Hyviä yleistyksiä kentän pelattavuuteen ja layoutiin liittyen. Olen pitkälle samoilla linjoilla, mutta nostaisin joitakin lisäpointteja
– korotetut tiiboxit ovat ratkaisu sille, että väylä näkyy paremmin ml. esteet verrattuna matalalta tiiattaessa
– korotetut griinit ovat mielestäni hyvä ratkaisu pidentää tosiasiallista kenttäpituutta
– raffipituus ei saisi olla sellainen, että pallot katoavat, mutta sen pitäisi kuitenkin olla pidempi kuin väylä.
– monilla kentillä on puita tai muita ”ongelmia” raffialueella, jolloin ne vaikeuttavat lyöntiä yhtä lailla kuin pitkä raffiruoho
– hyvään layoutiin kuuluu niin lyhyet siirtymät, että kentän voi pelata kävellen
– sokkoväyliä ei saisi olla tai jos on, pallon pitää olla löydettävissä

Esteitä saa ja pitää olla, eli kenttä ei saisi olla liian helppo. Minusta on parempi, jos kenttää on vaikeutettu esteillä yms. sen sijaan, että vaikeus tulisi pelkästään kentän pituudesta ja griinien kovuudesta/nopeudesta. Erinomainen kenttä sisältää ”risk & reward” väyliä, eli väyliä, joissa voi valita myös turvallisen reitin. Tällaiset kentät ovat erityisen sopivia reikäpeliin ja joukkuepeliin. Lisäksi ne mahdollistavat pelin nautittavuuden myös aloittelijoille.

Esimerkki hyvästä ”risk & reward” väylästä on Nordcenter Fream 8 par5, jossa takatiiltä pitää pallo saada hyvälle makuulle, jotta kakkoslyönti griinille veden yli ja pysähtymään lipun lähistölle. Klubituupparille kakkoslyönti sataan metriin, josta veden yli lipulle. Lyhytlyöntinen voi lyödä kolmoslyönnin griinin oikealle puollelle, josta pääsee chippaamaan griinille.

gloffare: kiusallisia myös ne tilanteet jossa hyvinkin suuntaansa lähtenyt pallo katoaa näkymättömiin eikä sitä löydetä

Tästä olen täysin samaa mieltä – ehkä eniten harmittava tilanne golfissa. Sen lisäksi tietenkin tilanteet, joissa sokkoväylä aiheuttaa todellisia vaaratilanteita.