Pelikaverit kertovat, miksi Ian Poulter on Ryder Cupissa niin hyvä kuin on.
Historian 33:s Ryder Cup pelattiin The Country Clubilla Brooklinessa, Yhdysvalloissa. 23-vuotias Ian Poulter katsoi sitä ystävineen 5000 kilometrin päässä lontoolaisessa hostellissa.
Kun Justin Leonard upotti yllättävänkin vähällä huomiolle sittemmin jääneen 12-metrisen voittoputtinsa 17. viheriöllä, yhdysvaltalaiset ryntäsivät viheriölle juhlimaan, vaikka Jose Maria Olazabalilla oli vielä mahdollisuus jatkaa ottelua upottamalla oma puttinsa. Olazabal ei koskaan saanut reilua mahdollisuutta onnistua.
Poulterille moisen näkeminen oli järkytys. Hän hyppäsi pöydälle ja julisti kostavansa tapahtuneen pian. Tarkkaa tietoa sanamuodoista ei ole säilynyt, mutta viesti meni perille: joku päivä hän pukisi päälleen Euroopan joukkueen värit ja kostaisi kaiken. Itse hän tuskin epäili mahdollisuuksiaan, vaikka oli tuohon aikaan varsin tuntematon rivimies Challenge Tourilla.
Vain pari vuotta aikaisemmin Poulter oli työskennellyt Leighton Buzzard Golf Clubin kahvilassa.
Mutta jo silloin hän luotti itseensä tavalla, joka pian tekisi hänestä pelaajan, jota amerikkalaiset kaikkein eniten pelkäsivät.
Poulter sai lempinimen ”postimies”, koska lähes aina hän ns. hoiti paketin perille asti. Kuudessa pelaamassaan Ryder Cupissa Puolter on kirjannut saldokseen 14-6-2 (joskin kahdessa edellisessä luvut ovat 2-3-2). Koskaan hän ei ole hävinnyt kaksinpeliään (5-0-1). Sunnuntain otteluissa hän on kukistanut mm. Dustin Johnsonin 2018, jenkkien nykyisen kapteenin Steve Strickerin 2008 ja Matt Kucharin 2010.
Hän on joustamaton. Ja loistava puttaaja. Sillä hän väsyttää vastustajansa ja ajaa heidät loppuun. Hän menee pääsi sisään.
Celtic Manorissa Poulter jopa antoi takuun sille, että voittaisi Kucharin, joka oli ollut USA:n parhaimmistoa. Poulter vannoi voittavansa. Ja voitti. On vaikea kuvitella kenenkään toisen tekevän samaa.
”Ian on todella kukkomainen. Kun hän saa koneet käyntiin, hän voi voittaa kenet tahansa. Hänellä on sellainen mentaliteetti. Aina. Eikä hän koskaan kadota sitä. Silloinkin, kun hän pelaa heikosti, hän tuntee olevansa paras. Hän uskoo pystyvänsä voittamaan kenet tahansa. Hän taistelee. Hän ärsyttää vastustajaansa. Hän menee pääsi sisään. Ja siksi hän on niin hyvä”, sanoo BMW PGA Championshipin hiljattain voittanut Billy Horschel.
Hyvä Poulter onkin, ja etenkin reikäpelissä, ja etenkin Ryder Cupissa.
”Ian on erityislaatuinen ihminen. Hänen mentaliteettinsa on erilainen. Jos hän vaikkapa missaa wedgellä lähestymisen kisassa, hän saattaa ajatella, että mitä hemmettiä se oli, nyt teen tähän bogin. Mutta reikäpelissä hän ajatteleekin pystyvänsä chippaamaan pallonsa sisään – ja vastustaja tuskin odottaa hänen ajattelevan siten – ja voittamaan reiän”, kuvailee Poulterin pitkäaikainen caddie Terry Mundy.
”Hän hallitsee reikäpelin täydellisesti. En haluaisi kohdata häntä. Riippumatta siitä, miten hän pelaa, hän on kuin terrieri roikkumassa lahkeessasi alusta loppuun. Hän on viimeinen pelaaja, jonka haluat kohdata. Hän ei anna sinulle mitään. Hänet on nujerrettava täysin, jotta hänet voi voittaa.”
Lee Westwood, nyt 11-kertainen Ryder Cup -pelaaja näkee asian samoin.
