Hyvä kysymys ! Joskus olen tuuminut (tai aika usein) itse samaa, mutta varmaa vastausta en ole keksinyt. Ehkä se viehätys piilee lajin haastavuudessa. Mene ja tiedä.

Miksi harrastan lajia?. Itse olen huomannut että se on toisinpäin, LAJI HARRASTAA MINUA! Aamulla kun kävelee bägin ohi on sieltä kuuluvinaan ääni ’ Iskä mikä unohtu, vai käytkö ensin kaupassa?’. Sitten kun siirtyy sitä lähemmäs alkaa kuulua pulinaa, pitkät raudat kinaa keskenään ’minä aloitan tänään’ sanoo rauta kakkonen, jolloin Draiveri murahtaa ’ Olkaas hiljaa tumpit, kyllä minä olen se joka avaa’. Sitten se menee jo kinaamiseksi, rauta seiska: ’ minä lyön ainakin sen 150 metrisen lähestymisen’, johon kuutonen huutaa ’ jos isi ottaakin minut’, ja kinaan yhtyy myös putteri ’ lälää,, minulla iskä lyö pallon aina viimeiksi kuppiin’, seiska huutaa ’on se cipannut minullakin’, kuuskymppinen ’Ja minulla’. SILLOIN täytyy ravistaa bägiä ja sanoa ’Olkaa nyt hiljaa lapset, puolenpäivän jälkeen mennään’, kun kävelee poispäin bägistä kuuluu hirveä helinä ja huuto ’Lyödäänkö tänään’ ja heti perään kuorossa ’TIETENKIN’!

Joten tässä vaiheesa vielä laji harrastaa minua.

Ei ollut varoitustarraa, kun kylmiltään lainamailalla löin rangella ekan kerran golfpalloa. Onnistuin liian hyvin ja nyt olen ’koukussa’ . Missä on golf AA-kerho?
Kun kerran varoitustarroja laitetaan, moneen paikkaan niin miksei golfvälineisiin.

Ps olisikos hyviä lyhyitä ja nasevia ehdotuksia ko. tarroiksi ?

Jaa, tuota olen usein miettinyt, vaan en vastausta vielä löytänyt. Miksi harrastan lajia, joka ei ole vielä neljän vuoden aikana suonut minulle yhtään onnistumisen hetkeä. Yksittäisiä pieniä toivonkipinlitä kyllä, mutta lopussa aina masentava ja traaginen romahtaminen. Toivottavasti ensi kaudella tiedän enemmän.

Joskus mietin että milloin minulta menee tähän mielenkiinto kokonaan. Kuka ties ensi vuonna, ehkä ei koskaan.

Kaikesta huolimatta – on minulla hauskaa ollut. En vain ymmärrä että miten kummassa…

Golf on mielestäni maailman paras ja vaikein pallopeli, koska loppupeleissä pelaat vain itseäsi vastaan. Siinä kai se suurin viehätys. Joka kerta golfkentällä opit (et välttämättä tietoisesti) jotain uutta itsestäsi ihmisenä.

Säännöt ovat melko selkeät ja väylää pitkin lyödessä et juurikaan joudu sääntöjen kanssa tekemisiin. Golf tosin vaatii myös tietyn taitotason, että pelistä pääset nauttimaan enemmän. Tämän vuoksi harjoittelukin on mielekästä. Omaa tasoa voi myös helposti verrata toisiin pelaajiin ja tasoitusjärjestelmän ansiosta voit tasaväkisesti kilpailla huonompi/parempia vastaan.

Golf vaatii ”oikean henkisen kypsyyden”. Golf ei todellakaan uponnut minuun 14 vuotiaana, kun muutama kaveri tai koulun liikuntatunnilla rangella kävimme. Jääkiekko, jalkapallo, salibandy… ja mikä muu tahansa meni ohi ja kovaa. Kun jostain itse lajin sitten keksin ja ostin puolisetin Wilolta Kokkolasta, oli se menoa. Omaa innostusta alussa (mikä erittäin tärkeää) tuki hyvä GC-kurssin vetäjä, Tommi M. Gumbölessä.

Useissa muissa pallopeleissä ulkopuoliset tekijät (tuomarit, joukkuekaverit,…) voivat pilata oman hyvän suorituksen. Golfissa huono peliseurakaan ei sinulta birdietä pois vie.

Edelleen harrastan muitakin pallopelejä, mutta golfin asema kasvaa koko ajan.

Aloitin pelin noin nelikymppisenä. Monet entisistä toisten lajien pelikavereistani pelasivat ja monesti teki mieli aloittaa, mutta työ- ja perhesyyt valitettavasti viivästyttivät aloittamista.
Menin sitten kerran rangelle erään kaverini kanssa palloja lyömään ja paikalla sattui olemaan klubin toimari, joka jäi oikein seuraamaan ensimmäistä kertaa palloa lyövää meikäläistä ja kehoitti näkemänsä perusteella minulle pelin aloittamista.

Samana kesänä sitten cg-kurssille ja samalla tiellä ollaan. Laji näyttää sopivan itselleni hyvin, koska kehitys oli alussa nopeaa. Nyt on kuitenkin lähempänä kuuttakymmentä kehitys pysähtynyt eikä tasoitus enää laske(ei kyllä juuri nousekaan), pitäisiköhän alkaa harjoitella? Harjoittelu on tympeää, pelaaminen on hauskempaa.

Kaikki riippuuu kuitenkin tavoitteista. Luulin jo viime talvena aloittavani harjoittelun, mutta ei se sitten huvittanutkaan ja silloiset kaavailuni tasurin laskemisesta kakkosella alkavaksi eivät toteutuneetkaan. Mutta ehkä ensi kesänä?

Tämä on vaan laji, joka antaa tyydytyksen monenlaisista suorituksista: pitkä draivi, komea rauta nelonen matkaa lipulle 190 m, lähes tikanheittoa muistuttava rauta 8 lipun juureen. Puolikas wedge metrin päähän lipusta. Matala rullaava chippi melkein kuppiin. Korkea pehmeästi lyöty lobbi. Pitkä upotettu putti. Avaus väyläbunkkeriin, sieltä griinibunkkeriin, kevyt nosto lipun viereen ja helppo par.

Toinenkin puoli golfilta löytyy: quick hook outtin. Armoton slaissi metsään. Topattu rauta nelonen niin, että käsissä tuntuu. Soketti rauta kasilla, enhän minä sokettia lyö. Topattu puolikas wedge…..bunkkerilyönti bunkkerista seuraavaan bunkkeriin.

Sitten vielä tosi koville reenaajille. No nyt mää olen pelannut 17 väylää parissa. Nyt kun vaan hoitelen viimeisen väylän birdiellä, niin ….. aaaarrggghhhh (mitä se tonne lähti ?)

MIKSIKÖ HARRASTAN TÄT LAJII ?

No ensteks pitää tunnnustaa, että en voi hyvin jos en liiku , urheile ja ehkä myös kilpaile.
Isäni Willehard , joka syntyi Iisveellä oli urheilija; yleisurheilija mutta ennenkaikkea hiihtäjä. Voitti hiihossa Iisveellä nuorten piirinmestaruuksia IIsveen Kirissä ja myöhemmin tek samoin Helsingin Tovereissa ’ Torsuissa ’ Stadissa. Mie näin Faijan hikisii lenkkivehkeitä jo tuttipullon takaa. Vaikka asuimme Sörkässä , Kurvin talossa, naapuripuutalon pihalla pääss hihtään remmareilla latui jo 4 v.

Sit tul 10 v mäkihyppy. Se on jo kaluttu luu.

Mut oli lisäks 11 18 v v oppikoulun kaikki palloilulajit varsinkin fudis, uinti , seiväshyppyy , kuulantyöntö ja kiekonheitto. Mie urheilin 2 v- 25 vuotiaaksi aktiivisesti.

Sitte opiskeltiin, mentiin, naimisiin, tehtiin poika, tehtiin duunii 25 v – 60 v. , mut liikuttiinkin Finlandia ja Pirkan hiihto, Sulkavan soutu, Suomen halkijuoksu jne.

Faija urheili edelleen vanhojen ukkojen lajeja – mie häpesin ku hän vielä 35 vuotiaana hiihti ikämiehissä. ’1960-luvulla yli 30 v liikkuja oli yleisen mieilpiteen mukaan vähän
uuno . Mut hää myös keilaili ja pelasi Laajasalon par 3 kentällä yhellä mailalla golffia.

Voi, et mie inhosin näit käppyräleukojen lajeja kielailu ja kolohvi. Ei tullut mieleenkään
osallistua kumpaankaan lajiin. 49 v keilasimme kerran faijan kaa – se oli ihan mukavaa. ’ Muuten faija kyllä tuki mua urheilussa samoin mutsi . Faija vei Volkkarilla mäkikisoihin.

Mut sitä ennen v. 1968 , Aarne Hallama , silloinen Wulffin johtaja ol kuttunut minut 42 v. ikäloppuna huonokuntoisena , silloisen konsultttinsa , Krapihoviin Tuusulaaan Wulffin asiakkaiden kanssa tutustumaan kolohviin. PRO: na oli Jusa Hämäläinen . Puttaamine oli tuttua pienoisgofradalalt, mutta saimme lyödä myös puumailoilla. Yksi lyönti osui niin , että luulin 200 metrin päässä kulkevan pariskunnan saavan sen päähänsä. Joku vieressä kehaisi , että sulla on tatsia lajiin.

