Yhdysvallat yrittää saada Italiassa 30 vuotta kestäneen vierasotteluiden tappioputken poikki.
Syyskuu tarjoaa Euroopan ja USA:n välisen haasteottelun jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna, kun miesten Ryder Cup pelataan Italian Roomassa. Yhdysvaltain joukkue saapuu Marco Simone Golf & Country Clubille puolustavana mestarina voitettuaan edellisen kohtaamisen ylivoimaisin lukemin. Paljon on tapahtunut huippugolfissa sitten vuoden 2021 Ryder Cupin. Saudi-Arabian tukema ja rahoittama LIV Golf aloitti oman kiertueensa kesäkuussa 2022. Lukuisat tähtipelaajat siirtyivät pelaamaan LIVin turnauksia, ja samalla heidän kilpailemisensa PGA Tourilla evättiin. LIV-pelaajilla oli mutkia matkassa myös DP World Tourilla, ja lopulta vain USA:n joukkueen kapteeni Zach Johnson antoi yhdelle ”loikkarille”, Brooks Koepkalle, villin kortin Ryder Cupiin. Normaaliolosuhteissa saudikiertueella pelaavista myös Bryson DeChambeaun ja Dustin Johnsonin olisi voinut olettaa ottavan paikkansa Yhdysvaltain riveissä. Ajankohta Euroopan joukkueen nuorennusleikkaukselle oli juuri nyt mitä sopivin. Kiistanalaisen kiertueen pelaajien poistuma on ollut suurempi Euroopan joukkueen puolella. Kaksi vuotta sitten Whistling Straitsilla mukana olleiden Paul Caseyn, Sergio Garcian, Ian Poulterin ja Lee Westwoodin ulosjäämisen myötä joukkueesta lähti valtava määrä kokemusta. Wisconsinissa nykyisistä LIV-pelaajista Euroopan edustusasua kantoi myös Bernd Wiesberger. Euroopalle muutos on yhtä aikaa sekä haaste että iso mahdollisuus. Garcian ja Poulterin kaltaisten pelaajien panos Ryder Cup -menestyksessä on ollut äärimmäisen tärkeä, ja juuri kokemuksen puute voi koitua tällä viikolla kotijoukkueen kohtaloksi. Toisaalta Whistling Straitsilla kokenut osasto petti, ja moni haasteottelussa aiemmin loistanut pelaaja esitti väsyneitä suorituksia. Konkareista Casey, Poulter ja Westwood olivat hankkimassa vuoden 2021 Ryder Cupissa joukkueelleen vain kahta pistettä. Tässä palaveria pitävät Justin Rose (vas.), Rory McIlroy (kesk.) ja Tommy Fleetwood (oik.) ovat 43. Ryder Cupissa paljon vartijoina. Kuva: Getty Images Ryder Cupin kaikkien aikojen pisterohmun Garcian poissaolo kirpaisee, mutta jos Euroopan joukkue tarvitsi jossain vaiheessa nuorennusleikkausta, ajankohta sille oli juuri nyt mitä sopivin. Team Europen keski-ikä, 30 vuotta, on pudonnut edellisestä haasteottelusta selvästi, sillä Wisconsinissa pelannut ryhmä oli keskimäärin 4,5 vuotta Italiassa esiintyvää joukkuetta vanhempi. Tämänvuotinen joukkue on kuitenkin sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Yli nelikymppisiä pelaajia on vuoden 2021 joukkueen neljän pelaajan sijaan vain yksi. Joukkueen jäsenistä viiden ikä alkaa kolmosella. Alle kolmekymppisiä joukkueen jäseniä Euroopalla on nyt kuusi, kun edellisessä Ryder Cupissa heitä oli kaksi vähemmän. USA:n edellisestä vierasvoitosta on kulunut peräti 30 vuotta. Erityisen mielenkiintoinen villi kortti -valinta kapteeni Luke Donaldilta oli Ludvig Åberg, joka vielä alkukesästä pelasi amatöörigolfia opinahjonsa Texas Tech Universityn college-joukkueessa. Hän ryhtyi reilut kolme kuukautta sitten ammattilaiseksi, eikä ole peitellyt osaamistaan. Åberg on ottanut pääkiertueilla jo useita kovia sijoituksia, ja paikka Ryder Cupiin sinetöityi syyskuun alussa pelatun Sveitsin DP World Tour -kisan voitolla. Hän on kautta aikain yhdestoista ruotsalaispelaaja Euroopan Ryder Cup -joukkueessa. Muut Euroopan joukkueen kirjoittamattomat kortit haasteottelussa ovat Nicolai Højgaard, Robert MacIntyre ja Sepp Straka, joilta kultakin löytyy tilastoistaan kaksi voittoa pääkiertueilta. Kukin on saavuttanut tämän vuoden kisoissa 6–7 top 10 -sijoitusta. Luotettavinta