Vaikea lapsuus ja kesken jäänyt kilpaura päästivät demonit valloilleen. Lopulta elämäntyön valuminen hukkaan oli Wayne Westnerille liikaa.
Bobby Locke, Gary Player, Ernie Els, Retief Goosen, Trevor Immelman, Louis Oosthuizen, Rory Sabbatini… Etelä-Afrikka on tuottanut kilpagolfin huipulle mittavan määrän riviharrastajillekin tuttuja pelaajia.
Wayne Westnerin (1961–2017) muistaa huomattavasti harvempi. Hän oli kuitenkin oman sukupolvensa pelaajista se, jonka moni uskoi nousevan päätä pitemmäksi muita.
”Wayne oli yksi lahjakkaimmista koskaan tapaamistani pelaajista”, sanoi Gary Player. ”Tapa jolla hän toi mailan palloon toi mieleeni Ben Hoganin, enkä sano tuollaista kevyesti.”
Kotimaan kiertueilla saavutetun menestyksen lisäksi Westner voitti kahdesti European Tourilla ja nousi Ernie Elsin rinnalla kansallissankariksi vuoden 1996 World Cupissa. Etelä-Afrikka oli vuotta aikaisemmin astunut ulos apartheidista ja saanut järjestettäväkseen oman aikana tärkeimpiin lukeutuneen joukkuekilpailun.
Westner ja Els pelasivat kuin hurmiossa yleisömeren edessä. Voittotulos 29 alle par’in oli 18 lyöntiä parempi kuin kakkoseksi tulleella Tom Lehmanin ja Steve Jonesin muodostamalla Yhdysvaltain joukkueella. Lehman oli Open Championshipin hallitseva mestari, Jones U.S. Openin.
Els oli henkilökohtaisten tulosten ykkönen, Westner kakkonen.
Pommittaja
Maailmanlistalla parhaimmillaan 40. sijalle yltänyt Westner piiskasi palloa tavalla, joka on synnyttänyt monia legendoja.
Fultom Allemin, ystävän ja kilpakumppanin, mukaan Westnerin lyömä pallo lensi kuin frisbee. ”Pallo tuntui viipyvän ilmassa loputtomiin.”
Vuonna 1989 Jack Nicklaus tuli kilpailukierroksen jälkeen klubille päätään puistellen.
”En ole milloinkaan nähnyt mitään vastaavaa.”
Westner jätti parhailla avauksillaan voimagolfista tunnetun Nicklausin sadan metrin päähän. The Internationalin 560-metrisellä 14. reiällä, par-vitosella, Westner löi toisen lyöntinsä griinille rautakasilla. Nicklaus joutui lyömään välilyönnin rautanelosella.
Ernie Els muistelee ystäväänsä samaan sävyyn.
Westner sukelsi pimeyteen. Koko aikuisikää leimannut alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei auttanut asiaa.
”En ole nähnyt kenenkään toisen antavan pallolle samanlaista kyytiä. Pallo lensi ja lensi. Lisäksi hänellä oli hieno tatsi. Ei ollut mitään, mitä hän ei olisi pystynyt pallolla tekemään.”
Vuoden 1998 Madeira Islands Openin pro-amissa Westner yritti auttaa pelikaveria noukkimaan palloa ylös esteestä, kun ratapalkki mureni hänen jalkojensa alla. Kahden metrin pudotus rikkoi nilkan nivelsiteet. Seurasi pitkä kilpailutauko, jonka jälkeen svingi ei ollut enää entisensä.
Voittoja ei enää tullut. Demonit alkoivat nostaa päätään. Masennus hiipi mieleen, jolle kilpagolf oli ollut kaikki kaikessa.
Tiedettä ja taidetta
Elämä ei ollut lähtenyt parhaille mahdollisille urille väkivaltaisen ja alkoholisoituneen isän varjossa.
”Nyt tehdään pojista miehiä”, isän kerrotaan sanoneen kahdelle alakouluikäiselle veljekselle viedessään näitä metsään. Perillä lapset joutuivat polttamaan savukkeita ja juomaan viinaa, kunnes oksensivat.