Kolohvissa oli jotain , joka jäi kiinnostamaan. Mie tein sellaisen kumman päätöksen ,että
päätin säilöä kolohvin alkamisen, kunnes voin aloittaa sen kunnolla. Opettelin aikoinaaan tenniksen itekseni ja siitä jäi niin pal teknisii virheitä, että nyt päätin olla viisaampi.

1988 lähin jenkkilään Innisbrookiin oppimaaan kolohvii. Suomessa liityin Nevakseen
ja pelasin ahkearsti 1988 – 1998.

Eine kurze Einfuehrung zu den Thema.
Harrastukseni alkoi siis sattumalta – kiitos Aarne Hallaman ja Jusa Hämäläisen.

Miksi sattuma-alun jälkeen vielä pelaan on se , että 1996 ( 1998 ) saamani dibateksen hoito vaatii liikuntaa ja kolohvi on tähän nummero uuno.

Pidän urheiluista, siis kolohvista, erikoisesti , koska vielä 63 v pystyn parantamaan peliäni kaikilla tasoilla.

Kolohvi on kuten makihupppu uksilolaji ja sopii minulle.

Ulkoilmaurheilu on hapekasta.

Kolohvi on haastava laji monella rintamalla.

Rakastan luontoa – erikoisesti lintuja, mutta myös kettuja, alligaattoreita, kipilkonnia ja
käärmeitä.

Haluan jättä lajin myös pojalleni, veljenpojalleni ja lähipiirilleni liikunnalliseksi perinnöksi.

Mitään muuta lajia en jaksaisi häärätä 4 -5 h yhteen menoon ja 18 reiällä toivoa uutta rundia.

Koska te hyvät pelikaverini Stadis, Manses, Lahes, Turuus, Rovanimel, USA:ssa, Ruottissa , Virossa, pelaatte jne. – tapaan upeita tyyppejä – käyn hienoja keskusteluja – saan elämyksiä.

… ja aina joskus voitan kolohvikisan ja saan valita vaimolle tai pojalle tai miniälle tai itelle kivan kaman kotiin vietäväksi ja anteeksi pyynnöksi , että vietän niin pal aikaa kolohvikeitailla.

Kiitti Ebox, että veit homman oikeille raiteille ja Aplellin juttu on ihan poskettoman hyvä. Muistan , ku Ebox aloitteli GP:ssä ni näin hänessä pal positiivista voimaa – kuljet Aplell samaa tietä – älkää välittäkää karavan keinuen kulkoo – koerat haukkuva -se on niitten tehtävä.

Pelakkaamme kolohvii.

Lopuksi Mark Twainia mukaellen – anteeksi , että kirjotin pitkään, mutta minulla oli niin kiire, etten kerent funtsaaman lyhywest.

Reissin profiilin mukaan kaikkea toimintaani ohjaa 16 perushalua: valta (myös johtajuus), uteliaisuus, itsenäisyys, status (myös huomionhalu), sosiaalinen kontakti (myös leikki), kosto (myös voitonhalu), kunnia (perinteisen moraalikoodin noudattaminen), idealismi (myös oikeudenhalu ja altruismi), liikunta (elinvoimaisuus), romantiikka, perhe, järjestys (myös rituaalien noudattaminen), syöminen, hyväksyntä, rauha (turvallisuus) ja säästäminen (keräily).

Lisäksi golf on ainoa realitysarja, jossa en tarvitse digisovitinta. Toimii myös langattomasti ja kannettavissa.

sen takia että ikinä ei voi ollla liian hyvä tässä lajissa ja haroitella pitää ja paljon

kebax kirjoitti: (13.10.2007 0:32:29)
Miksi

Ehkä juuri siksi. Tahi sen takia, tai siitä huolimatta.. Nyt herätät kysymyksen miksi ei? En pysty tyhjentävästi vastaamaan enää mihinkään.. vetäydyn miettimistauolle.

Kysy jotain helpompaa..

Aplel kirjoitti: (17.10.2007 7:23:26)

Tilpehööri kirjoitti: (16.10.2007 22:21:31)

kebax kirjoitti: (13.10.2007 0:32:29)
Miksi

Ehkä juuri siksi. Tahi sen takia, tai siitä huolimatta.. Nyt herätät kysymyksen miksi ei? En pysty tyhjentävästi vastaamaan enää mihinkään.. vetäydyn miettimistauolle.

Kysy jotain helpompaa..

Vuotiko kelluntapuku? saitko mitään?.

Ihanko oikeasti kaipasit kaveria?