-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tänä kesänä olen pelannut lähes poikkeuksetta kahdelta etummaiselta tiiltä. Kentän pituus niiltä on 4 700 – 5 300 metriä. Pelaaminen on ollut mukavaa, kun lyöntipituudet riittävät. Ryhdyinkin tässä pohtimaan mikä on kentän oikea pituus kullekin pelaajalle ja miten se määritetään. Riittääkö, että lyöntipituus riittää ylettymään viheriölle in regulation, vaikkei tarkkuus siihen riitäkään? Vai jotain muuta?
On olemassa erinäisiä laskennallisia tapoja lähestyä tätä asiaa ja itselleni on tullut vastaan kaksi eri tapaa, niitä on varmasti muitakin. Yksi tapa (A) on 30 kertaa draivin pituus. Helppoa ja hauskaa, muttei kerro yhtään mitään pelaajan rautalyöntien tasosta. Toinen tapa (B) on 14 kertaa draivin pituus plus 18 kertaa r7 pituus. Tässä jo otetaan yhtälöön mukaan rautalyöntikin.
Tulokset noilla kahdella menetelmällä ovat kovin erilaiset. Aika yleinen draivin mitta klubituupparilla on 190 metriä. Laskentatapa A antaa sopivaksi kentän pituudeksi 5 700 metriä. Oman draivini keskimääräinen mitta on enemmän kuin tuo 190 metriä, mutta 5 700 metriä pitkä kenttä ei ole pelityylilleni se oikea, koska rautalyöntieni mitta on suhteessa selvästi lyhyempi kuin draivini. Jos käytetään tapaa B, samaa draivin mittaa ja r7 metreille lukemaa 135 metriä, joka lienee aika lähellä keskitason tuupparin lyöntipituutta, niin kentän pituudeksi tuleekin 5 090 metriä. Ero on merkittävä.
Miesten klubitiiltä pelaa valtava määrä ihmisiä, joiden ei pitäisi sieltä pelata, puhumattakaan takatiistä, jolle alkuviikosta eksyi nuorten miesten porukka ja korkein händäri oli yli 18. Onko niin, etteivät miehet lainkaan ajattele pelinautintoa, vaan menevät kuin sopulit sinne keltaiselle tiille, ”koska sieltä miehet pelaavat” ? Joskus on tuskaista katsella sitä touhua, kun yhdenkään pelaajan draivi ei kanna yli 170 metrin ja silti pitää pelata sieltä keltaiselta tiiltä, tai millä merkinnällä se samainen tii nykyään kullakin kentällä kulkeekaan.
Millaisia ajatuksia tämä asia forumin keskustelijoissa herättää?
En ole vuosiin jättänyt tuloskorttia muuten kuin kilpailuista, joita kertyy 20-30 vuodessa. Uuden WHS:n myötä tasoitukseni on noussut noin tasoon 20, kun ennen vuotta 2019 se pysyi välillä 10-15, kun vuodessa pari unelmakierrosta ja pari tusinaa tasoitusta 0,1 nostavaa bufferin alapuolelle jäänyttä tulosta. Slopeni klubitiiltä on 6-7 lyöntiä korkeampi kuin etutiiltä. Kahdelta etummaiselta tiiltä pelatessani pääsen usein lähelle tasoitustani tai sen allekin. Klubitiiltä en aikoihin ole juurikaan päässyt lähelle tasoitustani. Etummaisilta tiipaikoilta GIR onnistuu aina silloin tällöin, klubitiiltä ei juuri koskaan. Tasoituskierroksia klubitiiltä tulee, kun osallistun usein kisoihin, joissa kaikenikäiset miehet pelaavat klubitiiltä. Seniorikilpailuissa saa pelata etummaisilta tiipaikoilta ja niin pyrin tekemään myös harjoituskierroksilla.
Eihän se pituudesta ole kiinni vaan siitä miten sen pelaa?
Minä lähestyn ”minulle parasta” pituutta siten, että saan par4 kakkoslyönnit vaihtelevilta etäisyyksiltä. Minulla varmaan draivipituus on suunnilleen tuota 190m tasoa ja siten ihanteellista olisi, että pääsen lyömään par4 lähestymislyönnit 100m – 170m, jolloin mailavalikoima on suht monipuolinen.
Joskus pelaan takatiiltä, mikä johtaa siihen, että par4 kakkoslyönti on lähes aina puumailalla tai hybridillä. Peli on minusta tällöin yksipuolisempaa ja siten tylsempää. Usemmiten par72 kenttä on minulle ihanteellinen 5600m. Kyse siis par72 kentästä, mikä oli ilmeisesti myös KL:n ja Ärjyn kirjoitusten tilanne?
