa taakseviennissä, vaikkakin hartia kääntyy, käsivarret heilahtavat aavistuksen liian ulos, jolloin taakseviennin valmistumisvaiheessa vasen käsivarsi ei kuljekaan rinnan poikki riittävästi takaviistoon ja näin maila ei päädykään siihen kuuluisaan slot:iin oikean olkapään tasolle (olen oikealta pelaava). Kuvittelisin että näin juuri käy, jos paino on liikaa varpailla niin että oikeakin kantapää alkaa keventyä.

    Käytännön tilanteet itselläni ovat svingiremonttiin liittyvät mailan liikeratojen tarkkailu, jolloin perusasiat saattavat lipsahtaa. Toinen tyyppitilanne ovat vajaat lyönnit , kun bäcksvingi ei olekaan enää niin svingi.

    Itselläni samankaltainen juttu kuin Tetsalla. Esiintyy ainoastaan ’vajaissa’ lähestymislyönneissä. Pahimmillaan lähes joka kerta, nyttemmin vain satunnaisesti. Henkisesti tosi rankkaa, koska ekan ilmentymän jälkeen ko. tilanteissa ei pysty välttämään ajatusta soketista.

    Perstuntumalta tuntuu siltä, että soketit ovat esiintyneet ’ylikontrolloiduissa’ lyönneissä.

    Kallialan Ville neuvoi aikanaan sokettilyöjää: ’kuvittele, että siinä pallon vieressä on lasillinen konjakkia ja sen lasin pitää olla siinä vielä lyöntisi jälkeenkin.’ Yritän kuvitella ja ajoittaiset soketit korjaantuvat usein pelkästään tällä, mutta kyllä siinä varmasti on tuosta painonsiirrosta kysymys.

    Nimetön

    Hei kaverit, hyvän vinkin annoitte, kiitos! Mulla on ollut hämmästyttävä taipumus tehdä paha soketti noin 70-40 metriä lipusta, ei siis muulloin. Siis syynä on se, että tuollaista vajaata svingiä tehdessä ei teekään svingiä vaan jotain muuta, mutta mitä? Vielä kansantajuinen selitys, pliis. Mielestäni paino ei noissa soketeissa ole ollut liikaa kenkien kärjissä, mutta ehkä olen stanssannut huonosti?

    Älä jarruttele, lyö agressiivisesti kiihdyttäen sitä palloa. Siis kiihdytä palloon, kiihdytä palloon, kiihdytä palloon jne…

    Nimetön

    Yleensä mä olenkin tuossa etäisyydessä itse niin kiihtynyt, ettei siitä lyönnistä mitään tule. Kiihtymys johtuu ehkä siitä, että olen harmistunut huonosta kakkosesta, jolla jään tuolle etäisyydelle, kun piti olla edes forella…

    Soketti on meikäläisellekin kovasti tuttu vieras. Etenkin monen täällä mainitsema lyhyissä rautalyönneissä kuin salama kirkkaalta taivaalta tuleva soketti on pilannut monen hyvin alkaneen väylän tuloksen.

    Viime kesänä (ensimmäinen pelikesä) meni kolmisen viikkoa enemmän tai vähemmän harakoille soketin vuoksi. Raudat eivät toimineet juuri lainkaan. Onneksi sentään puilla sain pallon lentämään.

    Tämän vuoden harjoituksissakin soketti on ollut aika ajoin paha. Nyt olen pron ja videokameran avulla onnistunut analysoimaan mistä oikein on kyse. Soketti syntyy harjoituksissa yleensä parin sadan pallon jälkeen. Asentoni oikenee polvista. Joudun kurkottelemaaan palloon, joilloin muutenkin helposti liian eteen joutuva painoni siirtyy yhä enemmän päkiöille. Kun siihen yhdistetään minulle ominainen liian heikko grippi, eivät lyönnit kerta kaikkiaan onnistu ollenkaan.

    Erään asiantuntijan antama neuvo yrittää pitää paino backsvingissä taaemman jalan kantapäällä auttaa. Myös svingin radan jyrkentäminen tepsii ainakin minulla pitemmillä mailoilla. Palloon kannattaa yrittää myös lyödä mailan kärjellä. Siitä huolimatta ei koskaan tule lyöneeksi lyhyttäkään chippiä ohi. Ilmeisesti ihminen itse asiassa pyrkii tiedostamatta lyömään mailan varren päällä eikä lavan sweetspotilla. Minulla kyllä on asiaan saattuneet vaikuttaa myös kaksiteholinssit. Tarran laittaminen lapaan paljastaa, mihin osumat yleensä tulevat. Aika monella ne varmasti osuvat turhan tyveen, vaikka soketteja ei tulisikaan kuin harvoin.