Wayne alkoi vetäytyä omiin oloihinsa. Henkisyydestä tuli tärkeä osa elämää. Wayne kokeili eri uskontoja, innostui itämaisista kamppailululajeista ja ahmi kirjallisuutta.
Westner halusi löytää elämän salaisuuden ja ratkaista siinä sivussa myös golflyönnin mysteerin. Hän alkoi paneutua golfsvingin saloihin intohimolla, joka hakee vertaistaan. Luonnossa vierähti pitkiä aikoja eläimiä tarkkaillen. Westner uskoi, että vapaiden luontokappaleiden liikkeistä löytyisi mahdollisimman luonnonmukaisen svingin resepti.
Kilpauran katkettua kesken Westner perusti Irlantiin nimeään kantavan golfakatemian.
”Waynelle golfsvingi oli tiedettä, mutta itse peli oli hänelle taidetta”, kuvailee suojatteihin pitkään kuulunut Jeff Hopkins.
”Hän luki kaikki mahdolliset kirjat, keskusteli kaikkien mahdollisten golfopettajien kanssa ja tutustui kaikkiin mahdollisiin teorioihin. Hän ei tarvinnut TrackMania – kun olin lyönyt, hän tiesi heti kaiken.”
Elämänsä loppupuolella Westner kehitti intohimoisesti ja raskaasti velkaantuen mekaanista svingilaitetta, Instant Golferia.
”Se oli hänen elämäntyönsä”, Hopkins sanoo. ”Se oli kaikki mitä hän golfista tiesi ja mihin uskoi paketoituna yksiin kuoriin.”
Kun prototyyppi lopulta valmistui ja Westner valmistautui esittelemään luomuksensa Orlandon golfmessuilla, unelmalta paloivat siivet. Kävi ilmi, että kilpailevalle laitteelle oli jo myönnetty patentti Yhdysvalloissa.
Westner sukelsi pimeyteen. Koko aikuisikää leimannut alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei auttanut asiaa. Veli oli jo tehnyt itsemurhan. Ajatus alkoi jälleen takoa myös omassa päässä.
”Hän oli koko ikänsä puhunut itsemurhasta, varsinkin juovuspäissään”, kertoo Fultom Allem. ”Hän sanoi, että niin hän tulisi kuolemaan.”
Viimeiset päivät
Tammikuun toisena päivänä vuonna 2017 Westner kirjoitti perheelleen jäähyväiskirjeen. Kaksi päivää myöhemmin hän ajoi aamuvarhaisella tapaamaan vaimoaan. Tämä oli asettunut väliaikaisesti poikansa luokse asumaan toivoen että Wayne saisi sillä aikaa ongelmansa ratkaistua.
Kun ovea ei avattu, mielenterveydeltään silminnähden järkkynyt Westner kiersi takapihalle ja murtautui sisään. Vaimo, Alison, sulkeutui kylpyhuoneeseen poikansa, miniänsä ja lapsenlapsensa kanssa.
”Hän alkoi takoa ovea ja pyysi huutaen minua tulemaan ulos”, Alison kertoo.
”Kun avasin oven, hän oli edessäni ase ohimolla. Heti minut nähtyään hän ampui itsensä.”
Tapaus järkytti syvästi Westnerin tunteneita. Demonit olivat voittaneet miehen, jolla oli suuri tulevaisuus takanaan.
”Waynea kuvaa hyvin se, että minne tahansa Etelä-Afrikassa menetkin, ihmiset alkavat kertoa hänestä juttuja”, Ernie Els sanoi pian itsemurhan jälkeen.
”Uskomattomia tarinoita. Osa on hauskoja, osa surullisia, osa tavallaan kreisejä. Ja jotkut voivat jopa olla totta.”
’”Kukaan ei ole milloinkaan rakastanut golfia enemmän kuin hän”, sanoi Fultom Allen.
Eikä kukaan väittänyt vastaan.
Lue seuraavaksi: Väkinäinen svingimuutos suisti Open-voittajan kaikkien aikojen syöksykierteeseen
