Mailasuunnittelusta ja materiaalikehityksestä hyötyvät merkittävästi niin tavalliset harrastajat kuin huippupelaajatkin.
Kun mailavalmistajat julkaisevat tänä päivänä uudet tuotteensa, on tyypillistä, että samasta draiverista lanseerataan heti kättelyssä kolme tai neljä eri versiota.
Hyvänä esimerkkinä toimii Taylor Maden Q10. Siitä lanseerattiin neljä versiota. Perusmalli Q10, joka on suunnattu laajalle joukolle perusharrastajia, sitäkin anteeksiantavampi Q10 Max, vähemmän alakierrettä tuottava Q10 LS sekä pallon herkemmin korkealle nostava Q10 Max HL.
Kovaa svingaaville ja taitaville pelaajille LS on lähtökohtaisesti paras malli. On kuitenkin kiinnostavaa huomata, että maailman parhaat pelaajat, Nelly Korda ja Scottie Scheffler, jotka tunnetaan mm. poikkeuksellisen varmasta lyömisestä, ovat valinneet mallistosta anteeksiantavammat vaihtoehdot. Scheffler pelaa perusmalli Q10:llä, Korda taas on valinnut äärianteeksiantavan Q10 Max -mallin.
Draivaamisesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Rory McIlroyta. Hänen valintansa on niin ikään Q10 eli perusmalli, ei matalammin spinnaava LS, jonka voisi kuvitella sopivan kovaa pommittavalle pelaajalle kuin nenä päähän.
Kolmikko ei suinkaan ole yksin valintojensa kanssa, vaan anteeksiantavammat mallit ovat lisänneet suosiotaan tasaisen tappavasti myös muiden huippupelaajien keskuudessa.
Golf Digest julkaisi aiheesta hiljattain artikkelin. Sen asiantuntijoiden mukaan kyse on ennen kaikkea siitä, että draiverisuunnittelussa on otettu isoja edistysaskeleita viime vuosina. Kehityksen myötä anteeksiantavista malleista on tullut toimivia vaihtoehtoja myös kovee lyöville ja taitaville pelaajille.
Muutos on tapahtunut siinä, mihin painoa lavassa sijoitetaan. Vielä joitakin vuosia sitten anteeksiantavuutta kasvatettiin tyypillisesti viemällä lavan painopiste kauas osumapinnan taakse ja sijoittamalla paino mahdollisimman ylös. Ratkaisu kuitenkin lisää väistämättä myös alakierteen määrää. Kovaa lyövän huippupelaajan kohdalla lyönnistä katoaa liiallisen alakierteen takia herkästi kymmenenkin metriä.
Viitisen vuotta sitten hiilikuitu yleistyi valmistusmateriaalina draiverin lavan kuoriosassa. Se on metallia kevyempää. Juuri hiilikuidun ansiosta paino pystytään jakamaan ja sijoittamaan lapaan entistä paremmin uhraamatta liiaksi anteeksiantavuutta. Kun paino ei enää ole yhtä takana ja ylhäällä, alakierre ei kasva, vaikka lapa on anteeksiantavaa tyyppiä.
Mitä tavallinen kuluttaja tästä sitten voi oppia? Yhden olennaisen asian: kun hän menee fittaamaan itselleen uutta draiveria, kaikki ennakkoasenteet kannattaa heittää romukoppaan. Omaan svingiin sopiva malli voi olla yllättävä, eikä se suinkaan välttämättä löydy niiden mallien joukosta, joiden itse odottaa sopivan itselleen.
Kysyimme asiaa myös Suomen parhailta pelaajilta. Vastaukset esittelemme ensi viikon torstaina 30.5. julkaistavassa artikkelissa.