    Kovasti pinnistäen olen vähitellen saanut grippini likipitäen neutraaliksi ja asentoni paremmaksi. Muutamat viime treenit ovat tuntuneet juhlalta ja soketit jääneet kuriositeeteiksi jopa 500 harjoituslyönnistä huolimatta.

    Voi voi kun on tuttu vaiva! Kun se iskee niin tuppaa toimimaan kaikissa mailoissa mutta se tulee lyhyiden rautojen kautta. Mitä enemmän alat varomaan ja pelkäämään niin sitä varmemmin tuntuu soketti tulevan. Allekirjoitan tuon paininsiirron mutta taitaa enemmän olla kysymys vartalon kierrosta ja kesien väärästä radasta taakseviennissä. Joskus se on korjautunut yhtä nopeasti kuin tulikin kun kiinnitin huomiota hartialinjaan. No mitä lienee oikeasti tapahtunut, ehkä siinä muuttui moni muukin asia samalla. Kesä kun tulee niin harjoittelen taas paljon vain lyhyillä raudoilla rinkun pellolla. Se on ilmaista ja kannattavaa pelin kannalta.

    Nimetön

    Perskuta. Mullakin on silloin tällöin tapana harotella Rinkussa samassa paikassa. Ookko päässy totistaan meikäläisen sockettia? No, ei ole harvinainen ilmiö. Itku silmässä näitä viestejä luen, koska niin monella vagiojäsenellä kuuluu olevan identtinen ongelma. Ilman näitä turkasen sogetteja ja muita 70 m ennen reikää tekemiäni vihreitä mä oisin jo pitkään ollu sinkeli. Tai no, ehkä pitkäkin peli kaipaa tiettyä rauhoittumista.

    Yhtä yksiselitteistä fixiä en asiaan löytänyt mutta tällaisia tarkistuspisteitä voisi katsoa:

    – pallolle asettuminen, stanssi mieluummin vähän kapeaksi kuin leveäksi, se ehkäisee lantion ylimääräistä liikettä

    – polvet hieman koukkuun, pois ’lukosta’, jalkaterät ulospäin, vasen auki 20 ast., oikea 10 ast.

    – vartalo lantiosta taittaen pallon päälle (tämä on tärkeää ettei jää kyyryyn pallon päälle)

    – leuka ylös että hartioilla on tilaa kiertyä

    – oikea etäisyys pallosta siten että oikea käsi roikkuu vapaasti alaspäin, maila tuodaa sitten kädelle site että käden rento roikkuminen voidaan ikäänkuin siirtää mailaan

    – pallon paikka oikea (driveri: vasemman kantapään sisäreuna, 5i pikeepaidan logo, P noin keskellä-2 pallonmittaa takajalalla)

    – vartalon asema kaikilla mailoilla siten että pallon takareuna on vasemman posken tasolla (selkäruoto suorana mutta hieman takakenossa)

    – grippi kaikilla mailoilla siten että maila on sen luonnollisessa asennossa pallon takana

    – otteen vahvuuden tarkistus: vasemmasta kädestä pitäisi näkyä kaksi rystystä, ei enempää tai vähempää, vasemman käden peukalo gripin keskiviivan oikealla puolella

    – oikea käsi vasemmanpäälle siten että oikean käden elämänviiva tulee vasemman käden peukalon päälle, koko ote on tiivis muttei tiukka

    – oikean käden etosormi on hieman irti keskisormesta ikäänkuin ’liipasimella’

    – jos ote on oikein, voit laittaa kolikon oikean käden peukalonhankaan ja se pysyy siinä

    – suuntauksen tarkistus: laita maila kantapäiden taakse — >> linjan pitäisi olla lipulle –>> hartiat kantapäiden suuntaiset

    – swingissä keskity: 1) lantio ei liiku sivusuunnassa koko swingin aikana 2) oikea jalka ei saa suoristua backswigissä 3) backswingissä painon tunteen pitää pysyä jalkaterän sisäsyrjällä

    – swingi tapahtuu ikäänkuin vartalon ’edessä’ kun backswingin alussa maila on vaakasuorassa tulee varren osoittaa lipulle

