Hieno suoritus! Onneksi olkoon Janos!

Miksei urheiluruutu tai Tulosruutu noteerannu mitenkään??? Mitä on tapahtunu! Häh????

Aijaa, täytyy tsekata toi linkki…

Jep hurjat kiitokset kannusteista jälleen.

Joo Joni Virtanen löi yhden melko hyvän pläjäyksen ja tulostasokin oli huikea siellä oli selkeästi hirveitä vaihteluita tuloksissa.

Kuitenkin kisaa joutui pelaamaan osin taktisesti, mutta silti lyöden kovaa. Ja itselläni ekana päivän räppäyksen jälkeen missattuani ekalla rundilla sektorin päätin tehdä kaikkeni saadaksen tuloksia kenttään. Pisimmät lyönti olivat tosin sillä kierroksella mutta eivät sektorissa, tuolla leipoi oikeasti meikäläisen sunnuntai swingillä reilusti yli kolmesatasia lyhkäsin taisi olla 359 jos oikein muistan.

Maa oli täynnä pientä kuhmua joka varmasti vaikutti valtavasti pomppuihin, kuhmut tosin olivat niin pieniä ettei niihin voinut tähdätä lainkaan.

Mittamiesten mukaan pelkkä rulli ei ollut syynä pitkiin lyönteihin, sillä minulla, Patrick Anderssonilla, Marcus Endbladilla ja kisan voittaneella Joe Millerillä oli lyöntejä joissa oli Carry 400 plus metriä tosin ne tuppaavat olemaan jo herkästi ulkona kuten nämäkin lyönnit.

Hauskaa ja jännää oli, moni kova kundi putosikin varmaan sillä että jännitys ja adrealiini peittivät koko taktisen pelin kesken kilpailutilanteen.

Meikäläisen taksikuski tunnisti välittömästi Irlannissa ja kyseli fiiliksiä, joten eiköhän se TV ja Lehtikin paikalla ollut.

Seuraavissa kissanristiäisissä mun vahvuuteni on etten usko kenenkään muun uskovan ja odottavan kisalta niin paljon kuin minä odotan, eli yllättäjänä tähtäimenä paalupaikka.

PS. lämmittelyssä jatkuvasti ventiili osumia mutta kisassa, venttiili hylki palloani onneksi kuitenkin sekin riitti.

Lue lisää: Janos Uotila

Kysymys Janokselle

Lyökö kaikki samanlaisilla palloilla, vai saako itse valita pallon? Millä palloilla siellä lyödään?

Ainiin ja kisat oli Hollystownin Golf klubilla

Lue lisää: Janos Uotila

Hollystown? Minähän olen pelannut siellä, kaikki 27 reikää, keväällä 2000… Millä väylällä siellä mätkittiin?

Älkää nyt lynkatko aloittelijaa kun kysyn. Mikä on ventiili osuma?

Linkissä

Lue lisää: RE/MAX

Pari lukemaa pisti silmään: Joe Millerin mailanpäännopeus 155 mph joka on aivan käsittämätön! Äijä lyö rautaseskallakin takalaittomia! Ja toinen mieleen jäänyt oli Jessica Wallströmin 331 yds’in tulos. Koitin googlettaa daamista kuvaa koska pitkälle lyövät naiset ovat aina kiihottaneet minua, pitkälyöntisiin miehiin en niin suurta vetoa tunne! Kerro, Janos, onko minkä kaliberin bööna kyseessä: Laura Davis/Natalia Golbis? Tuleeko naisten kisoja Suomeen vai pitääkö Jessicaa mennä peräti Ruotsiin katsomaan?

Ps. Kerro Jessicalle terveisiä, että iso poika Helsingissä odottaa lähipelin merkeissä..

Joni Virtasen 411 m lienee uusi Suomen ennätys – ainakin kirjoihin ja kansiin taltioitu. Janos Uotila, joka on tehnyt ansiokasta pioneerityötä Long Drivers of Finland – järjestön eteen, ilmoittaa sivuillaan ennätyksensä olevan 382 (joka nyt siis parani nelisen metriä Irlannissa). Jonin semifinaalissa lyömä 370 m “duffi” oli myös hyvä, mutta pysähtyi käytännössä alastulojälkeensä ja samoin niukasti ohi gridin lyöty viimeinen lyönti, jotka kummatkin olisivat olleet paremmalla onnella luokkaa 400+ m. On vain syytä muistaa, että siellä oli monta muuta, joilla olisi ollut syytä jossitteluun; laji ei ole millään muotoa oikeudenmukainen…

Lauantaina, jolloin pidettiin paikalliset karsinnat, myötätuuli oli voimakas ja kun vielä kentällä rullit olivat pitkiä, tulokset olivat erinomaisia. Pelasimme tuolloin paikallisen links-kentän ja olosuhteita kuvaa se, että pitkät raudat kantoivat sopivaan myötäiseen rullineen 320-330 m.

