Rory McIlroyta vaivaa henkinen lukko, jonka vain major-voitto voitto voisi avata.
Rory McIlroy on kiistatta yksi modernin ajan parhaista golfin pelaajista. Hän on voittanut pääkiertueilla yli 30 turnausta, joista neljä on major-titteleitä. McIlroy on ollut useita kertoja PGA Tourin ja DP World Tourin ranking-ykkönen ja paistatellut tämän tästä maailmanlistan kärjessä.
Tilastoista löytyy myös kolme FedEx Cupin mestaruutta, neljä Ryder Cupin voittoa ja paljon muita hienoja saavutuksia. Hänen uransa on ollut hehkeä ja nopeasti ajatellen voisi kuvitella, että tuossa olisi yhdelle tähtipelaajalle riittävästi meriittejä.
Mutta kun ei ole.
McIlroyn yhdistää muutamaan muuhun eturivin huippugolfariin se, että hän elää ja hengittää major-turnausten kautta. Pohjoisirlantilainen epäilemättä on tyytyväinen saavutuksiinsa isossa kuvassa, mutta ei siihen, että hänen edellisestä major-voitostaan on kulunut kohta jo yhdeksän vuotta. Se on pitkä aika, eikä tarinan kulku myötäile McIlroyn viime vuosikymmenellä laatimaa käsikirjoitusta.
Otteissa on ratkaisupäivinä ollut havaittavissa pakottamista.
Voittojensa ohella 24 muuta top 10 -sijoitusta majoreissa ottaneesta McIlroysta povattiin kovimmassa nousukiidossa Tiger Woodsin manttelinperijää. Syystäkin. Hän tuntui menestyshuumassaan pystyvän tekemään mailan ja pallon kanssa mitä tahansa. Pelin kaikki osa-alueet olivat vahvuuksia ja itseluottamus korkealla. Voittoja tuli solkenaan.
Vaikka McIlroyn voittotahti on pysynyt viimeisimmän major-tittelin, elokuun 2014 PGA Championshipin jälkeen kiitettävällä tasolla, ovat majorit alkaneet yhä enemmän määritellä hänen tekemisiään. Otteissa on ratkaisupäivinä ollut havaittavissa pakottamista hankkiuduttuaan kilpailuissa asemiin, joista voisi omalla normaalilla pelillä olla odotettavissa paras palkinto.
Viime vuosi oli McIlroyn uralla ensimmäinen, kun hän otti jokaisessa neljässä major-kilpailussa top 10 -sijoituksen. Mastersin kakkostila kirpaisi maailmanlistan kolmosta, etenkin kun kyseessä on ainoa major, jota hän ei ole koskaan voittanut. Vieläkin luhistuneemman oloinen McIlroy oli heinäkuun Open Championshipissä, jossa monet uskoivat ja toivoivat hänen pystyvän voittoon.
McIlroy jakoi Viktor Hovlandin kanssa kärkipaikan neljän lyönnin johtoasemassa. Hovlandin hän onnistui pitämään takanaan, mutta ei mahtanut Cameron Smithin rynnistykselle mitään. Kilpailun heikoin kierros tuli huonoon saumaan ja sunnuntain puuduttavan esityksen jälkeen McIlroy sai tyytyä kolmanteen sijaan.
Kisa pelattiin St Andrewsin Old Coursella ja kyseessä oli Openin 150. juhlaturnaus. Tämän kilpailun McIlroy olisi halunnut kipeästi voittaa, ja putoaminen kärjestä nakersi hänen mieltään pitkään.
Hieman samankaltaisia piirteitä on alkanut hiipiä hänen otteisiinsa myös tavallisissa kiertueturnauksissa. Osuvina esimerkkeinä käyvät McIlroyn kaksi edellistä kilpailua, Canadian Open ja Memorial Tournament, joiden voittokamppailussa hän sortui päätöspäivänä kisan heikoimpaan tulokseensa.
Tämän kehityskulun McIlroy haluaa pysäyttää, ja siihen parasta lääkettä olisi major-voitto. Sellainen olisi hänelle jälleen tarjolla, kun U.S. Openin neljäs kierros pelataan varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa Los Angelesissa.
Vaikka tälläkin viikolla McIlroyn kuntopuntari on ollut laskusuuntainen, lähtee hän kilpailun viimeiselle kierrokselle vain lyönnin päässä paalulla olevista Wyndham Clarkista ja Rickie Fowlerista. Sparraajaksi toiseksi viimeiseen peliryhmään asettuu maailman ykkönen, Scottie Scheffler, joten parempaa seuraa ja kyttäysasemia ei McIlroylle voisi enää avautua.
Maanantai kertoo vastauksen, tuleeko McIlroysta turnauksen suurin sankari vai jääkö käteen jälleen vain yksi pettymys lisää muiden joukkoon.
Lue seuraavaksi: Yllättäjä kypsyttelee U.S. Openissa jymypaukkua Rickie Fowlerin omalla aseella