    – hartioiden kierotason tulee säilyä selän mukaisena

    – tavoittele aluksi vain 2/3 swingiä

    – tarkista joka vaiheessa ettei swingi lähde pois planelta flättinä sisään

    – aloita downswing kuolemanrauhallisesti, koko aika maila tuntien

    – paino siirtyy pääosin etujalan puolelle

    – downswing lähtee jaloista ylöspäin, vartalon isot lihakset vetävät kädet mukaan, älä lyö käsillä palloa

    – downswingin tarkistuspiste on sama kuin backswingissä:kun maila on vaakatasossa, sen varsi osoittaa lipulle ja sinun pitäisi nähdä juuri ja juuri oikea kengänkärki mailan varren yli

    – ranteiden vapautuminen tulee vartalonkierrosta johtuvasta keskipakovoimasta kuin itsestään; saatto ihan rennosti ja vapaasti läpi

    – vartalossa koko ajan tunne että pysyt ’pallon takana’

    – downswingissä hae fiilistä jossa oikea olkapää kiertyy ikäänkuin käsien alta pois, se ehkäisee liian aikaista mailan releasea

    – lyönti ei lopu palloon, swingaa loppuun saakka

    – koko hommassa voima ja turha kiire swingistä pois

    Tässä tajunnanvirtana ne asiat jotka itse tsekkaan ongelmatilanteissa. Kun menee rangelle niin tietysti pitää lämmitellä kunnolla ennen ensimmäsitäkään lyöntiä. Sen jälkeen ensin TIIN PÄÄLTÄ 9i:llä 5-8 palloa vain pelkkää rentoutta tavoitellen, sitten 7i ja 5i sama juttu, vain rentoutta tavoitellen TIIN PÄÄLTÄ. Mieluummin kapeahkolla stanssilla jotta et voi käyttää voimaa. Vain rentoutta tavoitellen. Sitten kun olo alkaa olla rento ja lyönti napsahtaa niin sitten vasta matolta ja taas rennosti. Heti jos alkaa mennä ketuilleen niin paluu tiin päälle ja turha puristus pois.

    Soketti tulee usein asioiden summana: liikaa voimaa, riittämätön hartoidenkierto, leuka hartioiden tiellä, käsillä lyöminen, lantion liikkuminen sivusuunnassa ja liika jalkatyö/oikea jalka suoristuu backswingissä, paino jää downswingissä takajalalle, hartioiden kiertotaso eri kuin selkäranka.

    Että tällaista, turhat paineet veks,

    Soketti oli joskus tuttu juttu, mutta nyt olen nujertanut sen (lähes) täysin … kop … kop…

    Monen mainitsema ’kauemmaksi pallosta’ on mielestäni täysin väärä ohje. Kun olet ’liian kaukana’ pallosta, niin backswing lähtee pakostakin ’sisäänpäin’ eikä taaksepäin niinkuin sen pitäisi lähteä. Tällöin maila tulee ’hosel edellä’ palloon ja siitä syntyy iloinen soketti.

    Minua auttoi: pallo lähemmäksi, backswingissä painoa oikean jalan kantapäälle ja downswing vähän jyrkemmin palloon.

    Soketti ei enää vaivaa, yeeesss …

    Hyvä kommentti! Tässäkin, kuten monessa muussa svingiongelmassa, ongelman ’luonnollinen’ korjausliike vie syvemmälle suohon, eli peruutellaan kauemmas pallosta, jolloin paino kaatuu downsvingissä vielä enemmän varpaille jne…

    Melkovarman soketin saa lyötyä lyhyellä mailalla kun paino stanssissa on päkiöillä ja polvet lukossa. Siitä sitten käsillä vajaa svingi niin avot, toivottavasti lippu oli noin 40 astetta kohdelinjan oikealla puolella.

    Soketissa pallo ei välttämättä osu kuin muutaman millin sivuun hyvästä lyönnistä =)

    Itsekin ajoittaisesta soketista (mikä on eri sokettityypeistä se pahin) kärsineenä yhdyn -hexa-an ja Boscoon siinä ettei kannata mennä kauemmaksi pallosta sillä paino siirtyy helposti vain enemmän varpaille. Tai ainakin kohtuus siinäkin.

    Itsellä sokettia pukkaa vain pitserillä ja lobbarilla, erityisesti viimeksimainitulla.

    Onko mahdollista, että kevyempi svingipaino aikaansaa soketin? Lobbari tuntuu kevyemmältä. Lyijyteippiä?

Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
Vastaa aiheeseen: Sokettia pukkaa, p*rkele!

Etusivu Foorumit Yleistä Sokettia pukkaa, p*rkele!