Muun muassa Francesco Molinarin wedgevalmentajana toimivalla James Ridyardilla on hyviä vinkkejä wedgepelin kehittämiseen.
Wedgepeli on tuloksenteon kannalta yksi olennaisimmista asioista golfkierroksen aikana. Amatöörigolfissa hyvät wedgepelaajat voivat kääntää tuplabogeylta näyttävän tilanteen loistavaksi pariksi tai huojentavaksi bogeyksi, ja ammattilaisviheriöillä toivottomalta näyttävä tilanne kääntyykin voittotaistelussa mukana olevan pelaajan kannalta tärkeäksi pariksi.
Viime viikolla Suomessa vieraillut wedgepeliin erikoistunut valmentaja James Ridyard on tutkinut wedgemaailmaa tarkalla silmällä vuosikausia. Hän on tehnyt monia mielenkiintoisia havaintoja eritasoisten pelaajien wedgepelistä, ja Ridyardin vinkeillä omaankin wedgepeliin on mahdollista saada uutta tehokkuutta.
Ridyardin mielestä pituuskontrolli on kaikista tärkein osa-alue wedgepelissä. Hän antaa hyvän harjoitteen pituuskontrollin harjoitteluun.
”Otetaan esimerkiksi 50 metrin wedgelyönti. Se, että löisit koko päivän 50 metrin wedgejä, lyö mieluummin kolmen pallon sarjoja, joissa ensimmäinen lyönti lentää 60 metriä, toinen 40 metriä ja kolmannella lyönnillä yrität lyödä sen 50 metrin lyönnin. Se auttaa sinua hahmottamaan lyöntipituutesi paremmin”, monien Euroopan Tour -pelaajien wedgevalmentajana toimiva Ridyard kannustaa.
Englantilainen Ridyard käyttää opetuksessaan lyöntianalysaattoreita, mutta yhtä asiaa nekään eivät mittaa: mailan alinta kohtaa golfsvingin aikana. Se on enemmänkin silmillä tehtävää havainnointia. Ridyard on myös sitä mieltä, että wedgelyönneissä – pienistä chipeistä 70 metrin pitcheihin – pelaajan ei itse asiassa kannata tähdätä palloon, vaan pallon taakse.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta tähtäämällä pari senttiä pallon taakse, saat enemmän pelivaraa osuman kanssa. Pelkkä pallon taakse tähtääminen ei toki auta, vaan alkuasennon on oltava sellainen, että siitä on mahdollista lyödä hyviä lyöntejä. Rakenna siis alkuasentosi niin, että pallonpaikka on keskellä stanssiasi, jalat ovat kapealla, ja mailanvarsi ei nojaa liikaa kohteelle päin.
James Ridyard kävi kouluttamassa Suomen PGA:n jäseniä viime viikolla Planmeca Areenassa.
Ridyard korostaa, että mailan lavan etäisyys kehosta säilyisi samana koko liikkeen ajan, eivätkä käsivarret ojentuisi osumaan tullessa. Hän myös rohkaisee käyttämään ranteita, jotta mailan lapa vapautuu osumaan tullessa ja lavan pohja osuu ensin maahan, ei lavan etureuna.
Kaikki uudet asiat vaativat harjoittelua, jotta ne alkavat toimia kentällä, niin wedgelyönnitkin. Ridyard antaa vinkin suomalaispelaajille tulevan talven ja ensi kesän wedgeharjoituksiin.
”Muista pitää hauskaa! Lähipelin harjoittelusta on mahdollista tehdä hauskaa, kun voit kikkailla ja haastaa itseäsi erilaisilla lyönneillä. Jos vertaat sitä esimerkiksi putin harjoitteluun, niin wedgepelin harjoittelussa on paljon enemmän tilaa mielikuvitukselle”, Ridyard muistuttaa.
Lopuksi Ridyard vertaa hieman eri ammattilaispelaajia ja heidän wedgeharjoitteluaan. Hän tekee koko ajan töitä Euroopan Tour -pelaajien kanssa, joten hänellä on hyvä näkemys aiheesta.
Ridyard on huomannut, että parhaat ammattilaispelaajat ovat harjoittelussaan todella tehokkaita. He eivät häiriinny helposti, eivätkä he anna yhden huonon lyönnin häiritä harjoituksen kulkua. Sen takia he pysyvät hyvin aikataulussa, ja he käyttävät 60 minuutin wedgeharjoitukseen 60 minuuttia, eivät yhtään enempää.
”Jos taas pelaajat antavat keskittymisensä herpaantua, he käyttävät enemmän aikaa harjoitteluun, he väsyvät enemmän, eikä harjoittelusta ole lopulta mitään hyötyä”, wedgemestari valaisee.
Tuosta ajatuksesta meidän muidenkin kannattaa pitää kiinni, kun seuraavan kerran menee harjoittelemaan wedgepeliään.