Sungjae Imin ja Si-Woo Kimin peliura on vaarassa syöksyä pysyvästi rotkoon, jos Tokiosta ei tule mitalia.
Laatugolfissa esiintyy lähinnä kahdentyyppistä painetta. Ensimmäinen liittyy menestysmahdollisuuksiin. Sitä havaitaan muun muassa silloin, kun pelaajalle on avautunut paikka saavuttaa jotain mikä mahdollisesti antaisi kokonaan uuden suunnan peliuralle. Jäljellä on ehkä viisimetrinen putti, joka onnistuessaan toisi voiton pääkiertueella. Isoja asioita.
Hieman toisenlaista on luonteeltaan paine, joka usein liitetään pelaajiin, jotka kilpailevat kattaakseen elämisestä aiheutuvat kulut ja menot. On upotettava joitakin tärkeitä putteja, sillä epäonnistumiset voivat vaikuttaa arjen pyörittämiseen. Kenties tarvitaan birdie, jotta kortti säilyy seuraavalle kaudelle tai on saatava takaysillä kunnon loppukiri pelien jatkumiseksi kiertueen karsintojen viimeisessä vaiheessa.
Sungjae Imin, 23, ei ole liiemmin tarvinnut olla paineiden kanssa tekemisissä. Hän voitti tammikuussa 2018 ensimmäisen pelaamansa USA:n haastajakiertueen, Korn Ferry Tourin kilpailun. Seuraavalla viikolla tuli kakkostila, millä hän varmisti itselleen PGA Tourin kortin tulevalle kaudelle.
Eteläkorealainen sai reissumiehen maineen pelaamalla ensimmäisellä kaudellaan 35 kilpailua ilman vakituista asuntoa Yhdysvalloissa. Matkalaukkuelämää viettänyt Im raivasi tiensä PGA Tourin finaaliin ja hänet nimitettiin vuoden tulokkaaksi. Hyvät otteet avasivat paikan Presidents Cupin kansainväliseen joukkueeseen ja pari kuukautta myöhemmin tuli ensimmäinen voitto Honda Classicissa.
Viime syksyn Masters Tournamentin toinen sija nosti Imin maailmanlistalla top 20:een, ja hän vahvisti asemaansa yhtenä lajin parhaista nuorista tähdistä.
Si-Woo Kimin, 26, elämä kovimmalla ammattilaiskiertueella on sujunut yhtä myönteisissä merkeissä saavutettuaan parikymppisenä kaksi voittoa PGA Tourilla. Näistä jälkimmäinen teki hänestä kaikkien aikojen nuorimman mestarin Players Championshipissä vuonna 2017. Voitto pönkitti Kimin pankkitiliä lähes 1,9 miljoonalla dollarilla ja toi viiden vuoden automaattisen pelioikeuden lajin vaativimmalle kiertueelle.
Kolmas voitto tuli tammikuussa pelatussa Desert Classicissa, ja hän ylitti hiljattain uratienesteissään 14 miljoonan dollarin rajan.
Ammattilaisgolfin pyramidissa nämä kaksi keikkuvat aitiopaikalla ja aiheuttavat yhtä aikaa sekä ihailua että kadehdintaa niiden lukemattomien osaavien pelaajien keskuudessa, jotka haaveilevat läpimurtoa isolla kiertueella. Siitä huolimatta he ovat Etelä-Korean hallituksen mielestä vain kaksi työkykyistä miestä, jotka ovat kotimaalleen asepalveluksen velkaa.
Valmistautumisensa vuoksi Open Championshipin sivuuttaneet Im ja Kim ovat tällä viikolla sellaisen paineen alla, jota he eivät luultavasti ole koskaan aiemmin kokeneet. Asepalvelus olisi vältettävissä, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että Tokion olympiaturnauksesta irtoaa mitali.
Kaikki kynnelle kykenevät miehet käytännössä halutaan armeijaan, ja suurin yksittäinen syy tähän on arvaamaton rajanaapuri Pohjois-Korea. Maat eivät ole sitten 1950-luvun ottaneet aseellisesti yhteen, mutta ovat joka tapauksessa teknisesti sodassa.
Pohjois-Korea on Etelä-Korealle jatkuva uhka, mistä kertoo rajalla oleva valtava ja järeä aseistus, jonka totalitäärisen valtion armeija on kohdistanut maailman suurimpien metropolien joukkoon kuuluvaan Soulin kaupunkiin.
Etelä-Korea on myöntänyt 70-luvulta lähtien harvalle ja valitulle joukolle vapautuksen asepalveluksesta.
”Ajatelkaa New Yorkissa sijaitsevan Brooklynin ja New Jerseyn puolella olevan Newarkin välistä etäisyyttä. Ja miettikää sitten, että 30 000 Newarkissa olevaa tykkiä osoittaisi Brooklyniin”, Itä-Aasian tutkimuksen professori Hwansoo Kim Yalen yliopistosta sanoi.
Asepalvelus on Etelä-Koreassa pakollinen 18–28-vuotiaille miehille. Palvelusaika on ollut pisimmillään 36 kuukautta, mutta vaihtelee nykyään 18–21 kuukauden välillä. Joka vuosi palvelukseen värväytyy 230 000 miestä muodostaen suuren osan 550 000 miehen pysyvästä armeijasta.
