Puttitestin tulos voi yllättää positiivisesti. Salaisuus on keskittymisesssä ja siinä, että jokainen putti yritetään nyt upottaa.
Suomen eturivin puttivalmentajiin lukeutuva Petri Parviainen julkaisi hiljattain sosiaalisessa mediassa puttiharjoitteen, jonka hän nimesi ”Maailman top 10 puttitreeniksi”. Treeni on käytännössä helppo toteuttaa, ollaan sitten sisä- tai ulkotiloissa.
Harjoitus on oikeastaan puttitesti. Jotta ymmärtäisimme, mistä on kyse Golfpisteen toimitus suoritti testin kahden hengen voimin. Testistä oli helppo innostua, sillä Parviainen paljasti postauksessaan, millaisia tuloksia ammattilaiset testissä nakuttavat. Siispä testaamaan! Testauspaikkana toimi Espoossa sijaitseva harjoituskeskus Season Golf, jonka puttiviheriöt ovat paitsi riittävän suuria myös riittävän laadukkaita testin tekemiseen.
Testissä putataan 18 puttia eri etäisyyksiltä. Myös puttilinjaa vaihdellaa, jolloin putit pitää pystyä myös lukemaan oikein. Testissä ei siis toisteta suoraa puttia eri matkoilta. Palloa ei pelata reikään saakka. Kysymys on siis ensimmäisen putin upottamisesta tai missaamisesta. Puteista 13 on ikään birdie-putteja ja viisi par-putteja. Birdie-puteissa jokainen reikään mennyt putti tarkoittaa tulosta -1 ja ohi mennyt paria. Par-puteissa reikään mennyt putti on par ja ohi mennyt +1. Testin tavoitetulos on -2.
Season Golfissa on kaksi eri nopeuksista puttiviheriötä. Päätimme tehdä tesyin momemmilla. Alakerran viheriö vastaa melko nopeaa suomalaista griiniä ja sen stimp-arvo on noin 9,5. Yläkerran puttiviheriön stimp pyörii 12:n kieppeillä, joten se on nopeampi kuin nopeaimmatkaan suomalaiset griinit. Molemmilla griineillä on melko paljon kallistuksia. Valitsimme testiin suhteellisen tasaiset viheriön kohdat.
Normaali viheriö (stimp 9,5):
Birdie-putti | Etäisyys | Sami Sarpakunnas | Krister Jalonen |
3 puttia | 1–2,7 metriä | -1 | -2 |
5 puttia | 2,7–6 metriä | -1 | -1 |
4 puttia | 6–12 metriä | -3 | -1 |
1 putti | yli 12 metriä | -1 | par |
Par-putti | |||
3 puttia | 1–1,8 metriä | +2 | +1 |
2 puttia | 2,1–3,6 metriä | +2 | +2 |
Tulos: | -2 | -1 |
Nopea viheriö (stimp 12,5):
Birdie-putti | Etäisyys | Sami Sarpakunnas | Krister Jalonen |
3 puttia | 1–2,7 metriä | -2 | -2 |
5 puttia | 2,7–6 metriä | -2 | par |
4 puttia | 6–12 metriä | -1 | par |
1 putti | yli 12 metriä | par | par |
Par-putti | |||
3 puttia | 1–1,8 metriä | +1 | +1 |
2 puttia | 2,1–3,6 metriä | +1 | +1 |
Tulos: | -2 | par |
Mitä muuta jäi käteen?
Koska kyseessä on testi, jokaiseen puttiin tulee kuin luonnostaan keskityttyä hyvin. Lisäksi jokainen putti on ensi luettava huolellisesti, jonka jälkeen tehdään normaalit puttiin liittyvät rutiinit. Näistä syistä johtuen kyseessä on mitä erinomaisin harjoite.
Keskittyminen näkyy myös tuloksissa. Molemmat seliviytyivät haasteesta paremmin kuin odottivat. Kun suoritukseen keskittyy hyvin, puttaa hyvin. Golfin kultaisiin sääntöihin lukeutuva ”take a dead aim”näkyy sekin. Eli kun tavoiteltu kohde on mahdollisimman pieni ja vaativa, on virhe yleensä pieni. Lopputulos on siis parempi kuin tavoite on tarkkarajainen ja vaaativa.
Samin tuloksessa mukana on pari pitkältä matkalta upotettua ”onnenkantamoista”, joiden ei voi odottaa olevan arkipäivää kentällä. Tähän liittyy yksi testi tärkeimmistä oivalluksista: jokainen putti pitää yrittää upottaa. Ja kääntäen, jokainen putti on upotettavissa. Jos kentälle lähtee kummelimaisella ”me ollaan jätkät hävittyy tää peli” -asenteella, putit eivät takuulla uppoa.
Yllättävän pitkätkin putit tuntuivat testitilanteessa olevan vähintäänkin lähellä upota ja moni upposikin.
