Vuosi toisensa perään välinevalmistajat lupaavat draiveihin lisää pituutta. Mizuno lupaa ennemminkin lisää väyläosumia.
Mizunon matka golfvälineiden valmistajana alkoi jo 1930-luvulla Japanista. Kauniit ja klassiset rautamailat ovat olleet tunnettuja vuosikymmenten ajan. Ammattilaisten bägeissä Mizunon mailoja näkee aika ajoin. Historian ehkä tunnetuin japanilaismerkin välineillä menestynyt pelaaja on sir Nick Faldo. Hän voitti muun muassa kaikki kuusi majoriaan Mizunon välineillä. Tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan Ryder Cup -kapteeni Luke Donald luottaa Mizunoon.
Rautamailojen “varjoon” on jäänyt Mizunon erinomainen työ draivereiden kanssa. Merkin uusimmat mallit ST-Z 230 ja ST-X 230 ovat luotu pelaajille, jotka haluavat huippuajurin anteeksiantavilla ominaisuuksilla.
Anteeksiantavuus on usein yhdistetty draivereissa kömpelöön ulkonäköön ja tahdittomaan mailankäsittelyyn. Mizunon tuorein esimerkki näyttää, että näin ei tarvitse olla.
Lähtökohta Mizunon draivereissa onkin ollut, että se näyttää silmään heti hyvältä. Maila istuu ensikosketuksien jälkeen pallon taakse rauhallisen tyylikkäästi. Pohjan mustasininen tunnelma antaa vaikutelman vauhdikkaasta mailasta, joka jatkuu svingin alkuasentoa ottaessa. Mizuno on luonut draivista erinomaisen kokemuksen, vaikka mailalla ei ole vielä edes lyöty. Luottamuksen rakentaminen lähtee siitä mitä ensin näkee ja päättyy siihen, mihin pallo lopulta päätyy.
Tekninen tuotekehitys on viety molemmissa draivereissa äärimmilleen. Pohjassa heti lavan takana näkyvä Cortech Chamber on japanilaismerkin innovaatio. Pelkkänä terminä se tuskin aukeaa, mutta kyseisen teknisen toteutuksen vaikutuksen ymmärtäminen draiviin on olennaisempi tieto.
Cortech Chamberin avulla lavan osumapinnasta saadaan vähennettyä jännitettä, jonka myötä saadaan kasvatettua niin sanottua trampoliiniefektiä. Tämän lisäksi lavan painopistettä ja sweet spotia on tuotu alemmaksi, jolloin kunnollisissa osumissa hyvillä mailanpään nopeuksilla pallon alakierrettä on saatu madallettua.
Osumat lavan keskikohdan ulkopuolelle ovat jokaisen golfarin murheenkryynejä. Mizunon draivereiden uusimman teknologian myötä heikompi osuma rokottaa aiempaa vähemmän. Tämä on nimenomaan ominaisuus, jota Mizuno on halunnut korostaa. Japanilaisvalmistaja on laittanut tuotekehityksessä anteeksiantavuuteen roimasti paukkuja.
Mizunon draiverilla pelaava Keith Mitchell on PGA Tourin paras draivaaja.
ST-Z 230 ja ST-X 230 merkittävin ero on lavan painotuksissa. ST-X 230 on lievästi painotettu drawn puolelle, millä pystytään taklaamaan slaissia, josta kärsii kuitenkin suurin osa klubipelaajista. ST-X 230 tuottaa hieman enemmän spinniä sisareensa verrattuna, mutta on työstettävämpi ennen muuta pienemmillä nostokulmilla.
ST-Z 230:ssä on matalampi lentokaari pienemmillä spinneillä. Vakaalla draiverilla osumat lavan kantaan tai kärkeen eivät aiheuta huolia isossa mittakaavassa.
Tour-pelaajilla näkyy molempia malleja bägeissään. Vaikka ST-X 230 on draw-painotteinen, ei kysymyksessä kuitenkaan ole niin sanottu ”lapa kiinni ja unohda slaissi” draiveri.
ST-X PLTNM 230 -versio on tarkoitettu alhaisemmilla mailanpään nopeuksilla operoiville. Kevyt lapa yhdistettynä korkeaan lentokaareen tuo draiverin ilosanoman jokaisen ulottuville.
Yhtä kaikki, Mizuno myöntää, että sen draivereilla ei ole tarkoitus lyödä palloa kilometrin päähän. Riittävän pitkälle niillä aivan varmasti pääsee. Ja mikä tärkeintä, pallot löytyvät väylältä yhä useammin.