Phil Mickelsonin valinta Yhdysvaltojen Presidents Cup -joukkueeseen oli monille pieni yllätys. Mickelson lukeutuu lajin eläviin legendoihin, mutta kausi 2015 on ollut ”Leftylle” erittäin vaikea.
Mickelson on voittanut edellisen kilpailunsa yli kaksi vuotta sitten, joskin silloin kyseessä oli The Open, uran viides major-voitto.
PGA Tourilla hän ylsi kaudella 2014–2015 pelaamissaan 19 kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon vain kolmesti. Se on vähän pelaajalle, joka on voittanut urallaan 51 kilpailua.
Varjon Mickelsonin ylle joukkuekilpailuita ajatellen heitti myös vuoden 2014 Ryder Cup, jossa ratkaisuhetkillä hyllytetty konkari kritisoi jälkikäteen kapteeni Tom Watsonin peluuttamista kärkkäästi.
Mickelson kuitenkin on johtaja kentällä ja sen ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltojen Presidents Cup -joukkueen kapteeni Jay Haas kuvaili:
”Hän on eittämättä joukkueemme johtaja pukukopissa ja kentällä. Muut jäsenet luottavat häneen sataprosenttisesti ja hän oli itsestään selvä valinta niin pelaajille kuin joukkueen johdollekin.”
”Arvostamme kaikki häntä ja odotan hänen olevan johtaja, kuten hän on ollut ennenkin. En malta odottaa sitä, että Phil pääsee kentälle”, Haas hehkutti ennen kilpailua.
Zach Johnson ja Mickelson muodostivat Muun maailman kannalta tuhoisan parin. Kuva: Getty Images.
Eikä Phil pettänyt häneen asetettuja odotuksia, vaan keräsi neljästä ottelustaan kolme voittoa ja yhden tasapelin.
Edes sääntösekoilu, jonka seurauksena Mickelson ja Zach Johnson olivat lähellä hävitä koko ottelun Adam Scottia ja Jason Dayta vastaan, ei saanut Mickelsonia pois raiteiltaan.
Pikemminkin takaisin raiteilleen, sillä kokeneemmankin huippupelaajan itseluottamusta takuulla hiveli huomata, että edes Scott ja mahtavan loppukauden pelannut Day eivät pystyneet kaatamaan häntä ja Johnsonia.
Mickelson pelasi tavaramerkikseen muodostunutta rohkeaa peliä ja onnistui taikomaan uskomattomia lyöntejä paikoista, joista moni olisi tyytynyt vain tuuppaamaan pallonsa turvallisesti peliin seuraavaa lyöntiä ajatellen (katso video jutun lopusta).
Esitettyään häikäisevää ja vapautunutta peliä, esitti Mickelson melkoista ilotulistusta myös kierroksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Jälkikäteen monet yhdysvaltalaismediat ovat arvioineet, että juuri Mickelsonin hurjapäinen taistelutahto ja asettuminen median keskiöön sekä sytytti joukkueen taistelemaan että poisti paineita kokemattomimmilta joukkueenjäseniltä.
”No, se tavallaan antoi minulle vapauden olla oma itseni, ja joskus sanon tai teen jotain vähän hölmöä, ja ehkä joskus voin hieman poistaa paineita muiden harteilta, koska me kaikki koemme paineita. Vaikka me olemme pärjänneet hyvin tässä kilpailussa aikaisemmin, tunnemme silti paineita”, Mickelson vuodatti kisan jälkeen.
Puhuttaessa Presidents Cupin kaltaisesta kilpailusta, on vaikea arvioida sitä, kuka pelasi parhaiten. Mickelson kuitenkin oli kiistatta jenkkien takuumiehiä selvittyään omasta urakastaan tappioitta, pelattuaan kahdesti Jason Dayta vastaan, ja jätettyään sunnuntaina Charl Schwartzelin täysin aseettomaksi voittamalla ottelun luvuin 5&4.
Mickelson metsästää henkilökohtaisella urallaan yhä ainoata puuttuvaa majoria, U.S. Openia, jossa hän on yltänyt toiseksi hämmentävät kuusi kertaa. Ensi vuonna olisi mahdollisuus myös uran 11:teen Ryder Cup -esiintymiseen.
Tämänvuotisen Presidents Cup -näytöksen jälkeen Mickelsonia on takuulla vaikea sivuuttaa valinnoissa, jos peli vuoden 2016 puolella edelleen kulkee edes kohtalaisesti.
Sami Sarpakunnas
