Golfin olympiaturnaukset on pelattu ja mitalistit kukitettu. On aika tarkastella tarkemmin kilpailuita, menestyjiä ja suomalaisten panosta.
Kahden viikon aikana Riossa on käynyt selväksi, että kaikki pelot olivat turhia ja olympialaisten golfkilpailut menestys. Suuria yllätyksiä Riossa ei nähty, vaan mitalit menivät pelaajille, joilta menestystä osattiin odottaa.
Miesten kilpailussa pronssia ottanut Matt Kuchar on mitalisteista ainoa, jonka menestyminen oli pieni yllätys. Muut viisi mitalistia tuskin yllättivät ketään.
Suhtauduin ennen kilpailua hieman epäillen kilpailun formaattiin, neljän kierroksen lyöntipeliin. Nyt ajattelen toisin. Vaikka lyöntipelistä puuttuu reikäpelille ominainen draama, on se sittenkin rehti ja toimiva tapa ratkaista paremmuus korkeimmalla mahdollisella tasolla.
Barra de Tijucan kisakenttä oli niin kova testi, että se erotti jyvät akanoista perusteellisesti. Kenttä vaatii kontrolloitua pitkää peliä ja herkkää lähipelituntumaa. Tuulisina päivinä pallonlyöminen ja monipuolinen lyöntivalikoima korostui. Viheriöllä piisaa muotoja, ja etenkin putin pituuskontrollilta vaadittiin paljon.
Ero miesten kisan voittaneen Justin Rosen (-16) ja kisassa viimeiseksi jääneet Portugalin Ricardo Gouveian (+13) välillä oli 29 lyöntiä. Etenkin tuulisina päivinä erot kärjen ja häntäpään välillä kasvoivat suuriksi, eikä tuurille jäänyt juurikaan sijaa. Yllätykset ovat urheilun suola, mutta yhtä lailla upea katsottavaa on ennakkosuosikkien onnistuminen.
Miesten kultamitalisti Justin Rose, 36, on kuulunut lajin eliittiin jo vuosia, vaikka onkin voittanut major-turnauksen vain kertaalleen vuonna 2013 US Openissa. Rose oli olympiarankingissa viidentenä ja nousi voittonsa ansiosta maailmanlistalla yhdeksänneksi.
Hopeamitalisti Henrik Stenson, 40, oli kakkosena myös olympiarankingissa. Tänä vuonna The Openissa ensimmäiseen major-voittoonsa yltänyt ruotsalainen oli yksi kisan kuumimmista ennakkosuosikeista ja vastasi huutoon upealla tavalla. Toisen sijan myötä Stenson ohitti maailmanlistalla Rory McIlroyn, nousi neljänneksi ja listan parhaaksi eurooppalaiseksi.
Vaikka pronssia napannut Matt Kuchar, 38, oli olympiakilpailun heikoiten rankattu yhdysvaltalaispelaaja, oli hänkin listalla kahdeksantena. Kuchar on mitalisteista ainoa, jolla ei ole vyöllään major-voittoa. Hän on erittäin tasainen pelaaja, joka keikkuu kärkisijoilla viikosta toiseen. Kuchar venyi pronssille loistavan viimeisen kierroksensa (63/-8) ansiosta, vaikka ei pystynyt pelaamaan kolmena ensimmäisenä päivänä erityisen vahvasti. Rion jälkeen Kucharin sijoitus maailmanlistalla on 15.
Mitä suomalaisilta oli lupa odottaa?
Suomen Mikko Ilonen (-3) ja Roope Kakko (+2) eivät peitelleet pettymystään kilpailun jälkeen. Molempien tavoitteet olivat korkealla ja kun jaossa oli vain kolme mitalia, hakivat suomalaiset menestystä ajoittain pienellä riskilläkin.
