Iso menestys Challenge Tourilla voi nostaa pelaajan maailmanlistalla poikkeuksellisen korkealle.
Tanskalaisilla kilpagolfin ystävillä riitti viikonvaihteessa aihetta riemuun, kun Marcus Helligkilde voitti Mallorcalla Challenge Tourin finaaliturnauksen ja vei lopulta nimiinsä myös kauden mittaisen kokonaiskilpailun.
Voittonsa myötä vain kaksi ET-kisaa urallaan tilastoinut Helligkilde kiipesi maailmanlistalla komeasti sijalle 84 ollen nyt virallisesti Tanskan ykköspelaaja.
Kyseinen kunnia saattaa herättää hämmästystä. Onhan kolme tanskalaista voittanut tänä vuonna European Tourin kilpailun. Siitä huolimatta CT-pelaaja Helligkilde keikkuu maan pelaajista ainoana maailmanlistan top-satasessa, ja on rankingissa Norjan Viktor Hovlandin ja Ruotsin Alex Norénin jälkeen peräti kolmanneksi paras pohjoismaalainen.
Mitä tämän tilastokummajaisen taakse kätkeytyy? Ensinnäkin Helligkilden mainiot otteet ja kyky voittaa. Hän on saanut tällä kaudella kolmesti pokaalin syliinsä haastajakiertueen kilpailuissa, joista viikonlopun finaalikisan ykköstila tuotti mukavat 17 OWGR-pistettä.
Samanaikaisesti European Tourilla pelatussa Portugal Mastersissa vain kisan voittanut Belgian Thomas Pieters sai suuremmat pisteet kuin Helligkilde CT:n finaalista.
Kahdesta muusta CT:llä voittamastaan kilpailusta Helligkilde ansaitsi 12 pistettä, joka sekin on 1,6 pistettä enemmän kuin Vilamouran ET-kilpailussa toisen sijan jakaneet pelaajat ansaitsivat. Voittamisesta siis palkitaan avokätisesti, myös CT:n puolella.
Maailmanlistalla peilataan pelaajan kahden edellisen vuoden menestyshistoriaa, joka määrittelee ranking-sijoituksen. Tässä jaksossa 41 kilpailua pelanneen Helligkilden voi todeta kunnostautuneen.
Parin vuoden takaisten kisojen – jotka edelleen huomioidaan Helligkilden pisteisiin – aikoihin hän ei mahtunut maailmanlistalla 1000 joukkoon. Viime vuonna alkoi tapahtua. Helligkilde kokosi Nordic Liigassa voiton ja kahdeksan muuta top 10 -sijoitusta nousten vaivatta Challenge Tourille.
Helmikuun 2018 jälkeen Pulkkanen ei ole kertaakaan noussut maailmanlistalla yhtä korkealle kuin Challenge Tourilla parhaimmillaan.
Haastajakiertueella kolmen voiton lisäksi Helligkilde haali tänä vuonna kolme kakkostilaa. Kakkossijoista kertyneet maailmanlistanpisteet vetävät täysin vertoja niiden pinnojen kanssa, joita European Tourin pikkukisoista saa sijoittumalla kärkikymmenikköön.
Toisin sanoen, Challenge Tourin voitot ja kakkostilat huomioidaan ranking-pisteiden valossa erinomaisen hyvin.
Helligkilden ohella maailmanlistan sadan kärkeen mahtuu haastajakiertueen kokonaiskisan tämänvuotinen kolmonen, Santiago Tarrio. Hän muuten on maailmanlistalla kolmanneksi paras espanjalainen Jon Rahmin ja Sergio Garcian jälkeen.
Myös Tapio Pulkkanen teki vakuuttavan nousun maailmanlistalla kaudella 2017, jolloin hän oli Challenge Tourin ranking-ykkönen. Yhden voiton ja neljä muuta top 3 -sijoitusta saavuttanut Pulkkanen ylsi CT-pelaajana maailmanlistalla parhaimmillaan 188:nneksi, kun edellisen vuoden viimeisessä päivityksessä hänet listattiin sijalle 1039.
Helmikuun 2018 jälkeen Pulkkanen ei ole kertaakaan noussut maailmanlistalla yhtä korkealle kuin Challenge Tourilla parhaimmillaan. Pulkkanen on tällä hetkellä rankingissa 160 sijaa alempana kuin Helligkilde, mutta taistelee tosissaan pääsystä ensi viikolla pelattavaan ET:n yhdeksän miljoonan dollarin finaaliin. Jälkimmäiselle tämä on mahdollista vuoden kuluttua, joskin sitä voisi pitää hänen kokemuksellaan isona yllätyksenä.
Mikä sitten pitää Euroopan kiertueella tänä vuonna voittaneet maanmiehet maailmanlistalla Marcus Helligkilden takana? Rasmus Højgaardin tapauksessa puhdas suvantovaihe. Hän nousi elokuussa voittoisan Sveitsin kilpailun jälkeen rankingissa sijalle 83, mutta on sittemmin pudonnut vaisumpien esitysten myötä sadan huonommalle puolelle.
Kaksoisveli Nicolailla trendi on ollut nouseva, joskin kirittävääkin on riittänyt. Italian avointen voitto paransi hänen asemiaan maailmanlistalla yli 200 sijalla. Portugalin turnauksen kakkostila toi kohennusta vajaat 30 pykälää, sijalle 133, mutta samanaikaisesti Helligkilde tienasi kakkoskiertueen finaalissa isommat pisteet.
Jeff Winther voitti lokakuussa Mallorcalla ja ylsi keväällä Kanarialla kolmanneksi. Näiden onnistumisten välissä ruuti oli sen verran kosteaa, että Mallorca Openin voittokaan ei nostanut häntä sijan 150 paremmalle puolelle.
Challenge Tourin parhaimmistolla on taipumus tehdä voitoillaan ja muilla kovilla sijoituksillaan isoja harppauksia maailmanlistalla, mutta asemien säilyttäminen muuttuu sarjanousun jälkeen huomattavasti vaikeammaksi. Italian Edoardo Molinari on edellinen CT:n kokonaiskilpailun voittaja, joka seuraavan kauden päätteeksi on kohentanut maailmanlistasijoitustaan. Tämä tapahtui 11 vuotta sitten.