Kuitenkin kentän pituus on aika suhteellinen kysymys. Pelasin talvella Aurinkorannikolla Mijas Los Lagos -kentän, joka on keltaisilta yli 6.000m Kenttä ei tunnu erityisen pitkältä johtuen siitä, että kenttä on yleensä kuiva ja tasainen, jolloin pallo rullaa tavallista paremmin. Vastaavasti Aurinkorannikolta löytyy monta kenttää, jotka niin ”kikkaisia”, että 5.400m on edelleen haastava. Siis pelkkä pituus ei kerro koko totuutta, vaan riippuu layoutista ja esteiden sijoittelusta.
Lisäksi on otettava huomioon oma pelikunto ja keli. Keväällä oman kentän 5.600 tuntui aika pitkältä, kun pallo ei kylmässä lentänyt normaalisti ja rullaukset lyhyitä. Vastaavasti tänään pallo lensi ja väylät kovia, joten aika erilaista golfia verrattuna kevääseen.
Tärkeä aihe, joka vaikuttaa pelinopeuteen ja pelityytyväisyyteen. Laskentamalleja on monia. Yksi on edellä esitetyn lisäksi 5 -raudan lyöntipituus x 36, toinen 18 x rautaseiska + 14 x draivi jne. USGA:lla on suositustaulukkonsa kentän pituudesta draivipituuden perusteella.
Lisäksi tulee ottaa huomioon mm. ilman lämpötila, kentän korkeus merenpinnasta, kentän kovuus, ilmankosteus ja tuuli. Nämä vaikuttavat siihen miten pallo lentää ja rullii. Tutkimuksissa on yleensä esim. todettu, että lämpötilan muuttuessa 10 F lyöntipituus muuttuu noin pari yardia. Tai 1 %/10 F. Vaihtelee hieman mailan pituuden mukaan. Niinpä kevään ja syksyn viileissä, kosteissa ja tuulisissa keleissä voi olla viisasta siirtyä pykälää paria edemmäksi kesän tiiauspaikasta.
Pääsääntöisesti kenttä pelataan kuitenkin liian pitkänä, mikä johtaa pitkiin peliaikoihin ja epätyydyttävään golfin harrastamiseen. Suomessa 2016 tehdyn kyselyn perusteella esim. tasoitusryhmässä 11,5 – 18,4 kenttä pelataan keskimäärin 5594 m pituisena, kun oikea pituus olisi erään kaavan (Golfin tieteellisen tutkimuksen maailmankonferenssi 2016) mukaan 5316 m.
Ilman kaavoja ja kyselyjäkin jokainen voi tehdä itsestään ja pelikavereistaan helpon kenttäpituustestin. Jos pääsääntöisesti parnelosilla ei pääse kahdella lyönnillä ja parvitosilla kolmella lyönnillä griinin tasolle pelaa liian pitkää kenttää. Ja jos pääsee, mutta joutuu käyttämään koko ajan pisimpiä mahdollisia mailoja ja lyömään täysillä, niin pelaa liian pitkää kenttää. Jos liian pitkän kentän valitseminen johtaa ylimääräiseen lyöntiin joka väylällä tarkoittaa se neljän hengen ryhmälle noin puoli tuntia lisää peliaikaa per kierros. Plus päälle se, mitä osaamisen äärirajoilla pelaaminen aiheuttaa virheinä ja niiden korjauksina.
HS1: Sen verran totuutta tuossa on että osassa kenttiä on suunnittelu mennyt pieleen, on paljon ylipitkiä par4-väyliä. Sitten on samalla kentällä todella lyhyitä par5 väyliä.
HS1 on sikäli väärillä jäljillä, että kentällä voi olla pitkiä par4 väyliä ja vastaavasti lyhyitä par5 väyliä – eikä se ole osoitus huonosta kenttäsuunnittelusta. Pikemminkin tylsää on, jos kaikki par4 väylät ovat klubitiiltä 340-350m.
TVssä näemme ammattilaiskisoja, joissa par4 voi lyödä yhdellä päälle ja ne ovat usein kaikkein mielenkiintoisimpia. Kaikki muistat sen hienon finaalin, kun Mikko Korhonen uusi lyhyellä par4 väylällä jossa suoraan griinille edellytti erittäin hyvää avausta. Myös Sanna Nuutinen löi holarin 250m par4 väylällä, mikä sekään ei ollut osoitus huonosta kenttäsuunnittelusta.
