Esittelyvuorossa golfin olympia-areenan takaysin reiät, joista etenkin 11, 12, 13 ja 14 tulevat nousemaan suureen roolin, kun mitalijahti käy kiivaammaksi.
Reikä 10: Par 5, 539 metriä (miehet), 481 metriä (naiset)
Ulosmenon tavoin sisääntulo käynnistyy par-viitosella. Tämän väylän avauslyönti on yksi koko kentän vaikemmista; vesi vaanii vasemmalla ja usein vasemmalta puhaltava tuuli jopa pakottaa lyömään hieman veden suuntaan. Oikealla on alkuperäisestä karkeaa kasvillisuutta ja hiekkaa, ja sieltä pallon saaminen kahdella viheriölle on lähes mahdotonta. Reikä tekee doglegin lammen kulmilla. Vasemmalle lammen läheisyyteen päätynyt kakkoslyönti avaa mainion lähestymiskulman pitkälle, mutta ei erityisen syvälle griinille. Viheriön oikealla puolella on hiekkaa ja bunkkereita, myös lähestyminen oikealta tarjoaa heikohkot näkymät griinin kapeimpaan kohtaan. Lukuisat reiänpaikat tekevät puttaamisen mielenkiintoiseksi – etenkin etuvasemmalla olevalle lipulle on vaikea päästä.
Reikä 11: Par 4, 446 metriä (miehet), 384 (naiset)
Varsin alhaalla oleva lyöntipaikka tuo omat hankaluutensa väylän hahmottamiselle. Myös 12. reiän puolelle ylettyvä iso hiekkaeste väijyy vasemmalla, mutta varsinainen pallojen pysäyttäjä, laaja hiekkadyyni, löytyy vasemmalle kaartavan doglegin taitekohdasta. Oikealla on runsaasti tilaa, mutta mitä kauemmas pelaaja lyö väylän oikealle puolelle sitä vaikeammaksi lähestyminen muodostuu. Toinen lyönti pelataan ylhäälle, harjanteen päälle asetetulle viheriölle, jota syvä hiekkaeste vartioi etuoikealla. Vasemmalla oleva notko lisää niin ikään vaikeutta lähestymiseen. Paljon kallistuksia sisältävältä viheriöltä löytyy yksi kentän vaativimmista reiän paikoista, takaoikealla, bunkkerin suojassa.
Reikä 12: Par 4, 470 metriä (miehet), 393 metriä (naiset)
11 käynnistää kentän kovimpien reikien sarjan ja 12 on vielä edellistä vaikeampi. Kentän pisimmän par-nelosen avaus lyödään hieman kohotetusta tiiboksista, takaisin kentän alavammalle alueelle. Hiekka ja karkea maa ottaa vastaan oikealle suuntautuneita draiveja ja 11. reiän puolelle ylettyvä iso bunkkeri kiusaa vasemmalla. Hiekkaesteen yli menneet avaukset päätyvät väylän kohotetulle alueelle, josta tarjoutuu paremmat näkymät matalan profiilin viheriölle. Väylän oikealta puolelta lähestymisensä lyhyeksi jättäneet joutuvat tekemisiin viheriön edustalla olevien kumpujen ja dyynien kanssa. Koska viheriön oikealla puolella oleva luonnonheinikko ja vasemmalla puolella oleva laguuni tuovat vaikeutta lähestymisiin, Hanse ei katsonut tarpeelliseksi rakentaa muita vaikeustekijöiä griinin ympäristöön. Tällä reiällä voi jokainen pelaaja olla pariin tyytyväinen.
Reikä 13: Par 4, 438 metriä (miehet), 373 (naiset)
Numero 13 poikkeaa ulkoisesti kentän muista rei’istä metsäisellä ilmeellään. Oikealle tekevän doglegin sisäkulmasta löytyy koko radan isoin puu. Olympiatason pelaajat pystyvät halutessaan lyömään kuitenkin sen yli, mikäli he valitsevat hyökkäävimmän linjan. Pudotusalueen oikea puoli on puiden suojaama, ja joukosta löytyy myös mutkittelevaa hiekka-aluetta ja karkeaa maata. Niille, jotka eivät halua haastaa väylän oikeaa puolta, on luvassa mielenkiintoisia lyöntiasentoja ja pallonpaikkoja. Lähestyminen viheriölle on suhteellisen avara – griinin edustalla on lähinnä vain yksi syvempi kuoppa. Oikealla ja takavasemalla olevat kaksi hiekkaestettä tulevat peliin mukaan, jos lähestyminen on hieman karannut omille teilleen. Kentän aaltomaisin viheriö tulee kenties aiheuttamaan eniten keskustelua, ja toisaalta paljon kolmen putin tilastomerkintöjä.
Reikä 14: Par 3: 209 metriä (miehet), 174 metriä (naiset)
Kentän pisin par-kolmonen päättää neljän vaativan reiän jakson. Hieman kohotetun tiipaikan ja viheriön välissä riittää hiekkaa. Numero 14:n esikuvana on toiminut Royal Melbourne Westin 16. reikä, ja bunkkereita on sijoitettu tiheästi reiän oikealle puolelle. Viheriökompleksi on niin ikään kohotettu, ja griinin edustalla oleva harjanne saattaa tulla peliin niiden osalta, jotka haluavat välttää oikealla väijyvää bunkkeridraamaa. Takaoikealle oleva reiän paikka vaatii lipulle pallonsa haluavalta pitkää ja oikeasta kulmasta saapuvaa tarkkaa lyöntiä.
