Aulis Ranua on pelannut kaikki Suomen Golfliiton jäsenkentät, joilla pelaamaan pääsee. Ulkomaat huomioiden listalta löytyy jo lähemmäs 500 kenttää.
Aulis Ranuaa on syytä onnitella. Hän pelasi syyskuun puolivälissä viimeisenkin kokoelmastaan puuttuneen, vähintään yhdeksänreikäisen Suomen Golfliiton jäsenseuran kentän.
Lahden Golfin Kisälli-kentällä pelatulla juhlakierroksella Ranualle seuraa tekivät klubin entinen puheenjohtaja Heikki Jäämaa sekä nykyinen nuijan kopauttaja Ilkka Kaarna. Jäämaa on Ranualle tuttu työyhteyksien kautta, ja hän kutsui ystävänsä Lahteen pelaamaan. Kentällä oli myös paikallisen lehdistön edustajia.
”Heikki varoitteli etukäteen pienestä aiheeseen liittyvästä jutusta. Videohaastattelu oli kuitenkin enemmän, mihin olin varautunut. Pakkohan se oli suostua, kun en kehdannut enää perääntyäkään”, hän sanoi.
Sukunimensä mukaisesti Ranualta kotoisin oleva helsinkiläinen aloitti golfin vuonna 2000. Ranua tuli kokeilleeksi lajia ensin Laajasalossa, mutta ensimmäinen pelaamansa Golfliiton jäsenseuran kenttä oli sittemmin lakkautettu Mäntsälän W-Golf.
Aulis ei ole tarkalleen selvillä Suomessa pelaamiensa kenttien kokonaismäärästä, sillä joukossa on myös sellaisia kenttiä, jotka eivät ole SGL:n rekisterissä.
”Kotimaassa olen pelannut yli 160 kenttää. Vantaan Golfpuisto puuttuu joukosta, mutta sattuneesta syystä sinne ei ole nyt ollut asiaa. Aavasaksa Golfissa en ole myöskään käynyt, mutta heidän kenttänsä sijaitsee Ruotsin puolella Övertorneålla.”
Mieli tekisi karumpiin olosuhteisiin
Suunnittelijana rakennustekniikan alan yrityksessä työskentelevä Ranua pelaa vuotuisista kierroksistaan 60–70 prosenttia muualla kuin kotikentällään Peuramaalla. Kierroksia kertyy tätä nykyä vuotta kohden hieman toistasataa, joista kolmasosa ulkomailla.
Fanø Golf Links on ollut Ranualle yksi mieluisimmista Pohjoismaissa pelaamistaan kentistä.
”Ulkomaan kierrokset olen pelannut enimmäkseen Euroopassa, ja oikeastaan missään kauempana ei ole tullut käytyä ollenkaan. Toivelistalla ovat muun muassa Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti. Haluaisin pelata useammin myös links-kentillä ja karummissa olosuhteissa, kuten Skotlannissa ja Islannissa, mutta reissukaverini haluavat mieluummin lämpimään.”
Kotimaan ulkopuolella hän käy pelaamassa 3–5 kertaa vuodessa. Toisinaan pelimatkoilla on mukana myös ”oma parempi puolisko”, joka ei ole hurahtanut yhtä voimakkaasti lajiin kuin Aulis.
”On hänkin siinä sivussa pelannut Suomessa yli 100 kenttää.”
Paras kenttämuisto Leviltä
Ranuasta tuli puolivahingossa kenttäbongari. Hän oli vuonna 2005 Egyptissä, kun kaksi intohimoista suomalaisgolfaria bongaili sikäläisiä kenttiä. Toinen heistä sairastui vatsatautiin ja Ranua ryhtyi yksinjääneelle peliseuraksi.
”Siinä se kipinä syntyi. Olin silloin pelannut suunnilleen 80–90 kenttää.”
Lääkäri oli sitä mieltä, ettei minusta olisi enää golfariksi, mutta en antanut periksi.
Tasoituksella 12,2 pelaavan Ranuan paras golfmuisto on muutaman vuoden takaa Levin kentältä, jolla hän starttasi eräänä heinäkuisena yönä pelikierrokselleen kello 00.02.
”Se oli unohtumaton ja kaunis kokemus. Kentällä ei ollut muita, ja pistelin kierroksen hieman yli kahteen tuntiin yöttömän yön auringossa. Oli pakko kävellä rivakasti, kun itikat hääräsivät kimpussa.”
Lähes samalle viivalle nousee ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa hole-in-one, joka syntyi Aulangon Eversti-kentän 16. reiällä. Kyseisellä kierroksella oli mukana myös Lahden Golfissa viimeisintä juhlahetkeä todistanut Heikki Jäämaa.
Aulis Ranualla on mennyt golfin pelaamiseen rahaa arvionsa mukaan pienen omakotitalon verran. Kaikki on kuitenkin ollut sen arvoista, hän vakuuttaa.
Kaikkiaan Ranua, 54, on ehtinyt pelata 18 vuoden aikana yli 2000 kierrosta ja jokainen tuloskortti on tallessa. Kortit on mapitettu 19:ään kansioon, jotka löytyvät kodin kirjahyllystä. Hän on napsinut myös kymmeniä tuhansia valokuvia pelaamistaan kentistä.
”Kuvia en ole laittanut pelkästään kavereiden kiusaksi Facebookiin. Minulla pyörii tietokoneen näytönsäästäjällä sellainen top 5000 -valikoima. Niitä on mukava katsella uusia reissuja suunnitellessa.”
Golfharrastus oli päättyä salibandykentälle
Parhaan kierrostuloksensa, 74, Ranua on lyönyt Peuramaalla Vanha Peura -kentällä. Hän pelasi tuolloin singelitasoituksella, mutta paha loukkaantuminen salibandyssä oli sittemmin päättää golfharrastuksen viisi vuotta sitten.
”Liukastuin palloon ja kroppa yritti tehdä spagaatin huonolla menestyksellä. Rytäkässä hajotin polveni ja lonkkani. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei minusta olisi enää golfariksi, mutta en antanut periksi. Jouduin tekemään svingimuutoksen, ja vaikka lyönti ei tullut aivan entiselleen, olen tyytyväinen, että pystyn ylipäänsä pelaamaan.”
Hän arvelee rikkovansa 500 pelatun kentän rajan viimeistään vuonna 2020. Tätä nykyä Ranua pelaa 30–40 itselleen uutta kenttää vuosittain. Pelkkiin green fee -maksuihin kuuluu noin 2500–3500 euroa vuodessa.
Ranuan haavelistalla on yksi kotimainen kenttä, jonka hän toivoisi pääsevänsä joskus pelaamaan. Helppoa se ole, sillä Bökärsissa sijaitseva Amer Sportsin omistama kenttä on yksityiskäytössä. Bongaamatta on myös kotikonnuilla Ranualla sijaitseva jokamieskenttä, jolla hänen oli tarkoitus poiketa muutama viikko sitten.
”Kävin pohjoisessa hirvimetsällä, eikä siinä jäänyt golfin peluulle aikaa.”
Loppuvuodesta Ranua aikoo tehdä vielä kaksi pelimatkaa Espanjaan, joilla hänen hieno kokoelmansa karttuu jälleen noin kymmenellä kentällä.