Samat sääolot jatkuivat sunnuntaina Euroopan loppukilpailun alkukierroksilla, jolloin useimmat löivät myös parhaat tuloksensa.

Finaaliin tuuli tyyntyi ja lyönnit lyhenivät vastaavasti. Voittajan Joe Millerin ylivoimaisuutta kuvaa, että hän nakutti tasaisesti koko viikonlopun 400 pintaan ja pystyi lähes tyynessäkin lyömään finaalissa 422 m. Irlannin finaalista USA:n maailmanmestaruuskisoihin pääsi viisi parasta eurooppalaista, joista Milleria ja kenties toiseksi tullutta Adam Stacya lukuunottamatta muut ovat näillä näkymin puhtaalla turistimatkalla – vaan kuka tietää.

Myös kaksi muuta suomalaista oli kisassa mukana: Niko Helin (361 m) ja naisten sarjassa Nora Westerback.

Joo muistan kun tosta oli puhetta, mutta Janokselta ei oikeen tullut vastausta miten noi oli mahdollisia. Normaaliolosuhteissahan noi ei ole mahdollisia (ja siksi ne eivat ole minkaan maan ennatyksia ;)) ja rullit on taytyneet olla vahintaan 200-300 jaardia, joten lisainfoa noista oli hyva kuulla. Saannotkin tais olla erilaiset kun ReMaxeissa?

Ihan mielenkiintoinen aihe.

Nonniin,

nythän täällä on päästy oikein vauhtiin, osassa viesteistä kieltämättä haiskahtaa katkeruus omasta menestyksemättömyydestä, mutta muistaa pitää että kaikilla on ihan samat mahdollisuudet niin Turun FGT:llä kuin pituuslyöntikisoissakin.

Irlannin kisa oli kieltämättä aikamoista metreillä herkuttelua, vähän skeidakin draivi meni helposti yli 350 m.

Ja mimmien osuudesta huomasi kuinkapaljon rullit onnistuessaan auttoivat, pallo juoksi välillä kuin aropupu pitkin kenttää.

Sektorissa oli pientä nyppyä ja jos sattui tulemaan sopivasti nypyn myötäseen, niin sai melkoiset rullit.

Paljonhan kertoo se että parhaimmillaan yhden pelaajan kohtalaisen lyönnin pituusvaihtelu saattoi olla jopa 80-100 metriä.

Hieman enemmän kiertäneen olen päässyt tutustumaan, näihin pituuslyönnin takana oleviin henkilöihin, ja eräs heistä on pää mittamies Chris Weeks. Hän sanoi että kisassa oli kolme pelaajaa joiden kärry tuossa tuulessa oli yli 400 metriä,

minulle hän sanoi että minulla oli ekana päivänä ekassa setissä tosiaan useampi pallo yli 400 mutta pihalla, ja muita olivat tasaisesti Patrick Andersson, Marcus Enblad ja tietenkin Joe Miller.

Mutta kuten pituuslyönnin grand old man Art Sellinger totesi, sinun pitää saada tulos ja sen tuloksen pitää olla riittävän pitkä.

Eli sama kuin putatessa, on niitä joiden puttilinjalla on monttuja ja sitten niitä kenellä on aina suora ylämäki putti. Jälkimmäinen ei yleensä valita, mutta tämä ensimmäinen keksii kyllä selityksen että hänet hyväksyttäisiin klubilla.

On olemassa huonoja häviäjiä, ja sitten todella huonoja häviäjiä.

Pakko sanoa että Joni Virtanen on rautasen oloinen kaveri, se mies ei vapissut yleisön edessä (ainakaan näkyvästi) eikä liiemmin tarvinnut holhoajaa mukanaan vaikka kaveri olikin mukana.

JA mikä parasta hän sanoi kisan jälkeen että pitää ruveta reenaan enmmän, eikä ruvennut valittamaan kilpailun oikeudenmukaisuutta.

’se on silkkaa kilpailua ja pitää oppia joskus hyväksymään/myöntämään itsensä ja omat virheensä muuten ei ikinä pärjää missän, ei niin pituuslyönnissä kuin muussakaan elämässä.

Ei siinä ole mitään hävettävää, jos ei aina mene putkeen, mutta opettele antamaan arvostusta sinut voittaneille sillä se saattaa parantaa myös sinun oman suorituksesi arvoa.

’Eihän kukaan halua hävitä huonoille!’

Täällä noilla puheilla ei paljoa arvoa saa, menettää vain sen vähäisenkin mitä joskus on ollut!

Ps. Lähetän Vegasin turisteille terveisiä, pitää varmaan sanoa niillekkin, jotka käyvät Jenkkilässä vielä erikseen karsimassa että pääsevät turisteiksi!