Lyöntipituuden kasvattaminen on muuttanut nuoren kilpagolfarin peliä paljon.
Hyödyntämätön potentiaali vaivaa monia golfareita. Mutta kun fyysistä potentiaalia on todella paljon, eikä sitä saa alkuunkaan hyödynnettyä niin tehokkaasti kuin haluaisi, silloin asialle kannattaa ehdottomasti tehdä jotain. Yllä kuvattu tilanne vaivasi 19-vuotiasta Ella Salamaa, joka 185-senttisenä kilpapelaajana ei tuntunut saavan millään riittävästi nopeutta mailanpäähän. Maaliskuussa Salama päätti yhdessä silloisen valmentajansa Timo Karvisen kansa tehdä asialle jotain. Ja tämä ”jotain” tarkoitti sitä, että Salama osallistui pelaajan roolissa Suomen PGA:n järjestämään Speed production & Ground reaction forces -koulutukseen. Koulutusta olivat vetämässä Steve Furlonger ja Lee Cox, jotka kaivoivat Salaman kadoksissa ollutta potentiaalia todella nopeasti esiin. ”Kun aloitimme koulutuspäivän, mailanpäännopeus oli 98–99 mailia tunnissa. 1,5 tunnin kuluttua sain lyötyä yhden 110 mailin vedon”, Salama kertoo huimasta muutoksesta. Nyt minulla on se kuudes vaihde, jota voin tarvittaessa käyttää. Eikä muutos ollut mikään silmänkääntötemppu, vaan Salama kertoo, että pelitilanteessa hänen draivivauhtinsa ovat nyt noin 100 mailia tunnissa, kun aiemmin ne liikkuivat 95 mailissa. ”Pallo lensi ennen suunnilleen 210 metriä ilmassa, ja ne olivat rullien kanssa ihan maksimissaan 235. Nyt pallo lentää ilmassa 220, ja rullien kanssa 240–245. Se on iso ero pelitilanteessa”, Salama kertoo. ”Nyt minulla on se kuudes vaihde, jota voin tarvittaessa käyttää. Mutta Suomessa kisakentät eivät ole niin pitkiä, että tarvitsisi koko ajan lyödä täysillä, vaan draiveja voi lyödä 80 prosentin teholla väylälle. Sitä kautta saan myös enemmän birkkumahdollisuuksia.” Salama on todella tyytyväinen pidentyneisiin lyönteihinsä. Ne ovat tehneet entisestä keskivertodraivaajasta pidempilyöntisen pelaajan, joka ei enää katsele pelikavereiden pallojen perään, vaan päinvastoin. ”Ennen lyöntipituus oli heikkouteni, mutta nyt saan siitä etua suhteessa muihin pelaajiin.” Ground reaction forces -termiä on viime vuosina käytetty entistä useammin, kun on puhuttu pidemmälle lyömisestä. Maan reaktiovoimien hyödyntämistä näkee entistä enemmän jokaisella kilpatasolla, kun pelaajat juniorista senioreihin osaavat hyödyntää sitä aiempaa tehokkaammin. Kun on pystymmässä asennossa, sieltä saa annettua paljon enemmän painetta maata vasten. Furlonger ja Cox kehuivat tyttöjen maajoukkueryhmissäkin mukana olleen Salaman svingitekniikkaa, mutta sanoivat pitkänhuiskealle pelaajalle, että tämä voisi olla backsvingin yläasennossa selkeästi pystymmässä. ”Olin draivilla melkein samanlaisessa asennossa backsvingin huipulla kuin raudoilla”, Salama nauraa. ”Kun on pystymmässä asennossa, sieltä saa annettua paljon enemmän painetta maata vasten.” Tämä on yksi tärkeimmistä opeista, mitä maan reaktiovoimien hyödyntämiseen tulee. Jos backsvingin yläasento on matala, sieltä ei yksinkertaisesti pysty tuottamaan samanlaista painetta etummaiselle jalalle suunnanmuutoksessa kuin mitä korkeasta asennosta. Toinen konkreettinen neuvo, jonka Salama koulutuksen aikana omaan lyöntiinsä sai, oli liikkeellelähtöä vauhdittava kuminauhaharjoite. ”Siinä kuminauha laitettiin draiverin varren ympärille ja yritin vetää mailaa mahdollisimman voimakkaasti backsvingin suuntaan, samalla, kun joku piti kuminauhasta minun vasemmalla puolellani kiinni. Sitä kautta saatiin liikkeellelähtöön jämäkkyyttä ja terävyyttä”, Salama kuvailee maaliskuisen treenisession käytännön antia. Valmennustuokio ulkomaisten huippuvalmentajien kanssa teki Salamaan ison vaikutuksen. Hän oli nähnyt videoita, kun Furlonger ja Cox olivat aiemmalla visiitillä Suomessa, ja niiden sisältö vakuutti Salaman osallistumaan maaliskuun koulutukseen. ”Se oli kiva kokemus. Tiesin, että minulla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, ja nyt tiedän, miten saan lyötyä pidemmälle.” Pelkkä 1,5 tunnin koulutus ei yksistään tietenkään riitä, vaan Salama korostaa myös jatkuvan fysiikkaharjoittelun tärkeyttä. Koulutuksen jälkeen Salaman nopeusvoimaharjoitteluun on tullut uutta terävyyttä. ”Sitä pitää muistaa tehdä salilla tarpeeksi usein kisakaudellakin.” Finnish Tourin tämän kauden avauskilpailussa Hirsalassa kahdeksanneksi sijoittuneen Salaman lyöntipituudet ovat maaliskuun jälkeen nousseet 5–15 metrillä joka mailalla, joten koulutuksesta todellakin on ollut hänelle hyötyä. Pidentyneet lyönnit nostattavat hymyn huulille myös haastattelutilanteessa. ”Kyllä siitä tulee tosi hyvä fiilis, kun lyö 250 metriä pienellä viiden metrin draw’lla”, Salama sanoo iloisena ja tyytyväisenä.Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje