Tämän piti olla se vuosi, jolloin uransa parasta kautta pelaava Mikko Ilonen saa palkintonsa Urheilugaalan Vuoden urheilija -äänestyksessä. Parhaimmillaan Ilonen on sijoittunut urheilutoimittajien tekemässä äänestyksessä yhdeksänneksi. On varsin ironista, että vaikka Ilonen pelaa uransa parasta kautta, saattaa yhdeksännen sijan sivuaminenkin tehdä tiukkaa, niin huikea urheiluvuosi on kokonaisuutena ollut.
Suomalaiset ovat menestyneet laajalla rintamalla. Syksyllä on seurattu uuden suosikkilajin koripallon riemumarssia Bilbaossa. Vaikka susijengi jäi ulos jatkopeleistä, se todisti pystyvänsä haastamaan lajin suurmaat tasaväkisesti.
Lentopallomiehet takoivat palloa lattiaan Puolan MM-kisoissa vieläkin tehokkaammin ja miesten jääkiekkomaajoukkue toi mitalit niin olympia- kuin MM-kisoistakin. Pian Huuhkajat alkavat metsästää omaa kisapaikkaansa jalkapallon EM-karsinnoissa.
Suomesta on tullut palloilumaa. Yksilölajien suosion hiipuessa joukkuelajit houkuttelevat harrastajia ja maajoukkueet nostavat tasoaan vuosi vuodelta. Vielä muutama vuosi sitten ”johtavat analyytikot” povasivat Suomelle surkeaa tulevaisuutta huippu-urheilussa: höpö höpö. Ei hetkellinen notkahdus tarkoita sitä, että kaikki on menetetty.
Suurten, maailmanlaajuisesti harrastettujen pallopelien lisäksi Suomi on menestynyt tänä vuonna tutuissa suosikkilajeissa hiihdossa ja yleisurheilussa. Iivo Niskanen, Sami Jauhojärvi ja Antti Ruuskanen tulevat olemaan korkealla Vuoden urheilija -äänestyksessä, kuten edellä mainitut palloilujoukkueetkin. Gaalan erikoisuus on nimittäin se, että vuoden urheilija voi olla myös joukkue.
Lajien menestys vaikuttaa myös niiden nauttimaan arvostukseen, media-arvoon ja välillisesti markkina-arvoon. Talouden laahatessa kilpailu sponsorieuroista on koventunut.
Golfin valtiontukea leikattiin viime vuonna, eikä tilanne näytä tällä hetkellä juuri valoisammalta. Mikko Ilonen on tehnyt oman osansa, mutta muuten menestystä ei ole tullut. Ammattilaiskentillä tulosta on tullut vain kohtuullisesti ja amatööripuolellakin valonpilkahdukset ovat olleet harvassa – naisten EM-hopea tietysti on iloinen poikkeus. Se ei kuitenkaan välttämättä ole riittävästi, kun muilla menee hyvin.
Suomi on kenties urheilumaa, mutta urheilukulttuurimme leimallisempia piirteitä on menestyshimo. Sen puolella seistään, jolla menee hyvin. Puuhattiinhan tänne tosissaan curling-keskustakin, kun M15 johdatti joukkonsa kerran yllätyshopealle olympiakisoissa.
Golfin kannalta olennaisen tärkeää on lajista ulkopuolelle annettu kuva. Laji on pitkään kantanut aiheetta epäurheilun ja herraskaisen työaikaurheilun leimaa. Golfliitto on tehnyt paljon töitä uusien harrastajien houkuttelemiseksi, vanhojen sitouttamiseksi ja lajin julkisuuskuvan silottelemiseksi.
Golfliitossa on laskettu paljon olympiaprojektin varaan. Samalla laji on pyrkinyt profiloitumaan entistä enemmän myös urheiluksi, ei pelkästään kuntoliikunnaksi.Projektista on kuitenkin muodostunut melkoinen kiistakapula, ja se on harmi. Mahdollisuuksia on olemassa, mutta ne haaskataan riitelemällä oman perheen sisällä, etenkin kun se tehdään julkisesti.
Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta golfväen on pystyttävä puhaltamaan entistä paremmin yhteen hiileen, jos mielimme pysyä mukana lajien välisessä kilpajuoksussa.
Muiden menestys on nimittäin paitsi uhka myös mahdollisuus. Viimeistään lentopallo- ja koripallomaajoukkueiden mukana matkustaneiden kannattajien määrä ja intohimo osoitti sen, että suomalaiset ovat valmiita tukemaan intohimoisesti urheilua – jos kokevat sen omakseen.
Sami Sarpakunnas
Turha surkutella oman pesän likaamista. Se ei poistu puhumalla tai käskemällä vaan hoitamalla asiat paremmin ja oikeudenmukaisemmin. Koripallo ja lentopallopuolella suurin osa jäsenistöstä on sitä mieltä että liitto on hoitanut asiat mallikkaasti. Golfliitossa asia ei näin ole. On suuri joukko jäseniä jotka ovat sitä mieltä että asiat pitäisi pystyä hoitamaan paljon paremmin ja tuloksia pitäisi näkyä. Nyt näin ei ole ja sen takia golffarit pitävät ääntä asiasta.
