Maamme ainoa armeijan hallussa oleva golfkenttä sijaitsee kymmenen kilometriä Helsingin kauppatorilta etelään, Isosaaressa.
Maamme ainoa armeijan hallussa oleva golfkenttä sijaitsee kymmenen kilometriä Helsingin kauppatorilta etelään, Isosaaressa. Ulkopuolisilta suljetun yhdeksänreikäisen kentän kiertäminen on hieno ja pelillisesti haastava kokemus. Väylien suunnittelussa on jouduttu käyttämään mielikuvitusta. Maisemat ja tunnelma Isosaaressa ovat ainutlaatuisia. 
Näppis Leinosen liitettyä peliohjelmaansa myös kaikki par 3 -kentät sekä ulkopuolisilta suljetut kentät, liitettiin myös Isosaari miehen reitille. Suomenlinnan rannikkorykmentin komentaja Juhani Karjomaa myönsi Näppiksen seurueelle luvan kenttään tutustumiseen. Peliseuraksi lähti toinen kentän suunnittelijoista, kiinteistöesimiehenä toimiva Risto Pakarinen, joka aiemmin asui saarella.
”Idea kentän rakentamiseen lähti oikeastaan Paltamosta, jossa Sauli Ketonen tutustui lajiin ja lähti viemään asiaa eteenpäin. Minä tulin mukaan pari vuotta myöhemmin vuonna 1991, jolloin kenttä lopulta rakentui yhdeksänreikäiseksi.”
Isosaaren linnoittaminen aloitettiin vuonna 1913. Raskaat ja järeät patterit valmistuivat 1915. Siitä lähtien Isosaaren linnakkeella on ollut merkittävä asema Suomen rannikkotykistön kehittämisessä ja pääkaupunkiseudun puolustamisessa. Saarella on rannikkotykistöpatteri sekä merivalvonta- ja säähavaintoasema. Isosaaressa on varuskunnan lisäksi kantahenkilökunnan asuntoja. Vaikka saaren pinta-ala on 76 hehtaaria, on kenttä pienessä tilassa saaren laiturin tuntumassa. Ketonen ja Pakarinen ovat saaneet ja joutuneet käyttämään melkoisesti mielikuvitusta tiiauspaikkojen sekä viheriöiden sijoittamisessa ja niiden rakentamisessa.
”Talkoovoimin tämä on käytännössä tehty ja hoidettu. Maa-aines on kaikki omalta saarelta. Ainoa kiinteä omaisuutemme on griinileikkuri, reitys suoritetaan edelleen talikolla. Kesäisin hoitotoiminnassa on osittain apuna varusmiehiä. Heidän lähdettyä kuluu oma vapaa-aikani loppukaudesta pitkälti kentänhoidossa. Kentänhoitokulut ovat vuosittain noin 2000–3000 euroa”, Pakarinen kertoo taustoista.
Taitoa ja tarkkuutta mitataan
Kenttää kiertäessä ei voi kuin ihmetellä kekseliäisyyttä, jolla Pakarinen ja Ketonen ovat saaneet yhdeksän reikää aikaiseksi. Maasto on hyvin hankalaa, tasaisella maalla on vain ensimmäinen väylä. Tiiauspaikoilla lyödään ruoholta paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Väylää on useilla reillä vain hyvin vähän ennen viheriötä, puita, teitä ja ylitettäviä vesiesteitä on sitäkin enemmän. Pienikokoiset viheriöt ovat lähtökohdat huomioiden kohtuullisessa kunnossa. Kyllä tämä on aivan oikeaa par 3 -pelaamista, joskin hyvin vaikeaa sellaista.
”Emme me aloittelijoita laske kentälle, niin paljon täällä on ansapaikkoja vähän osaavalle”, Pakarinen myöntää.
Kenttää kiertävät erikoisluvilla puolustusvoimien palveluksessa olevat sekä tapauskohtaisesti vieraat. Loppukesästä järjestetään vuosittain Isosaari Open, joka nimestään huolimatta on kutsukilpailu noin 50–60 pelaajalle.
Arvovaltaisia vieraita saarella on käynyt paljon, mm. Martti Ahtisaari. Avauksissa mailavalinta on normaalimittaisia lyövälle yleensä joku wedgeistä tai rautayhdeksikkö. Toinen reikä on aivan oma lukunsa. Ensimmäinen lyönti lyödään niemennokalta hiekkarannan ja lentopallokentän sekä tien yli vajaan 150 metrin päässä olevalle viheriölle. Paikka on erittäin kaunis ja väylä samalla yksi maamme vaativimmista lyhyistä reistä.
Kentän ”signature-reikänä” voidaan kuitenkin pitää seitsemättä. Jälleen pelaaja on yksin ajatuksineen 5×5 metrin kokoisella erikseen ruohotetulla niemennokalla. Matkaa reiälle on noin sata metriä, välissä vain vettä ja kaislikkoa. Soketin lyöminen tuntuu lähes pyhäinhäväistykseltä.
Näppis selviää varmaan tyyliinsä avauslyönnillä viheriölle. Kierros päättyy rannalla sijaitsevan klubimajan viereen. Yhdeksäs reikä tuntuu yhdessä avausväylän kanssa helpoimmalta. Kokonaisuutta voi kutsua upeaksi luontoretkeksi, johon antavat säväyksensä kallioilta avautuvat mahtavat näkymät sekä Helsinkiin että kauas ulapalle.
”Hieno kenttä ja kokemus. On tässä ollut melkoinen savotta kentänrakentamisessa. Kiitos, että sain tulla tämänkin näkemään”, kiitteli Markku ”Näppis” Leinonen pelin päätyttyä.
Hän on pelannut Pakarisen kanssa jo 90-luvulla Kainuu Openissa. Yhdeksän reiän kierros kesti neljän hengen ryhmässä reilun tunnin. Kenttäennätyksen rikkominen jäi toiseen kertaan. Jorma Manner ja aikoinaan majoukkueessakin pelannut Petri Pulkkinen pitävät hallussaan 18 reiän ennätystä, 57 lyöntiä (+3).
Saaren erikoisaseman johdosta Isosaarta ei jatkossakaan avata yleiseen pelaamiseen, joten ennätys voi säilyä pitkään. Muualla maailmassa armeijan kentät ovat yleisiä. Mm. Thaimaan Thongchai Jaidee opetteli puolustusvoimilla työskennellessään kymmenen vuoden aikana golfin ja siirtyi sitten ammattilaiseksi.
Hyvä kysymys on sekin, olisiko Tiger Woods aloittanut golfin, jollei USA:n armeijan palveluksessa ollut isä Earl Woods olisi saanut työn puolesta pelimahdollisuuksia kentille ja visioinut poikansa menestystarinan tämän tartuttua ensimmäisen kerran mailaan?
Juttu on julkaistu 6/08 Golf Digest -lehdessä.