Nordcenterin Freamillä par5 väylä 12 on takatiiltä 460m ja klubitiiltä 411m. Myös viimeinen väylä on eräs Suomen upeimmista lopetusväylistä, par5 takatiiltä 446m ja klubitiiltä 373m. Näillä väylillä on nähty upeita kisoja, kun voittaakseen on yritettävä kahdella päälle.
Noita ylipitkiä par4 väyliä on vaan liikaa, tiedä sitten miksi suunnittelijat niitä tehtailevat. Kaikki yli 400 metriä olevat on jo ylipitkiä. Samoin par3 niin 200 metriä on monelle klubipelaajalle liikaa. Siinä mielessä ketjun aloitus on oikeassa.
Omat avaukset on siellä 230-270 metriä riippuen vallitsevista olosuhteista. Samaan pystyy kuka tahansa joka viitsii lyöntitekniikkaan edes hieman vihkiytyä.
Aikanaan foorumilla vaikuttanut Svingikeisari sentään veteli yli 300 metrisiä Tapiolan rangepalloilla. Että en lähtisi noilla pituuksilla muita dissaamaan.
Ja pienenä huomiona noihin lyöntipituuksiin, että usein klubituupparit lyövät vielä rauta-7 ihan kelvollisia mittoja suht hyvällä tarkkuudella, mutta rauta-5 on jo liian haastava, jolloin mitta jää usein lähes tuolle rauta-7 tasolle, mutta huonommalla tarkkuudella. Pidemmillä väylillä tämä asettaa juuri 2/3-lyöntiin monelle liian suuren haasteen.
Varsinaista kysymystä ketjun avaaja ei esittänyt, mutta vastaan kyllä, suurimmalle osalle pelaajista hieman lyhemmät kentät sopisivat paljon paremmin ja pelinopeus paranisi. Katsellaan sitten tv:sta parempien pelaajien edesottamuksia..ZZ Top: Eihän se pituudesta ole kiinni vaan siitä miten sen pelaa?
Toki pelistrategia on tärkeä osa pelaamista, mutta lyöntipituudella on aivan olennainen merkitys. Tietenkin kaikki riippuu siitä mitä itse kukin kierroksestaan tai pelaamisestaan haluaa saada irti. Jos bogi-tuplabogi -linja kelpaa, niin se on oma valinta. Itse nautin enemmän siitä, että pääsee puttaamaan birkkuja ja ylipäätään pääsee griinille in regulation. Jatkuva puolustuspelaaminen chippailemalla griinin ympäristöstä on henkisesti kuluttavaa ja ainakin itseäni turhauttavaa.
Pelinopeus tuli jo esille ja se on myös mielestäni olennainen asia. Vähemmän lyöntejä merkitsee lyhyempää kierrosaikaa. Lyhyempää kenttää pelaaminen ei kuitenkaan tarkoita pienempää askelmäärää, joten kuntoilumielessä kentän pituudella ei ole merkitystä.
Vähemmän lyöntejä merkitsee lyhyempää kierrosaikaa.
Näinhän se nopeasti ajateltuna menee. Oletko tilastoinut paljonko itselläsi menee aikaa jos tulos alkaa 7:lla vs alkaa 9:llä…? Väittäisin, että yksilötasolla korrelaatio on suhteellisen heikko verrattuna kaikkiin muihin pelinopeutta selittäviin tekijöihin.
Varmastikin keskimäärin hitaampia pelaajia löytyy joukosta jolla tulos alkaa 9:llä. Mutta valitettavan usein tänäkin kesänä on tullut pelattua porukassa tai sellaisen takana, jossa singelit availee joka väylällä metsän puolelle ja sitten palloja etsitään kolme minuuttia per avaus.
Tämäkään epäkohta ei korjaannu keskustelupalstoilla, vaan jonkun pitäisi aktiivisesti tehdä asialle jotakin. Kysehän on tärkeästä pelinopeuteen ja pelinautintoon vaikuttavasta tekijästä, jossa oikein toimiminen olisi kaikkien etu. Keskeisiä toimijoita ovat mm. Golfliitto, Golfpiste ja -lehti, seurat ja green card -kurssit. Itselleni opetettiin aikoinaan niin, että miesten tii on keltainen ja naisten punainen. Piste. Ohje istuu tiukasti mielessä. Tällaisesta voitaisiin jo siirtyä älykkäämpään kentän valintaan, mutta se edellyttäisi tiedon jakamista ja joillakin myös asennemuutosta, jotta päästäisiin käytäntöjen muuttamiseen.
Näinhän se nopeasti ajateltuna menee. Oletko tilastoinut paljonko itselläsi menee aikaa jos tulos alkaa 7:lla vs alkaa 9:llä…? Väittäisin, että yksilötasolla korrelaatio on suhteellisen heikko verrattuna kaikkiin muihin pelinopeutta selittäviin tekijöihin.
