Mahdollinen tappio Presidents Cupissa olisi pitkä miinus Woodsin meriittilistalla.
PGA Tourin Presidents Cup -komitea saattoi nimittäessään Tiger Woodsin USA:n joukkueen kapteeniksi olettaa, että tähti itse seurailisi haasteottelun pelitapahtumia puhtaasti kipparin roolissa Royal Melbourne Golf Clubin kentän väylien ulkopuolella. Tuolloin elettiin maaliskuuta 2018, ja kapteenin virka oli taidettu korvamerkitä uutta tulemistaan tehneelle Woodsille jo ennen hänen paluutaan pitkältä sairauslomalta.
Woodsin peli alkoi kulkea alkuvuodesta kuin vanhasta muistista hänen koottua vuoden mittaan seitsemän top 6 -sijoitusta ja kirsikkana kakun päälle voiton Tour Championshipistä. Homma jatkui yhtä raikkaana tänä vuonna, ja Mastersin vihreän takin ohella hän nousi Japanin turnauksen voiton myötä jakamaan Sam Sneadin kanssa ykköstilaa PGA Tourin voittotilastojen kärjessä.
Oli siis täysin perusteltua, että Tiger antoi itselleen villin kortin USA:n ja kansainvälisen joukkueen 13. haasteotteluun. Samalla hän toisaalta saattoi luopua yhdestä joukkueensa tärkeimmistä aseista, jolla Team International asetettaisiin kahdeksannen peräkkäisen kerran siltaan.
Woodsin kaksoisrooli on ongelmallinen pelkästään siksi, että kahta tärkeätä asiaa on työlästä hoitaa yhtä aikaa hyvin tai täysipainoisesti. Kun Woods valmistautuu Melbournessa omaan pelisuoritukseensa, mikään keskittymistä häiritsevä asia ei saisi liikkua hänen mielessään. Nyt kuitenkin liikkuu.
Epäilemättä Woodsillla on Australiassa pätevät apulaiskapteenit Zach Johnsonin, Steve Strickerin ja Fred Couplesin muodossa, mutta mitä enemmän kokkeja, sitä sekavampi keitos. Yhteinen ja yhtenäinen päätöksenteko on hyvin haasteellista, kun joukkueen laivan luotsi iskee palloja rangella ja yrittää lihottaa miehistönsä kanssa pistepussia kentällä.
Myös asiantuntevuutta menee hukkaan, kun useasti aikaisemmin Royal Melbourne Golf Clubin kentällä pelannut Tiger ei ehdi jakaa tietopankistaan kaikkea arvokasta informaatiota pelaajiensa käyttöön pelien tiimellyksessä.
Lauantaina on edessä mahdollisesti tärkein pelipäivä haasteottelun kannalta, kun ohjemassa on sekä neljä nelipallo- että neljä foursome-ottelua. Jos Woods pelaa aamusessiossa, hänen on pyöriteltävä parit valmiiksi iltapäivän otteluihin ollessaan vielä kentällä. Tästä johtuen Tigerin voisi olettaa pelaavan kolmantena päivänä vain iltapäivällä. Muussa tapauksessa ote on karannut pahasti lapasesta.
Presidents Cup alkoi Woodsin osalta voitolla kentällä, mutta tappiolla sen ulkopuolella. Hänet on värvätty tehtävään johdattamaan joukkueensa haasteottelun voittoon, mutta ensimmäinen päivä toi mutkia matkaan.
Tehtävien jaosta kapteeniston kesken on luonnollisesti sovittu, mutta risut ja ruusut saa ainoastaan kapteeni. Woods toimii nyt ensimmäistä kertaa Presidents Cupin ja ylipäänsä ison haasteottelun kipparina. Tietäen PC:n historian, USA:lle kelpaa Melbournesta vain voitto. Tappio olisikin sen tähtisikermälle raskas takaisku, kun vielä muistetaan, että Eurooppa vei jenkkejä edellisessä Ryder Cupissa kuin kuoriämpäriä.
Kukaan ei epäile, etteikö Woodsille olisi kaavailtu tulevalle vuosikymmenelle kapteenin vakanssia Ryder Cupiin, mutta voiko 13. Presidents Cupin lopputulema haavoittaa näitä näkymiä? Mahdollinen tappio merkitsisi joka tapauksessa pitkää miinusta Woodsin sarakkeeseen ja kehnoa näyttöä Ryder Cup -kapteenin valintaraadille.
Melbournen haasteottelu on vielä nuori, mutta Woods on vaarassa kävellä arvokkaan kapteeni-instituution ylitse, jos hänen kyltymätön pelihalunsa sysää Yhdysvallat suoraan tai epäsuorasti odottamattomaan tappioon.