Tekstissä mainitaan , että valtiontukea on leikattu. Kyllä kaikkein eniten on kuitenkin golfliitto ihan itse leikannut varsinaiseen urheiluun käytettyjä rahoja. Palkkataso liitossa ylittää jopa ministerien palkkatason. Rahaa liitto käyttää ylenpalttiseen matkusteluun suurella joukolla. Palkataan tuttuja liiton hommiin. Käydään suurella joukolla ryder cupissa opintomatkoilla.Tämä on kaikki pois varsinaisesta valmennuksesta.
Itse luin ja ymmärsin jutun niin, että PGA voisi pikkuhiljaa lopettaa sen räksyttämisen liiton rahojen käytöstä olympiaprojektissa. PGA voisi hommata OMAN rahoituksen ja sitä kautta ohjata OMIA rahojaan miten haluaa kyseisessä projektissa, nähtävästi ajatus on antaa ne Rauhalalle ja sen kavereille. Näin aiemmissa jutuissa on annettu ymmärtää. Oikein hyvä ja asiallinen juttu Samilta, kiitos.
Taas menee puurot ja vellit sekaisin. Tottakai kansainvälisten suhteiden hoito on paljon tärkeämpää kuin muutaman pelaajan ”kouluttaminen” Pelaajia tulee ja menee vuosittain ja opettajapuolella niitä rauta seiskaan nojaajia takana loistava tulevaisuus on pilvin pimein. Ainut joka pysyy on Golfliitto ja sen hyvävelikerho. Ihan oikeesti jokainen pelaaja joka tekee kunnolla töitä itsekseen oman valmentajan kanssa menestyy, ei siinä liiton ”koutsit ” hetkauta suuntaa jos toiseenkaan. Ilman kansainvälistä tunnettavuutta ei kutsuja ulkomaisiin ”kissanristiäisiin” tule ja senjälkeen liiton postit ei hienoista eduista tai isostakaan palkasta huolimatta jaksa kiinnostaa. Maksakaa vaan jäsenmaksua ja vaikka hiukka sponssirahaa liitolle, ilman vastikkeita ja olkaa ihan hiljaa suu supussa. Liiton viisaat miehet ja liittohallitus/valtuusto kyllä tietää mikä niille on parasta omien etujen ja ilmaisten pelimahdollisuuksien maassa. Omaan pesään ei pidä kusasta sisäisesti saatikka julkisesti menee vielä olemassaolevat valtionavut sivu suun.
On se vaan niin väärin, ettei parissa vuodessa voida nousta kaiken kansan suosikiksi. Mitä voi odottaa toiminnalta, jossa on lähinnä samoja piirteitä kuin rahalla ostetun joukkolajin seuran toiminnassa. Niin kauan kun ostoaines jaksaa, riittää suosiota, mutta sitten seuraa romahdus. Missä on se asennepohjan laajennus, joka tuo pidemmän ja laajemman hyväksynnän, arvostuksen ja jopa suosion? Eipä ole näkynyt lajin parissa tällaisia laajoja yhteisöllisiä ”kilpailuja” kuin vuosittaiset polkupyörällä polkemiset kilometrikisoineen, joissa tavoitellaan asennemuutosta eikä vain kansainvälisen menestyksen loisteessa kylpemistä.
Golfissa toimivat narsisti ovat suurin uhka lajille, kuka haluaa naiden itsean kehuvien ja julkkisten kyljessa loisivien narsistien johtamien klubien osakkaaksi / jaseneksi liittya. Sirkushuveja saa kaikkialla, ei niita golfissa pitaisi olla.
http://usgtf.com/teacher-get-much-credit/ Tuossa viisaita sanoja golfia opettavan ammattilaisen laittamana.
Vähän väärin valittu otsikko. Kyllä golfin kehityksen uhka tulee lajin sisältä. Golfliitto on etääntynyt lajin harrastajista jo vuosia. Liiton ylipalkattu ja ylimitoitettu johto linnottautuu ”Valon torniin” ja tekee sieltä ”kutsumatkoja” ulkomaille, matkoja kilpailutapahtumiin mm. Ryden Cupiin jne. Matkat tehdään meidän lajin harrastajien rahoilla. Nyt on puuhasteltu jotain Rio olympiaprojektia, joka ei näy missään? Ainoastaan palkintomatkoille pääsevät händärihuijarit, jotka vedättävät Rio -kisan järjestäjiä. Tällä menolla ei saada mitään nostetta aikaan ja on turha selittää että muut lajit ovat uhka golfille. Suurin uhka on Golfliitto ja piste.
Julkisessa keskustelussa golfliitto on tuntunut saavan isoa kritiikkiä henkilöstön ja sen toiminnan puolesta. Olisiko mahdotonta näin rivipelaajana ja liiton henkilökohtaisena sponsorina saada kaaviokuva näkyviin koko liiton organisaatiosta. Kuinka monta työntekijää asioitamme hoitaa, mikä on heidän toimenkuvansa ja tulosvastuunsa, sikäli jos näitä toimenkuvia ja vastuualueita yleensäkään on mietitty.
Kyllä minä luulen, että olymppiavalmennukseet myönnetys rahat menee golfliiton johtajien matkusteluun pelailuun ulkomailla.