”En haluaisi pelata häntä vastaan. Hän hyödyntää itseensä liitettyä mielikuvaa, joka alkaa olla jo hänen tavaramerkkinsä. Hän on joustamaton. Ja loistava puttaaja. Sillä hän väsyttää vastustajansa ja ajaa heidät loppuun. Hän menee pääsi sisään. Seve oli samanlainen. He pystyvät johonkin, jota kukaan ei osaa odottaa. Ja kaksi reikää myöhemmin huomaat yhä miettiväsi sitä.”
Ian Poulter luomassa joukkuehenkeä harjoituskierroksella Whistling Straitsissa. Kuva: Getty Images.
Mutta eihän Poulter toki ole ainoa pelaaja, joka taitaa reikäpelin salat. Monille Ryder Cupin voitto on kuitenkin ainutlaatuinen unelma, jota vaalitaan ja josta pidetään kiinni. Poulter on erilainen. Hänelle Ryder Cup on enemmän. Hän on kyllästänyt sillä sielunsa.
”Ian saa enemmän virtaa Ryder Cupista kuin kukaan muu pelaaja. Sen ansiosta hän pelaa hyvin”, sanoo Euroopan kapteenina voitokkaassa vuoden 2014 kisassa toiminut Paul McGinley.
”Hän tietää, että voi pelata parasta peliään ja jäädä silti ilman voittoa, tai hän voi pelata heikosti. Mutta silti joukkue voi voittaa. Hän on sillä tavoin epäitsekäs. Ei hän ole kiinnostunut omasta pelistään, vaan siitä että joukkue voittaa. Hän janoaa voittoa. Ja siksi hän pelaa hyvin”, McGinley jatkaa.
Silti Poulter ei osaa itsekään selittää sitä, mitä tapahtuu, kun hän pukee päälleen Euroopan joukkueen edustusasun.
”Ainutlaatuinen mahdollisuus aistia joukkuehenki. Siitä on kyse. Mutta sellaista ei voi syntyä viikosta toiseen. Se on mahdotonta. On erityistä olla osa joukkuetta, se on inspiroivaa ja sellainen inspiraatio tarttuu muihinkin. En pysty samalaisiin suorituksiin tavallisissa turnauksissa. Saan vaihteen silmään heti, kun on aika mennä kentälle. Se on erityislaatuinen tila. Keltaisilla tiilillä reunustettu tie”, hän sanoo.
”Ian on patrioottinen ja ylpeä”, kuvailee Sky Sportsin toimittaja Tim Barter, joka on haastatellut Poulteria satoja kertoja. ”Golfariksi hänen taustansa ovat varsin vaatimattomat. Siksi hän haluaa ottaa paikkansa. Häntä on vähätelty, mutta hän paloi halusta olla ammattilaispelaaja. Ja Ryder Cupia hän on halunnut enemmän kuin mitään muuta.”
Ehkä Ryder Cup on ollut Poulterille myös realistisempi tavoite kuin vaikkapa major-voitto. Hän ei koskaan ole ollut erityisen hyvä pallonlyöjä. Eikä erityisen pitkälyöntinen. Niistä lähtökohdista käsin on ollut mielekkäämpää tavoitella paikkaa 12 miehen joukkueessa kuin voittoa golfin suurimmissa kilpailuissa.
”Ian ei koskaan tule olemaan joukkueensa paras pelaaja. Kaikki tietävät sen. Mutta ei hänen tarvitsekaan olla. Hän on taipumattomin ja paras psyykkaaja, ja siitä reikäpelissä on kyse”, näkee vuoden 1999 Ryder Cupissa pelannut Andrew Coltart.
Puhutpa kenen kanssa tahansa Poulterista, keskustelu kääntyy pian Ryder Cupiin. Huolimatta egokeskeisestä julkisuuskuvastaan, tämä neljän lapsen isä on loistava joukkuepelaaja. Ja kuinka ironista, että tämä golfkentällä yleensä räikeän kukkomaisesti pukeutuva pelaaja on kaikkein parhaimmillaan silloin, kun pukeutuu samanlaisiin vaatteisiin kuin kaikki muutkin.
Lue seuraavaksi: Ryder Cup: Ystävyysottelu, josta kasvoi megatapahtuma