Mikko Ilonen pelasi kaksi kierrosta yli parin ja kaksi alle (73-69-66-73). Etenkin toisen ja kolmannen kierroksen suoritukset osoittivat, että Ilonen on valmis taistelemaan kärkisijoituksista kilpailussa kuin kilpailussa.
Lahtelainen pokkasi lopulta sinänsä kunniakkaan 21. sijan. Sitä voi pitää kelvollisena suorituksena, sillä olympiarankingissa Ilonen oli sijalla 46. Taakse jäi siis moni maailmanlistalla häntä korkeammalla olevaa pelaajaa.
Roope Kakko lähti kisaan olympiarankingin sijalta 53. Vaikka epäonnistuikin kilpailun toisena päivänä tuulisessa säässä, oli hän kisassa 43. ja jätti taakseen monta yläpuolelleen rankattua pelaaja.
Penkin alle suomalaiset eivät siis pelanneet, vaikka huippuonnistuminen jäi puuttumaan.
Naisten olympiarankingissa Ursula Wikström (+10) oli 43:s ja Noora Tamminen (+11) 44:s. Kilpailussa Wikström oli 44:s ja Tamminen 48:s. Sijoitukset korreloivat hyvin rankkausta, vaikka parempaankin oli mahdollisuuksia.
Molempien suomalaisnaisten kompastuskiveksi koitui epätasaisuus. Kumpikin epäonnistui muutamalla reiällä niin pahoin, että menestysmahdollisuudet sulivat, vaikka peli oli muuten ajoittain hyvinkin vahvaa.
Noora Tamminen sanoi heti kisan jälkeen saavansa olympiakokemuksesta lisää motivaatiota harjoitteluun.
Naisten valmentaja Petteri Nykky kiteytti hyvin suomalaisten tilanteen.
Kun näkee, miten syvältä epäonnistuminen sieppaa, näkee, miten paljon tähän on panostettu. Realiteetit pitää kuitenkin muistaa, omaa rankingsijoitusta parempi sijoitus olisi ollut täällä hyvä suoritus.
Maailman kärki on naisten puolella sittenkin vielä liian kaukana. Suomalaiset jäivät kisan voittaneelle Inbee Parkille 26 ja 27 lyöntiä. Ursula Wikström myönsi asian kolmannen päivän jälkeen suoraan.
”Maailman kärki siellä menee kovaa, vaikka tuulee, että tässä se nähdään, missä mennään”, hän sanoi.
Naisten kilpailussa tasoerot olivat valtavat. Palkintopallille vaadittiin tulos -10, mutta 60 pelaajasta vain puolet pelasi alle parin. Parkin ja viimeiseksi sijoittuneen Marokon Maha Haddiouin (+31) ero oli 47 lyöntiä.
Se, että kisan voiton otti korealaispelaaja, ei yllättänyt ketään. Inbee Parkille, 28, kausi ei tähän asti ole ollut edellisten kausien kaltainen menestystarina, mutta seitsemän major-voittoa urallaan ottanut entinen maailmanlistan ykkönen ja nykyinen viitonen on voittajasuosikki aina mukana ollessaan.
Olympirankingin ja maailmanlistan ykkönen Lydia Ko puristi itsensä hopealle upottamalla viimeisellä reiällä birdien. Vasta 19-vuotias korealaistaustainen Ko on ehtinyt voittaa urallaan kaksi majoria ja tulee vuoren varmasti voittamaan vielä monta lisää. Kultaan hänelläkään ei ollut Riossa eväitä, niin vahvasti Park kisaa hallitsi.
Pronssimitalisti Shanshan Feng, 27, on voittanut urallaan majorin kertaalleen. Maailmanlistalla parhaimmillansa neljäntenä ollut kiinalainen lähti kisaan olympiarankingin 11. sijalta.
Feng siis pelasi tasonsa ylärajoilla ja osoitti, että olympiatasollakin yllätyksille on sijaa, tiettyyn rajaan asti.
Ihanan realistinen ja kylmästi viimeistelty analyysi. Kympin arvoinen juttu!