Viimeisimmässä Golf-lehden numerossa on Sääntöpalstalla seuraavanlainen kyssäri (pääpiirteissään): Pelaaja merkkaa pallonsa kaksitasoviheriöllä ja asettaa sen takaisin. Asettamisen jälkeen (tässä oletetaan, että merkkausnasta on poistettu ja pallo on hetken paikallaan) pallo alkaa vieriä rinnettä poispäin reiästä, jolloin pelaaja nappaa liikkeessä olevan pallonsa käteensä ja asettaa sen takaisin alkuperäiseen paikkaansa. Tämän jälkeen hän jatkaa pallonsa tuosta paikasta reikään. Menikö oikein? Leppävuori antaa ko. tilanteesta 2 penttiä säännön 20-7c (väärästä paikasta pelaaminen) perusteella. Minusta tuossa pelaaja rikkoo paitsi sääntöä 20-7c niin myös sääntöä 1-2. (Exerting Influence on Ball). Miksi Leppävuori antaa tuosta vain 2 penttiä? Tästä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen. Milloin niitä rangaistuksia yhdestä suorituksesta annetaan yhteenlaskuperiaatteella ja milloin semmoisella ’sulauttamisperiaatteella? Esimerkki: Kuvitteellisen kentän 5. reillä kiivastuksissani lyön santamailani mutkalle läheisen männyn runkoon. Seuraavalla reiällä lyön kyseisellä mailalla bunkkerista siten, että taakseviennissä maila koskettaa hiekkaa ja lyötyäni palloni osuu kaksoiskosketuksen jälkeen ensin bägiini ja sitten vielä itseeni. Minun mielestäni rikon tuossa bunkkerilyönnissäni sääntöjä 4-3b, 13-4b, 14-4 ja 19-2b (kahdesti). Yhteenlaskettuna noista rikkomuksista tulisi yhteensä 2+2+1+2+2 = 9 penalttia, mutta näin monta rangaistusta ei sentään tule, koska on olemassa jokin mystinen sääntö, jonka perusteella rangaistuksia ’sulautetaan’ yhteen. Mikä tämä sääntö on, mistä sen löytää ja miten sitä käytetään? Ja montako penalttia tuosta esimerkistäni oikeasti tulisi? Entä tuosta Golf-lehden kysymyksestä, onko Erkin vastaus oikein, ja jos on, niin miksei säännön 1-2 rikkomisesta anneta ragaistusta?