Voi olla, mutta yleensä pidemmillä mailoilla lyödyt lyönnit menevät enemmän vinoon, jolloin kuljettava matka kasvaa ja palloja voi joutua etsimään. Myös jos laskee jokaiselle lyöntitapahtumalle keston, niin ilman muuta käytetty aika pienenee lyötäessä vähemmän lyöntejä.
En kuitenkaan lähtisi pelinopeuden kohenemista rummuttamaan muutoksen perimmäiseksi tavoitteeksi, vaan pelinautinnon kasvamisen.
NimetönKun tiiboxiajattelusta poistaa egon, toimiva filosofia voisi olla, että jos ei pelaa kenttää lähellekään paria koskaan, on väärällä tiillä.
Kiipeän kuitenkin kuin automaattiohjauksessa keltaiseen boxiin jos sellainen väri on.Vielä tuohon 400+m Par4:ään, oma strategia on näissä että jos tuntuu hyvältä painaa driveä pitkälle sinä päivänä, niin lähdetään hyökkäykseen, mutta useimmin vaan mietin miten sais stressittömällä avauksella kakkosen sellaiseen paikkaan josta voi yrittää chippi+putti -paria. Palloja ja hermoja säästyy.. ”Theres no hero shots, just stupid shots”
Jos joudut lyömään par 4:llä lähestymislyöntisi pääsääntöisesti rauta-7:llä tai pidemmällä mailalla, pelaat kentän liian pitkänä sinulle. Puhumattakaan siitä, ettet monesti yletä greenille kahdella ollenkaan.
Vanhojen setien tulisi niellä ylpeytensä ja pelata oikealta tiiltä. Värikoodauksista ja naisten ja miesten tiistä puhuminen pitäisi lopettaa kokonaan ja puhua vain eri vaihtoehdoista pelata kenttä eri pituisena. Joku vanha käpy on joskus kuullut, että keltaiset ovat miesten tii ja hän hakkaa sieltä sitten edelleen, vaikka mitta ei mitenkään riitä pelaamaan väyliä järkevästi.
Golf on masokistin peli, joten tuo pelinautinto on vähän kumma käsite. Joku filosofi on sanonut, että golfkierros on kuin elämä – sarja epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta kun jaksaa vain uskoa, niin palkintona on myös muutama ilon aihe. Ja kun kierros on ohi, sitä olisi valmis aloittamaan alusta uudestaan.
Minusta on myös kumma ajatus, että jotkut sanovat, miltä tiiltä toisten pitäisi pelata. Kuvittelin, että sääntöyhteiskunnasta ollaan pyrkimässä poispäin. Pelinopeuteen vaikuttaa aika lailla muut tekijät kuin tiin valinta. Reippaasti ja ennakoivasti toimien pystyy pelaamaan riittävää vauhtia tiistä riippumatta kaikilla suomalaisilla pelaamillani kentillä. Joten jospa keskityttäisiin pelinopeuden suhteen olennaiseen.
Itse haluan pelata kenttää aina samalta tiiltä ja tutkia pelitaktiikan vaihtoehtoja. Hieman harmitti, kun Linnassa muutettiin kaksi vuotta sitten siniset keltaisiksi ja keltaiset valkoisiksi, mutta päädyin sitten kuitenkin näille uusille keltaisille.
Tällaisena 64 v huru-ukkona minun kai pitäisi pelata kenttää lyhyempänä? Esim Linnassa olen pelannut tänä kesänä 11 kierrosta. Kaikilla rei’illä olen tehnyt vähintään kertaalleen parin, neljälle birkun ja yhdellä (100 m:stä upotetun) eaglen. Kierroskeskiarvo on 88.9, paras kierros 83 (kahdesti) ja huonoin 97 (toiseksi huonoin 91). Pickala Parkia takana 7 kierrosta keskiarvolla 90.7, kaikilla rei’illä vähintään parit ja kahdella birkut, paras kierros 84, huonoin 99. Huonojen kierrosten keskeisin syy on ajoittain vaivaavat puttijipsit – joten ehdotan, että pelataan kaksi kertaa suurempiin reikiin, niin sitten on kivempaa…
Tämän vuodatukseni taustalla on se, että minusta pitkillä raudoilla lyöminen on golfin suola. Bägissä epämuodikkaasti r3-r9, neljä wedgeä, draiveri, hybridi ja putteri. Ajatus, että tii valitaan niin, ettei r7:ää pidempää rautaa tarvita on minulle kauhistus. [Muuten: raudat pitää kohta 8 vuotta vanhoina vaihtaa – mihin mailoihin saa nykyään r3:een asti kalut.]