”Golfissa klassinen metrin putti on noussut jopa suurempaan asemaan kuin se suorituksensa ansiosta kuuluisi. Antaisin suurimman huomion 6–10 metrin mittaisille puteille. Harrastajapelaajan osaamisella näiden puttien ei todennäköisyyksien mukaan pitäisi mennä reikään kovin usein. Se ei poista faktaa, että ne voisivat mennä reikään”, Krister pohtii.
”Golfkenttien puttiviheriöillä, itseni mukaan lukien, ei monesti näe pelaajien harjoittelevan putteja kyseisiltä etäisyyksiltä ainakaan älyttömän intensiivisesti. Monesti putataan lähempää. Lähestymis- ja lähipelilyöntien jälkeen pallo on harvoin parin metrin säteellä reiästä. Se puoltaisi pidempien puttien harjoittelemista, koska pelitilanteessa niitä tulee paljon”, hän jatkaa.
Molemmat testaajat olivat yhtä mieltä siitä, että pidempien puttien harjoittelemista kannattaisi lisätä. Metriset par-putit pitää edelleen osata naulata, mutta keskimäärin birdie-paikat ovat pitkiä putteja, joten niitä on syytä hioa.
Testitilanteessa molemmat huomasivat keskittyvänsä oikeastaan lähes yksinomaan puhtaaseen strokeen eli osumaan tai pallokontaktiin. Kun palloon osutaan lavan sweet spotilla, ollaan lähellä hyvää puttia. Testitilanteessa osuma korostui armotta nopealla viheriöllä, joka ei anna huonoja osumia anteeksi lainkaan.
Puttitesti on harjoitteena erinomainen, ja sen avulla pystyy selvittämään itselle putissa olevia kehityskohteita. Kaiken lisäksi se on hauska tehdä.
Testinä sen suurin puute on se, ettei se mittaa pitkien puttien etäisyydenhallintaa. Puttaaminen vaikkapa kymmenestä metristä kaksi metriä pitkäksi tai lyhyeksi kun on paljon yleisempää kuin puttaaminen kaksi metriä vinoon. Puttaamisessa etäisyydenhallinta on erittäin tärkeä osa. Jos testissä olisi mukana vaikka muutama pitkä putti, joista on selvittävä kahdella reikään, mittaisi se entistä paremmin kokonaisvaltaista puttiosaamista.
Pienine puutteineenkin testi on todella hyvä tasonmittari. Ennen kaikkea se on hyvä harjoite, joka kannattaa tehdä silloin tällöin pitkin kautta.
Viime vuoden kuunnelluimmassa Golfpiste podcastissa pureskeltiin puttaamista läpi. Jaksoon pääset alta.
Mielenkiintoinen uutinen ja pitääkin ottaa tämä kyseinen testi kokeiluun.
Uutisessa oli ns. ”muutama” kirjoitusvirhe, ehdottaisin tekstin muotoilua jollain ohjelmalla, joka tarkastaa myös kielioppia.
”kirjoitusvirhe. PISTE. Voi jessus näitä ikuisia nurisijoita. Vietäppä joskus rento viikonloppu ja ota raikasta happee,mikäli saatavilla.
Moro Jorma! Sinun kommenttisi edustaa tyyliltään selkeästi budhalaista tyyneyttä, joten pyrin ottamaan sinusta mallia ja parantaa tapani 🙂
Mutta oikeasti näitä uutisia on hankala lukea, jos joistan lauseista on jäänyt oleellinen osa kirjoituspöydälle (näemmä onneksi jälkikäteen korjattu). Myöskin lause ”Päätimme tehdä tesyin momemmilla” ei varsinaisesti sovi mielestäni itseään Suomen johtavaksi golfmediaksi tituleeraavan julkaisijan teksteihin. Toki nämä ovat varmaankin makuasioita.
Itsellä puttitreeneissä paino on pitkissä puteissa eli yleensä niin pitkiä kuin harjoitusgreenillä pystyy puttaamaan. Ja aina kaikki putit on upotusputteja, niin treenissä kuin pelissä. Puttiswingin pitää olla tasaisesti kiihtyvä ilman näpyjä, tempo 2,0-2,2. Sen pitää olla myös niin lähellä suoraa linjaa kuin mahdollista.
Ikävintä puttaamisessa on putata kun reiän ympärillä on ”Lumpy Donut” eli kun ymmärtämättömät astuvat liian lähelle reikää palloa nostaessaan, siihen syntyy uposrengas reiän ympärille ja sen lukeminen on käytännössä mahdotonta. Jätä 30 sentin väli jalan ja reiän väliin.
”Sen pitää olla myös niin lähellä suoraa linjaa kuin mahdollista.”
Voitkos avata tätä vähän tarkemmin…? Putterin rata on aina enemmän tai vähemmän kaaren muotoinen. Myös korkeussuunnassa. Jos tätä luonnonlakia yrittää kumota ajatusmallilla että sen tulisi olla suora linja niin joutuu manipuloimaan svingiä ja siinä ei hyvin käy.