”Yksikään nuori mies ei haluaisi palvelukseen. Ketä nyt kiinnostaisi olla liki kaksi vuotta ikään kuin karanteenissa. Koko järjestelmää vihataan, mutta velvollisuus on hoidettava”, Hwansoo Kim jatkoi.
Si-Woo Kim harjoitteli viikonloppuna olympiakenttä Kasumigaseki Country Clubin driving rangella. Kuva: Getty Images
Etelä-Korea on myöntänyt 70-luvulta lähtien harvalle ja valitulle joukolle vapautuksen asepalveluksesta. Tähän joukkoon kuuluvat myös huippu-urheilijat, jotka saavuttavat olympiamitalin. Myöhemmin etu on laajennettu koskemaan Asian Games -nimellä tunnetuissa Aasian kisoissa kultamitalin voittaneita urheilijoita.
Etelä-Korean ja Japanin isännöimissä vuoden 2002 jalkapallon MM-kilpailuissa presidentti Kim Dae-jung lupasi koko Etelä-Korean joukkueen pelaajille vapautuksen armeijasta, jos maa etenisi 16 parhaan joukkoon. Ryhmä ylitti kaikki odotukset ja pääsi aina semifinaaleihin saakka. Tämän seurauksena 23 miestä saivat pari vuotta elämästään ”takaisin”.
Maan kaksi tunnetuinta miesgolfaria, K.J. Choi ja Y.E. Yang aloittivat ammattilaisuransa vasta asepalveluksensa jälkeen. Choi pelasi 28-vuotiaana ensimmäisen turnauksensa PGA Tourilla, mutta ehti voittaa kiertueella kahdeksan kilpailua ja piipahtaa maailmanlistalla viidennellä sijalla. Vuoden 2009 PGA Championshipin voittanut Yang on puolestaan maan ainoa miesten major-voittaja.
Viimeisimpänä PGA Tourilla voittaneista eteläkorealaisista, K.H. Lee pelasi Aasian kisoissa kultaa vuonna 2010 voittaneessa golfjoukkueessa, ja kuuluu siten vapautuksen saaneisiin. Pari vuotta sitten AT&T Byron Nelson -kilpailun voittanut Sung Kang otti niin ikään Aasian kisoissa kultaa vuonna 2006 ja myös hänet on vapautettu asepalveluksesta.
Tämän hetken parhaisiin eteläkorealaistaustaisiin pelaajiin kuuluva Kevin Na vietti elämänsä kahdeksan ensimmäistä vuotta Soulissa, kunnes muutti vanhempineen Yhdysvaltoihin. Hän sai USA:n kansalaisuuden ennen 18-vuotispäiviään, ja vältti samalla armeijan.
Nan mielestä myös majorin voittaneet eteläkorealaiset miehet ansaitsisivat vapautuksen.
”Näitte esimerkiksi mitä Hideki Matsuyaman voitto sai aikaan Japanissa. Minkälaista mainetta ja kunniaa nämä armeijasta vapautetut voisivatkaan saada maalleen parin vuoden aikana golfkentällä?” hän kysyi.
Sangmoon Bae voitti vuosina 2013–2014 kaksi turnausta PGA Tourilla. Maailmanlistan top 10 -ainesta omannut pelaaja valittiin vuoden 2015 Presidents Cupiin, ja oli haasteottelussa ratkaisevassa roolissa. Hänen olisi pitänyt voittaa sunnuntain kaksinpelin viimeinen reikä, jotta kansainvälinen joukkue ja USA olisivat tasanneet Presidents Cupin. Bill Haas vei 18. reiän, ja tämä kilpailu jäi Baen viimeiseksi ennen pitkää asepalvelusta.
Baella oli vapautukseen oikeuttava oleskelulupa Yhdysvalloissa. Hän kuitenkin vietti Etelä-Korean oikeuslaitoksen mukaan USA:n green cardin omaavana liian paljon aikaansa kotimaassaan, muun muassa pelaamalla ammattilaisturnauksia. Päätöksestä valittaneen Baen ei tulkittu täyttävän ulkomailla vakituisesti asuvan kriteereitä, ja armeija kutsui häntä marraskuussa 2015.
Hän sittemmin kertoi ”ymmärtäneensä” miten paljon golfuraa tärkeämpää on täyttää kansalaisvelvollisuus, selvästi vältellen paheksuttua asevelvollisuutta vieroksuvan leimaa.
Baen paluu kilpakentille ei ollut helppo, eikä hän ole päässyt sittemmin missään vaiheessa entiselle tasolleen. On itse asiassa jäänyt hyvin kauas siitä. Näin on ollut myös kertaalleen European Tourilla ja PGA Tourilla voittaneen Seung-yul Nohin kohdalla.
Samanlainen ruosteinen kohtalo saattaa odottaa kahta eturivin nuorta pelaajaa, Sungjae Imiä ja Si-Woo Kimiä, mikäli Tokiosta ei mitalia heltiä. Imillä on vielä ikänsä puolesta mahdollisuus odottaa seuraaviinkin olympialaisiin, mutta Kimille tämä viikko on viimeinen oljenkorsi.
Lähde: Golf Digest