Golfissa on kolme asiaa, jotka on syytä pitää mielessä: turvallisuus, ripeys ja hauskan pito. Hauskuus on minun kohdallani lisääntynyt huomattavasti kun pari vuotta sitten siirryin punaisille pelaamaan. Pelaan etutiiltä myös lyhyemmät kentät, vaikka ne keltaisilta olisivatkin saman mittaisia, kuin pidemmät punaisilta. On mukavaa vaihtelua, kun voi tavoitella griiniosumaa joskus vähän lyhyemmälläkin mailalla. Olen huomannut että koko ajan tulee lisää punaisilta pelaavia ukkoja eli kehitys kulkee selkeästi siihen suuntaan, mitä täällä moni peräänkuuluttaa.
HS1: Noita ylipitkiä par4 väyliä on vaan liikaa, tiedä sitten miksi suunnittelijat niitä tehtailevat. Kaikki yli 400 metriä olevat on jo ylipitkiä.
Mistäköhän HS on löytänyt ”liikaa” noita yli 400m par4 väyliä. Suomen pisin par4 väylä on Alastaron #11, joka on takatiiltä 445m, mutta sekin klubitiiltä (”58”) vain 385m. Ei taida Suomessa ainuttakaan 400m ylittävää par4 väylää … ei ainakaan liikaa 😉
Suomen pisin par4 väylä on Alastaron #11, joka on takatiiltä 445m, mutta sekin klubitiiltä (”58”) vain 385m.
Talman Laakson 14 on sekin tiiltä 57 vaivaiset 390 metriä, tosin se pelataan melkein aina vastatuuleen, mikä pidentää reikää 10-30 metriä tuulen voimakkuudesta riippuen. Siinä on vielä se turkasen lätäkkö kiusana…
Tänä kesänä olen tehnyt kymmenkunta birkkua tasaisesti par 3, par 4 ja par 5 väylillä. Pelaan siis punaisilta. Keltaisilta birdie olisi minulle mahdollinen puttaamalla lähinnä vain par 3 väylillä. Tämä ajateltavaksi lyhytlyöntisille pelaajille, joiden birdie hana on mennyt kiinni.
Edelleen ehdotan, että jos halutaan kivaa birdiehanojen availua, vaihdetaan myös reiät ämpäreiksi.
NimetönOlen miettinyt eri kenttiä. Hirsalassa kun pitää lyödä mieluusti suoraan, todella useat seniorit pelaa sinisiltä. On väyliä joissa tuollainen perus 190m tai enemmän ei ole fiksu valinta siniseltä jos ei ole varma suoran lyöjä. Eikä siitä paljon hyotyäkään ole kun 2. lyönti voi silti olla sopiva raudalle. Väyläpuu, hybridi tai rauta5.. Keltaiselta draiveri voi olla ok.
Rinkussa kukaan ei pelaa sinisiltä. Tosin pallo yleensä löytyy vaikka naapuriväylältä. Ei kuulu paikan tapoihin vaikka nopeuttaisi kaikkien peliä.
Kannattaa vaihtaa lyhyempään jos normaali pelillä ei koskaan pääse birdietä puttaamaan, par4 ja 5. Onko se väylällä tuuppinen niin mielenkiintoista..Siniseltä pelaaminen antaa enemmän vaihtoehtoja avaukseen. Käytän kyllä molempia, fiiliksen mukaan.
Minusta on myös kumma ajatus, että jotkut sanovat, miltä tiiltä toisten pitäisi pelata.
Pappa, ei tässä kukaan ole ketään pakottamassa yhtään mihinkään, vaan lähinnä keskustelemassa siitä, kannattaako pelata itselleen liian pitkää kenttää. Harva haluaa laillasi tutkia kuinka huonosti peli kulkee liian pitkää kenttää pelattaessa. 😀
KL1: juu, minulla on ollut niin hyvä ja helppo elämä, että täytyy edes golf pitää vaikeana 😉
Suomen pisin par4 väylä on Alastaron #11, joka on takatiiltä 445m, mutta sekin klubitiiltä (”58”) vain 385m. Ei taida Suomessa ainuttakaan 400m ylittävää par4 väylää … ei ainakaan liikaa
Aurinko Golfin #10 par4 on klubitiiltä (57) 410m, takatiiltä 430m. Tosin dogleg vasempaan, mutta metsää ja OOB koko matkan vasemmalla. Usein myös vastatuuli, joten syystä hcp 1.
-
JulkaisijaArtikkelit