peliä tulokkaista on esittänyt vain kerran kuluvalla kaudella karsiutunut Åberg. Hänen kolmentoista pelatun turnauksen otantansa on tosin pieni. USA:lla on koossa hyvähenkisin joukkue pitkään aikaan. Kuva: Getty Images Euroopan joukkueesta ahnaimmin pisteitä ovat aiemmissa Ryder Cupeissa koonneet seitsemättä kertaa mukana oleva Rory McIlroy sekä yhden haasteottelun vähemmän pelannut Justin Rose. Jälkimmäisen henkilökohtainen voittoprosentti on suurempi kuin McIlroylla, ja se kertoo paljon siitä, miksi Donald hänet joukkueeseensa halusi. Listan toisessa päässä kaksi Ryder Cupia pelanneella Matt Fitzpatrickilla on yllättäen pistepussi kokonaan avaamatta. Yhdysvalloilla on ollut paperilla toistuvasti vahvempi joukkue kuin Euroopalla. Siitä huolimatta vanhan mantereen yhdistelmä on dominoinut Ryder Cupia 80-luvun puolivälistä lähtien. Viimeisistä 18 haasteottelusta yhdysvaltalaiset ovat vieneet kuusi ja eurooppalaiset 12. USA:n edellisestä vierasvoitosta on kulunut peräti 30 vuotta. USA:n kokoonpano on moniin aikaisempiin yhdistelmiin verrattuna raikkaampi. Eurooppa on osannut paremmin hitsata joukkueensa yhteen ja saanut sen puhaltamaan yhteen hiileen. USA:n kiukuttelevien tähtipelaajien on toisinaan ollut vaikea mahtua samaan pukuhuoneeseen, kun ristiriidat milloin mistäkin syystä ovat riepotelleet joukkueen henkeä. Tässä mielessä sille lienee pikemminkin eduksi kuin haitaksi, että ison egon omaavat Bryson DeChambeau ja Dustin Johnson ovat poissa kuvioista. Patrick Reedin perään haikailevia on vielä vähemmän. Yhdysvalloilla on keski-iältään lähes tarkalleen samanikäinen joukkue kuin Euroopalla. Kokoonpano on moniin aikaisempiin yhdistelmiin verrattuna raikkaampi, mitä nimenomaan yhteishenkeen ja kirkassilmäisyyteen tulee. Ainoa otsikoissa negatiivisesti esillä ollut pelaaja on Brooks Koepka, mutta USA:n nykyisestä joukkueesta hänen on vaikea löytää kiistakumppania. USA:n ryhmästä ei löydy aivan McIlroyn ja Rosen kaltaisia Ryder Cup -konkareita, mutta Rickie Fowler ja Jordan Spieth ovat lähellä. Heidän esimerkkinsä ja panoksensa voi nousta tällä viikolla arvoon arvaamattomaan. Yhdysvalloilla on Euroopan tapaan neljä tulokasta. Sam Burns, Wyndham Clark, Brian Harman ja Max Homa eivät kuitenkaan ole mitään tähdenlentoja. Ja avasivatpa Clark ja Harman tänä vuonna myös voittotilinsä major-kilpailuissa. Kotijoukkueella on yhteensä 21 osallistumista Ryder Cupeihin, kun USA:lla niitä on neljä vähemmän. Ero ei ole niin suuri, että siitä olisi Euroopalle merkittävää hyötyä. Euroopalta lähti LIV-pelaajien myötä joukkueesta 30 Ryder Cup -käyntiä. USA:n keskimääräinen maailmanlistasijoitus (12,9) on totutusti Euroopan (29,3) vastaavaa reilusti alhaisempi. Yhdysvaltalaisten kaikki pelaajat mahtuvat rankingissa 25 parhaan joukkoon, kun Euroopalla on viisi pelaajaa top 25:n ulkopuolella. Heistä kolmella ei olisi tämänhetkisen OWGR-sijoituksen perusteella automaattista pääsyä major-turnauksiin. Mutta kuten aina, tätäkään Ryder Cupia ei ratkaista maailmanlistasijoitusten perusteella. Alun perin vuoden 2023 Ryder Cup -kapteeniksi valitun, mutta LIV-kiertueelle lähteneen Henrik Stensonin korvannut Luke Donald teki mielenkiintoisen ratkaisun kahdelle ensimmäiselle kilpailupäivälle. Tutusta kaavasta poiketen hän vaihtoi pelimuotojen paikkaa siten, että aamulla pelataan foursome-ottelut ja iltapäivällä fourball-ottelut. Eurooppa on menestynyt yleeensä paremmin foursome-sessioissa, joten tällä muutoksella Donald toivoo saavansa kotijoukkueelle lentävän lähdön sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntaina kentällä nähdään kaksinpeleissä kummankin joukkueen kaikki kaksitoista pelaajaa.
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