Reikä 15: Par 4, 374 metriä (miehet), 342 metriä (naiset)
Paluu kohden kotia käynnistyy sananmukaisesti muutaman askeleen päästä 14. viheriöstä. Avaus lyödään alueelle, jossa on kentän tihein puusto. Oikealla puolella oleva hiekkaeste osuu draivinmitan päähän, mutta itse asiassa oikella on enemmän tilaa kuin silmät antavat ymmärtää. Kun tuuli puhaltaa oikealta, on mielenkiintoista nähdä, minkälaisen vaihtoehdon pelaajat valitsevat välttääkseen tämän hyvin pelin mukaan tulevan ja helposti yhden lisälyönnin reikätulokseen tarjoavan bunkkerin. Harjanteella sijaitseva viheriön edustalla on syvä notko ja etuvasemmalla väijyy rykelmä erittäin syviä hiekkaesteitä. Oikealle puolelle, rinteen päälle sijoitettu bunkkeri torjuu osuvasti tästä suunnasta viheriötä lähestyviä palloja. Viheriö käsittää myös ulokkeen, joka sijoittuu vasemmalle; sieltä löytyvät tämän griinin vaikemmat reiän paikat.
Reikä 16: Par 4, 277 metriä (miehet), 241 metriä (naiset)
Kyseessä on reikä, jonka viheriölle lähes jokaisen Riossa kilpailevan avauksen pitäisi ylettyä. Monen mielestä yhdellä päälle lyöminen ei ole silti paras vaihtoehto. Ne, jotka pelaavan reiän konservatiivisesti, lyövät pallonsa leveälle väylälle. Sen oikella puolella on useita hiekkaesteitä ja out of bounds vaanii kauempana vasemmalla. Kun tuuli puhaltaa oikealta, nousee avauksen profiili tärkeään rooliin. Tiimalasin muotoinen viheriö pitää huolen, että peremmälle tullaan oikeaa lähestymiskulmaa pitkin. Griinin etuoikealla ja -vasemmalla oleviin lyhyeksi leikattuihin valleihin joutuneella pelaajalla on kova työ tehdä täällä up and down -birdie. Viheriön takavasemmalla on terävä pudotus alas, mikä tekee pelastusyrityksestä vaikean. Takaoikealla sijaitseva reiän paikka on syvän bunkkerin suojelema, lähinnä oikealta lähestyviä palloja ajatellen. Tällä reiällä mitä ilmeisemmin nähdään tuloshajontaa, mutta kaikesta huolimatta parin täytyy tuntua bogilta.
Reikä 17: Par 3, 122 metriä (miehet), 110 metriä (naiset)
Kentän lyhintä par-nelosta seuraa kentän lyhin par-kolmonen, joka palauttaa tuulen takaisin peliin. Erikoisen muotoinen viheriö ei paljasta kaikkia ominaisuuksiaan tiille. Joukko hiekkaesteitä vartioi griinin vasenta puolta, niistä kauimmainen erottaa viheriön oikean takakulman ja vasemman etuosan toisistaan. Vaikeimmat bunkkerit sijaitsevat oikealla ja viheriön oikean takakulman kohdalla. Hieman kauemmas oikealle ajatunut pallo joutuu hiekkaharjanteen kanssa tekemisiin. Vasemmasta takakulmasta alas vierinyt lyönti vaatii hyvää kosketusta ja tarkkuutta parin pelastamiseksi. Pelaajat luultavasti valitsevat tällä reiällä tyypillisen hyökkäävän taktiikan, joka toisinaan tulee kostautumaan.
Reikä 18: Par 5, 522 metriä (miehet), 465 metriä (naiset)
Kentän päättävällä keskipitkällä par-viitosella ollaan yhä tuulen kanssa tekemisissä. Tuulen voimakkuudesta riippuen, viheriön pitäisi olla tavoitettavissa kahdella lyönnillä kaikkina kilpailupäivinä. Avaus lyödään alkuperäisen hiekkamaaston ja karkeaa maata käsittävän seudun yli vahvasti bunkkeroidulle laskeutumisalueelle. Kun pallo päätyy väylälle, näkymät seuraavaa lyöntiä ajatellen ovat avarat, tosin oikean linjan ja sektorin valinta on keskeinen. Kaukana vasemmalla on hiekkainen alue ja yhtä kaukana oikalla on hiekkaesteitä. Kahdella lyönnillä griiniä tavoittelevalle vasen puoli vaikuttaa suotuisalta. Viheriön etuoikealla sijaitsee syvä laakso ja jyrkkä nousu griinille, muistuttaen St. Andrewsin Old Coursen Valley of Sin -reikää. Pallon lyöminen pienelle ja puolensa pitävälle viheriölle tältä alueelta vaatii taitavaa kosketusta. Yli griinin lyövä hyökkäävä pelaaja löytää todennäköisimmin itsensä syvästä hiekkaesteestä. 18 vaikuttaa kaikin tavoin sopivalta reiältä ratkaista olympiamitalien kohtalo.
