Ranskalaisilla on usein tapana sulaa turnausten ratkaisuhetkillä. Victor Perez haluaa katkaista tämän trendin sunnuntaina Austinissa.
Tämänvuotinen WGC-Match Play on ollut poikkeuksellinen turnaus. Poikkeuksellinen etenkin siinä mielessä, että etukäteisarvioissa kilpailun pudotuspelivaiheeseen ennustettujen joukko jäi harvinaisen pieneksi. Knock out -kierroksille ylsi vain yksi top 20 -sijoitetuista pelaajista, ja kolmossijoitetun Jon Rahminkin tie nousi pystyyn puolivälierissä.
Välieräparit muodostavat Ranskan Victor Perez ja USA:n Billy Horschel sekä yhdysvaltalaiset Matt Kuchar ja Scottie Scheffler. Perez on siis viimeinen toivo, ettei toisessakin peräkkäisessä WGC-sarjan reikäpeliturnauksessa voittoa ratkaista puhtaasti jenkkien kesken.
Ranskalaisia ei ole yleensä pidetty kaikkein venymiskykyisimpinä pelaajina. Porukka on European Tourilla kohtalaisen laaja, joista joku aina silloin tällöin nousee kärkikahinoihin − voittoihinkin. Tiukassa paikassa ja isommissa kekkereissä he kuitenkin harvoin ovat nousseet ylitse muiden.
Tällä viikolla Texasin Austinissa on nähty pirteä tuulahdus ranskalaisten ennakkoluulottomista otteista. Kuka olisi arvannut, että vielä toissa kaudella Challenge Tourilla pelannut ja turnaukseen varapaikalta päässyt Antoine Rozner pyörittelisi alkulohkossaan hallitsevaa U.S. Openin mestaria Bryson DeChambeauta ja vuoden 2017 Players-sankaria sekä aiemmin tänä vuonna American Express -kilpailun voittanutta Si Woo Kimiä?
Roznerin taistelu ei aivan 16:n joukkoon riittänyt, mutta Victor Perez on edelleen sitäkin tukevammin pystyssä. Lauantain ensimmäisessä kamppailussa kaatui Skotlannin Robert MacIntyre selvin 5/4-lukemin ja puolivälierissä oli Espanjan Sergio Garcian vuoro lähteä laulukuoroon lähes yhtä tylyin numeroin, 4/3.
Mutta ei Perez täysin vieraassa ympäristössä ole, vaikka hänen kokemuksensa WGC-sarjasta ja PGA Tourin kilpailuista on kohtalaisen maltillinen. Nykyään Skotlannin Dundeessa asuva lähes kaksimetrinen pelaaja tottui amerikkalaisiin olosuhteisiin opiskeltuaan ja kuuluttuaan New Mexicon yliopiston golfjoukkueeseen.
Vuoden 2019 Alfred Dunhill Links Championshipin voittanut ja aiemmin maaliskuussa pelatussa Playersissä top 10:een sijoittunut Perez on viihtynyt maailmanlistan 50 parhaan joukossa jo vuoden päivät, ja nyt osoittamassa olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen urallaan.
Kokemukset WGC-Match Playstä ovat olleet tämän viikon varassa, ja käänteisesti kenties myös hyödyksi, sillä Perez ei tiennyt miten fyysisesti ja henkisesti vaativan kuorman lauantain kahden ottelun maraton − selvistä voitoistaan huolimatta − tuottaa, jotta paikka välieriin aukeaa.
Hän ei ole kuitenkaan ainoa ranskalainen, joka on mennyt läpi samanlaisista porteista aina finaalin saakka. Vuonna 2014 kaima Victor Dubuisson laittoi Jason Dayn ahtaalle taivuttuaan vasta viidennellä jatkoreiällä. Loppuotteluun päästäkseen Perezin olisi kammettava vuoden ensimmäisessä WGC-kilpailussa toiseksi sijoittunut Billy Horschel.
Jäljellä olevasta nelikosta Matt Kuchar on monen papereissa sunnuntain ykkössuosikki, ja myös ainoa, jolla on tilastoissaan isompia henkilökohtaisia saavutuksia: näistä toinen on vuoden 2012 Players-titteli ja toinen heti seuraavana vuonna tullut Match Playn voitto.
Kucharin välierävastustaja Scottie Scheffleriäkään ei kannata unohtaa. Vielä hieman toista vuotta sitten maailmanlistalla sijan 1500 huonommalla puolella ollut 24-vuotias pelaaja on noussut vauhdikkaasti huipulle, vaikka voitot PGA Tourilta vielä puuttuvatkin.
Nyt on hieno tilaisuus avata voittotili maailman kymmenen hehkeimmän kilpailun listalle kuuluvassa Match Playssä, missä hänen osaamistaan ovat saaneet matkalla sunnuntaihin todistaa aiemmat reikäpelimestarit Jason Day, Ian Poulter sekä maailmanlistan kolmonen Jon Rahm.
